Katselen keittiön ikkunasta naapurin pihalle. Siellä ovat vanhemmat pihalla, lapset ovat jossakin. Heillä on kolme lasta. Isä ja äiti keskustelevat pihatöiden lomassa. Nyt he suutelevat. Tunnen vääntelyä vatsanpohjassa. Tunteet ja ajatukset vaihtelevat voimakkaasti. Ensimmäinen ajatukseni on tuomita heidät. He eivät ole uskomassa. Vaikka heillä on hieno talo, lämmin koti ja uusi auto, itseasiassa kaksikin, heillä ovat asiat huonosti, huonommin kuin meillä. He eivät ole uskomassa. Vaikka heillä parisuhde kukoistaa ja lapset ovat iloisia ja nauravaisia, se ei ole todellista, kun tärkein puuttuu. Usko!
Istahdan alas keittiöpöydän ääreen. Perunat pulputtavat kattilassa. Minun on paha olla.
Monen minuutin jälkeen havahdun todellisuuteen. Paha olo jatkuu. Olen kuluttanut aikaani, keksiäkseni asioita, mikä naapureilla on huonommin. Huomaan, että pahuus on minussa. Ajattelen ja toivon huonoja asioita noille ihanille naapureille vain sen takia, että he eivät ole uskomassa. Mistä minä tiedän, mikä on oikea usko? Mikä minä olen tuomitsemaan toisia? He aina haluavat auttaa ja antavat kauniin hymyn jokaisen tervehdyksen yhteydessä. He ovat hyviä ihmisiä.
Mutta huomaan omien tunteitteni taustalla vahvan kateuden. Parisuhteen kukoistus on meillä vaihtunut arjen harmauteen, joka on sinällään onnellista ja siunauksellista, mutta kyllä minäkin haluaisin hellän ja lämpimän puolison rinnalleni. Toivoisin, että lapsemmekin jaksaisivat jakaa lämpöä myös toisille, toisella tavalla uskoville ja ajatteleville. Toivoisin, että jaksaisimme olla iloisia ja nauravaisia. Toivoisin monia sellaisia asioita, joita naapureillamme on mutta meillä ei.
Minäkin olen vain ihminen.
Istahdan alas keittiöpöydän ääreen. Perunat pulputtavat kattilassa. Minun on paha olla.
Monen minuutin jälkeen havahdun todellisuuteen. Paha olo jatkuu. Olen kuluttanut aikaani, keksiäkseni asioita, mikä naapureilla on huonommin. Huomaan, että pahuus on minussa. Ajattelen ja toivon huonoja asioita noille ihanille naapureille vain sen takia, että he eivät ole uskomassa. Mistä minä tiedän, mikä on oikea usko? Mikä minä olen tuomitsemaan toisia? He aina haluavat auttaa ja antavat kauniin hymyn jokaisen tervehdyksen yhteydessä. He ovat hyviä ihmisiä.
Mutta huomaan omien tunteitteni taustalla vahvan kateuden. Parisuhteen kukoistus on meillä vaihtunut arjen harmauteen, joka on sinällään onnellista ja siunauksellista, mutta kyllä minäkin haluaisin hellän ja lämpimän puolison rinnalleni. Toivoisin, että lapsemmekin jaksaisivat jakaa lämpöä myös toisille, toisella tavalla uskoville ja ajatteleville. Toivoisin, että jaksaisimme olla iloisia ja nauravaisia. Toivoisin monia sellaisia asioita, joita naapureillamme on mutta meillä ei.
Minäkin olen vain ihminen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvin ja viisaasti kirjoitit,
Miksi kehuit omaa avaustasi eri nikillä? Kerro se meille!
Hyvin huomaa, että kirjoittaja on helluntailainen tai vapaakirkkoinen, joka kirjoittaa "naapurin 3-lapsisesta perheestä" sellaisena kuin toivoisi vl:ten näkevän itsensä.
Todellisuudessa vl-naapurit näkevät hänet pääasiassa humalassa rähisemässä lapsilleen.
Avaus on saastaa, suurta Niilo saastaa, pelkkää helluntaisaastaa.
Oletko jatkuvine rivoine kommentteinesi hyvinkin tyypillinen ja edustava vl-liikkeen edustaja.
Olen aiemmin tottunut hieman fiksumpaan vl-väkeen.
Oet saastaa, suurta Niilo saastaa, pelkkää helluntaisaastaa.
Mikääääs ny noin kirvelee...?
#Minäkin olen vain ihminen.#
Niin olet. Oletko henkisesti kypsymätön vai sairas?
Olipa hieno ja rehellinen avaus! Itselläkin on tuollaisia ajatuksia joskus, mutta koitan ne työntää jonnekin taka-alalle ja lohduttautua, että onhan kuitenkin maailmam paras asia olla uskomassa ja sitten taas vähän aikaa menee hyvin ja sitten saattaa nousta uusi ajatus päähän.... voiskohan nekin olla uskomassa, vaikkakin vähän eri tavalla tai vielä kauheampaa, vielä oikeammin uskomassa.... ei kai nyt sentään ja sitten on taas siirrettävä ajatukset taka-alalle tai pois tykkänään.
Kerrassaan hieno kirjoitus!
Avaaja lienee karvainen Melperi1 helluntaiseurakunnasta. Kirjoitteli taas päiväunifantasioitaan tänne.