Olen suureksi kurjuudekseni joutunut toteamaan, ettei propral (10 mg 3tabua/pvä) auta kohdallani kuin vähän. Tuntuisi kauhealta mennä uudestaan lääkäriin; olin äärimmäisen helpottunut viime kerran jälkeen, kun luulin vihdoin saaneeni avun jännitykseen (propralit)ja se lääkärikäynti oli ohi.
Olen ottanut "helppoina" koulupäivinä ½ tabua jännitysoireisiin, pahimpina päivinä (jotka sisältävät esiintymistilanteita)olen popsinut kaksi kokonaista.
Vaikutukset ovat a) tulee kylmä. Tärisen ensin siksi, ja sitten siihen liittyy jännitystärinä. Tärisen paljon. b) On kylmä muuten, paitsi kasvoja kuumottaa ja ne ovat tulipunaiset. C)Ainoa apu, että ääneni ei tärise ja sydän ei hakkaa, ainakaan niin pahasti, että pelkäisin sen näkyvän..
Olen jotenkin jumissa jännittämiseni suhteen, tuntuu, että olen toivoton tapaus..enkä haluaisi mitään "rankempia" lääkkeitä. Ärsyttää syödä tuota propraliakin, vieläpä kun se ei auta kunnolla, enkä kuitenkaan uskalla jättää sitä poiskaan.
Sitten taas tuntuu, etten halua mennä psykologillekaan, kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaa. Tai että en kuitenkaan saisi sanaa suustani ja se olisi yhtä tyhjän kanssa.
Olisin tyytyväinen, jos ei tarvitsisi koskaan puhua kenenkään kanssa.
Olen ottanut "helppoina" koulupäivinä ½ tabua jännitysoireisiin, pahimpina päivinä (jotka sisältävät esiintymistilanteita)olen popsinut kaksi kokonaista.
Vaikutukset ovat a) tulee kylmä. Tärisen ensin siksi, ja sitten siihen liittyy jännitystärinä. Tärisen paljon. b) On kylmä muuten, paitsi kasvoja kuumottaa ja ne ovat tulipunaiset. C)Ainoa apu, että ääneni ei tärise ja sydän ei hakkaa, ainakaan niin pahasti, että pelkäisin sen näkyvän..
Olen jotenkin jumissa jännittämiseni suhteen, tuntuu, että olen toivoton tapaus..enkä haluaisi mitään "rankempia" lääkkeitä. Ärsyttää syödä tuota propraliakin, vieläpä kun se ei auta kunnolla, enkä kuitenkaan uskalla jättää sitä poiskaan.
Sitten taas tuntuu, etten halua mennä psykologillekaan, kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaa. Tai että en kuitenkaan saisi sanaa suustani ja se olisi yhtä tyhjän kanssa.
Olisin tyytyväinen, jos ei tarvitsisi koskaan puhua kenenkään kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
heips!
minkähän ikäinen mahdat olla? itse olen 16 ja on tismalleen sama ongelma.
joka koulupäivä nappaan puolikkaan tai kokonaisen. ja jos täytyy pitää esitelmä, otan diapamin. siis rauhoittavan. muuten en missään nimessä!
mulla on noi ihan samat oireetkin propralista, mutta kestän ne mieluummin kun kärsin tästä kauheesta jännittämisestä ja kahvikuppineuroosista.
et ole todellakaan toivoton tapaus! etkä varsinkaan ainut!
itse olen aloittanut terapian. minusta tuntuí juuri samalta, ettei puhuminen auta kun ei ole mitään puhuttavaa. mutta ei se oikeasti niin ole, ja vaikka et pystyisikään puhumaan niin terapeutti puhuu sitten vuorostaan.
puhuminen on oikeasti todella tärkeää! melkein jokaisessa tapauksessa jännitykseen on jokin syy ja oireilu voi toimia hälytysmerkkinä esim. stressistä tai paineista (ellet sitten ole kärsinyt jännäämisestä koko ikääsi??) joten tärkeintä olisi purkaa asiaa ja olennaistahan on ongelman kohtaaminen ja hyväksyminen. suosittelen siis sinulle lämpimästi terapiaa, eihän siinä voi ainakaan menettää mitään, vai? parempi kokeilla ainakin.
tsemppiä!! :)
Oon 25-vuotias ja kärsinyt kans sosiaalisten tilanteiden peloista yläasteiästä alkaen. Alkuun käytin kans Propralia jännittävimpiin tilanteisiin, väliin säännöllisestikin. Propral lievittää kyllä jännitysoireita, mutta ei korjaa itse ongelmaa. Jatkuva Propralin annoksen säätäminen ja tilanteiden ennakoiminen on pitkän päälle turhauttavaa ja sinällään ahdistavaa.
Sosiaalisten tilanteiden pelon katsotaan olevan osin opittua, osin biologista ja siten perinnöllistäkin. Tiettyjen välittäjäaineiden (mm. serotoniinin) pitoisuudet aivoissa vain ovat toisilla matalammat kuin toisilla. Matalat serotoniinipitoisuudet aiheuttavat masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.
Minä sain ongelmaani avun, kun hakeuduin lääkärille, joka kirjoitti Propralin tilalle Cipralexia eli SSRI-lääkettä, joka nostaa aivoissa serotoniinin pitoisuutta. Vuosien stressi erilaisista esiintymisistä ja ihmisten kohtaamisesta laukesi ja nyt nuo tilanteet tuntuvat luonnollisille.
Serotoniinijärjestelmään vaikuttuvia lääkeitä saatetaan käyttää pitkiäkin aikoja, jotta oireet eivät uusi. Annos sinällään voi olla pieni. Haittavaikutuksia lääkkeestä ei ole minulle tullut. Se ei tee ihmisestä mitenkään outoa tai jotenkin pilvissä leijuvaa, vaan siis korjaa sen biologisen ongelman, joka on jännittämisen taustalla.
Sinun kannattaa mennä vielä uudelleen lääkäriin ja jutella sosiaalisten tilanteiden pelon varsinaisesta hoidosta. Propral on vain hetkellinen ensiapu. SSRI-lääkkeestä ja terapiasta voit saada pysyvän avun!