Eli galluppi-tyyppistä tiedustelua lapsettomuushoitolaisille:
Oletteko kertoneet lapsettomuudestanne ja hoidoista läheisillenne, kuten vanhemmille, sisarille yms?
Kuinka muut ovat suhtautuneet asiaan?
Me emme ole asiaa "mainostaneet", pari ihmistä vain tietää ja toinen heistä ei nykytilasta lainkaan...Tämä on mieheni toive että pidetään asia "omana", tyypillistä suomalaista miestä..?? Itse olisin halukas jakamaan asian läheisteni kanssa, mutta toisaalta...mitäpä se kellekään kuuluu.
Oletteko kertoneet lapsettomuudestanne ja hoidoista läheisillenne, kuten vanhemmille, sisarille yms?
Kuinka muut ovat suhtautuneet asiaan?
Me emme ole asiaa "mainostaneet", pari ihmistä vain tietää ja toinen heistä ei nykytilasta lainkaan...Tämä on mieheni toive että pidetään asia "omana", tyypillistä suomalaista miestä..?? Itse olisin halukas jakamaan asian läheisteni kanssa, mutta toisaalta...mitäpä se kellekään kuuluu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alussa emme kertoneet kellekään, mutta kun tutkimukset eteni ja ainoaksi vaihtoehdoksi kerrottiin IVF, olen kertonut siskolle ja äidille. He tsemppaavat ja olen saanut tukea heiltä. Mutta ystäville en ole kertonut ja myöskään miehen sukulaisista ei tiedä kukaan. Mies ei halua että vielä kerrotaan....
Heti alussa (yritystä jo 3 v.) emme kertoneet, mutta pikkuhiljaa sitä on tullut saada jakaa ajatuksia yms. kavereiden kanssa eli osa kavereista tietää ja samoin minun vanhemmat ja siskoni. Mutta emme ole ns. mainostaneet asiaa, koska se on kuitenkin tavallaan henk.kohtainen enkä jaksa niitä päivittelyitä ja olevinaan hyvää tarkoittavia kommentteja, että kyllä se siitä, siksi on parempi, että mahd. vähän tietää meidän tilanteesta!
Me olemme mun miehen kanssa muutenkin tosi avoimia, emmekä osaa pitää salassa mitään. Olemme kertoneet suurinpiirtein jokaiselle vastaantulijalle kaiken siitä saakka, kun aloimme yrittää lasta vajaa vuosi sitten. Parturia myöten jokainen tietää, missä mennään. Kaikille ei varmaankaan sovi tällainen avoimuus, mutta meille se on varmaan keino selvitä vastoinkäymisistä. Puhuminen on meille terapeuttista, varsinkin kun kanssaihmiset ovat 99% kannustavia ja vilpittömästi haluaisivat auttaa meitä esim. tässä lapsiasiassa.
.....
meillä oli mieheni kanssa aluksi sopimus ettei lapsettomuus hoidoista puhuta sukulaisille,mutta ajan myötä on ollut kummallekkin helpotus kun on voinnut kertoa sukulaisille tilanteemme.On säästytty turhilta "milloin teille lapsi tulee?"kysymyksiltä,ja muutenkin on helpompi olla.Myös läheinen ystäväni yllätti minut kertomalla heidän samasta ongelmasta.
Mieheni on myös avautunut vanhemmilleen,mitä vastaan itse olin aluksi,mutta ratkaisu on osoittautunut erittäin positiiviseksi.On tullut tukea rahallisesti sekä henkisesti.Anoppini yllätti myös sillä,että hänellä oli paljon tietoa asiasta,mitä oli lehdistä lukenut ja keskustelu ohjelmista kuullut.Itse olen toiselle siskolle kertonut,mutta toiselle en kerro varmasti ikinä.Riippuu niin paljon ihmis tyypistä kannattaako kertoa.
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta vuoden verran. Mielestäni pieni piiri riittää asioista keskusteluun. Vain kaksi ystävääni ja vaarini tietää sen. Helpottaa, kun saa puhua kipeästä aiheesta. Edes vanhempani eivät tiedä, toivottavasti he saavat kokea kuitenkin iloisen yllätyksen ;-) Ilmeisesti vika on minussa, menen tähystysleikkaukseen ensi kuussa...