miksi tässä
keväässä on syksyn
tuntua
mikä vetääkin
halua
vastenmielisyyteen
vaiteliaisuuden
linnoittua
läsnäolon
toiselle puolelle
raskaan
sitkeään sateeseen
sangollisiin
suhisevia
tuulenpuuskia
hävittäen tien,
ajatuksen kulun
nähdä etäisyyttä
älyllisen tiedon
virrata lävitsemme
eroottisuuden
hymnit oli laulettu
tallennettu
tai
oikeastaan haudattu
kylmenneiden
aistien hautaan
kuoriin, joista
on sydämet
revitty
eikä aikaakaan,
kun lihanhimon
vietti oli
kuohunut humalaansa
kirjoittaa ruumiinsa
kielellä,
sielunsa elävyydellä
hengellä, joka
kuunteli, odotti ja
täytti yksinäisyyteni
haluamaan
intohimon ruumista ja
samalla siinä
riippuvaa kauneutta
ja se tekee
omistamisesta käsitteen
juonittelevuudelle
alhaisen nimen
kuinka puristan sitä
kukkaa liikaa
ja tahraan
orastavan rakkauteni
muuttumatonta
vuodenaikaani
luulemalla rakastavani ja
en tiedä rakastanko
vai eivätkö
sanat vain osaa
kuvata
kiintymykseni tasoa
pidänkö kiinni
uhristani
makaamalla
hautakivenä
hengettömyydessä
olenkohan
tänään,
tässä elämässä
rakkauden nimissä
liikkeellä
tunnen
ikävystyttävyyttä ja
häpeää
teljetyn talon
muumiomaisuutta
kuolla tukehtumalla
olenko
valmis antamaan
yhtään enempää
näkemään kaikki
kuviot, joilla
elämä tehdään
arkinen totuus,
jossa taideteos syntyy
tai jää puolinaiseksi
olenko sittenkin
ennakkoluulo ja
intohimon vapahtaja,
joka
ei usko muuhun
kuin himonsa nälkää
sylissä virtaavaa
tulta, joka
ei tunne nuolia
niiden tuskaa
aiheuttavaa
voimaa
ilma pakenee
kuin neulalla
pistäen
kuuraiseen ikkunaan
piirtyneisiin
sydämiin
mitä odotan
luulen kuulevani
rakkaudellisia
helliä sanoja
vetoa silmieni
edessä olevaan
naiseen
hyvän vai pahan
ottaa huostaansa
sanan voimalla
sanahan oli
alku,
ennen lihaa
tahdottomuus
tuntea ruumiissani
toivomuksesi
kutsua
välissämme olevaa
estettä,
salaisena ja
tuntemattomana
pysyvää jaloutta tunnistaa
itselleen ja rakkaudelleen
siitä puuttuva
tuhatkasvoisuus
oli vain kuumaa ja
kylmää,
taivas ja helvetti
onnen maljan
täyttymisen este
silmieni hakiessa
vartaloasi,
rakkauden vajavaisuudelle
syytä
luottamusta elämään,
rakkauteen,
kykyyn pitää
se voimissaan
jokaiseen iltaan
kuten sukupuolinen
houkutus,
intohimon symboli
on lasinen jumala
uskoon verrattuna
eikä se
edusta täydellisyyttä
vaan on pelkkä
eilisen suloisuus
korvissa yrittäessään
toistaa päähän
jääneen sävelensä
aiheuttamaa rytmiä
rakkautensa aikaa
ja surunsa voittajaa,
jonka vuoksi
elämä olisi
uhrattava
ja siihenkään
ei
koko elämä
riitä
olla vaisto
siitä mikä
olisi tuleva
mikä oikeaa ja
väärää
jotta tuntisimme
toisemme,
voidaksemme olla
riittävän vieraita
vapaita
ja kuulen sinun
sanovan
jos tunnet itsesi
onnelliseksi
onko syntiä
hymyillä tiistaina,
pitää viittaa
rakkauden yllä
etsiä auringon lisäksi
jotakin muuta,
joka siirtyisi
sydämestä ajatukseen
tekoihimme
rakkaushan on kuin
myrsky, joka
ei jätä ketään
kylmäksi
tarttuva tauti
ja sen viitan
alla oleva
sokea maailma
etsimässä
uutta jumalaa
suurta intohimoa,
tulista vihaa ja
sokaisevaa tekoa
mutta ei
kasvoni eivät
hymyilleet
ne eivät
olleet onnettomia,
surullisuus vaan pakeni
toivomuksiinsa
suurilla sieluilla
on aina
oma tahto
esteettinen näkemys
muuttaa tuulen
suuntaa
kuin veden pinnasta
heijastuva
kaunis maailma,
mielihyvä
ja
katso pitelin
sitä myrskyä sylissäni
ja tiesin
hymyilevänä
vastauksen
kysymykseesi
https://www.youtube.com/watch?v=dyihQtBes1I
keväässä on syksyn
tuntua
mikä vetääkin
halua
vastenmielisyyteen
vaiteliaisuuden
linnoittua
läsnäolon
toiselle puolelle
raskaan
sitkeään sateeseen
sangollisiin
suhisevia
tuulenpuuskia
hävittäen tien,
ajatuksen kulun
nähdä etäisyyttä
älyllisen tiedon
virrata lävitsemme
eroottisuuden
hymnit oli laulettu
tallennettu
tai
oikeastaan haudattu
kylmenneiden
aistien hautaan
kuoriin, joista
on sydämet
revitty
eikä aikaakaan,
kun lihanhimon
vietti oli
kuohunut humalaansa
kirjoittaa ruumiinsa
kielellä,
sielunsa elävyydellä
hengellä, joka
kuunteli, odotti ja
täytti yksinäisyyteni
haluamaan
intohimon ruumista ja
samalla siinä
riippuvaa kauneutta
ja se tekee
omistamisesta käsitteen
juonittelevuudelle
alhaisen nimen
kuinka puristan sitä
kukkaa liikaa
ja tahraan
orastavan rakkauteni
muuttumatonta
vuodenaikaani
luulemalla rakastavani ja
en tiedä rakastanko
vai eivätkö
sanat vain osaa
kuvata
kiintymykseni tasoa
pidänkö kiinni
uhristani
makaamalla
hautakivenä
hengettömyydessä
olenkohan
tänään,
tässä elämässä
rakkauden nimissä
liikkeellä
tunnen
ikävystyttävyyttä ja
häpeää
teljetyn talon
muumiomaisuutta
kuolla tukehtumalla
olenko
valmis antamaan
yhtään enempää
näkemään kaikki
kuviot, joilla
elämä tehdään
arkinen totuus,
jossa taideteos syntyy
tai jää puolinaiseksi
olenko sittenkin
ennakkoluulo ja
intohimon vapahtaja,
joka
ei usko muuhun
kuin himonsa nälkää
sylissä virtaavaa
tulta, joka
ei tunne nuolia
niiden tuskaa
aiheuttavaa
voimaa
ilma pakenee
kuin neulalla
pistäen
kuuraiseen ikkunaan
piirtyneisiin
sydämiin
mitä odotan
luulen kuulevani
rakkaudellisia
helliä sanoja
vetoa silmieni
edessä olevaan
naiseen
hyvän vai pahan
ottaa huostaansa
sanan voimalla
sanahan oli
alku,
ennen lihaa
tahdottomuus
tuntea ruumiissani
toivomuksesi
kutsua
välissämme olevaa
estettä,
salaisena ja
tuntemattomana
pysyvää jaloutta tunnistaa
itselleen ja rakkaudelleen
siitä puuttuva
tuhatkasvoisuus
oli vain kuumaa ja
kylmää,
taivas ja helvetti
onnen maljan
täyttymisen este
silmieni hakiessa
vartaloasi,
rakkauden vajavaisuudelle
syytä
luottamusta elämään,
rakkauteen,
kykyyn pitää
se voimissaan
jokaiseen iltaan
kuten sukupuolinen
houkutus,
intohimon symboli
on lasinen jumala
uskoon verrattuna
eikä se
edusta täydellisyyttä
vaan on pelkkä
eilisen suloisuus
korvissa yrittäessään
toistaa päähän
jääneen sävelensä
aiheuttamaa rytmiä
rakkautensa aikaa
ja surunsa voittajaa,
jonka vuoksi
elämä olisi
uhrattava
ja siihenkään
ei
koko elämä
riitä
olla vaisto
siitä mikä
olisi tuleva
mikä oikeaa ja
väärää
jotta tuntisimme
toisemme,
voidaksemme olla
riittävän vieraita
vapaita
ja kuulen sinun
sanovan
jos tunnet itsesi
onnelliseksi
onko syntiä
hymyillä tiistaina,
pitää viittaa
rakkauden yllä
etsiä auringon lisäksi
jotakin muuta,
joka siirtyisi
sydämestä ajatukseen
tekoihimme
rakkaushan on kuin
myrsky, joka
ei jätä ketään
kylmäksi
tarttuva tauti
ja sen viitan
alla oleva
sokea maailma
etsimässä
uutta jumalaa
suurta intohimoa,
tulista vihaa ja
sokaisevaa tekoa
mutta ei
kasvoni eivät
hymyilleet
ne eivät
olleet onnettomia,
surullisuus vaan pakeni
toivomuksiinsa
suurilla sieluilla
on aina
oma tahto
esteettinen näkemys
muuttaa tuulen
suuntaa
kuin veden pinnasta
heijastuva
kaunis maailma,
mielihyvä
ja
katso pitelin
sitä myrskyä sylissäni
ja tiesin
hymyilevänä
vastauksen
kysymykseesi
https://www.youtube.com/watch?v=dyihQtBes1I
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.