Keskimaan uskonnot?

"Mihin keskimaan ihmiset uskoivat, jos mihinkään?"

Se riippui varmaan ihmisistä. Eniten haltioiden kanssa tekemisisä olevat uskoivat Eruun.

Vähemmän sivistyneet taas pitivät Jumalina Valaria.

Keskimaan Itä- ja Etelä osien ihmiset pitivät Sauronia eräänlaisena Jumalanaan.

Suorimmat kuvaukset Jumalten palvonnasta ovat Numenoresta, jossa virallinen valtion uskonto oli Erun palvonta, kunnes se korvautui loppuaikoina Morgothin palvonnalla. Morgothin palvontaan liittyy liittyi myös oikea temppeli.

Yleensä ottaen Jumalten palvonta oli epävirallisempaa kuin kristinuskossa, eli temppeleitä ja kirkkoja ei rakenneltu vaan palvontaa harrastettiin varmaan enemmän yksityiselämän puitteissa, omassa kodissa. Itse asiassa alkukristitytkin olivat tämän tapaisia uskovaisia. Tästä johtuen asia ei tule monesti puheeksi.

"Jos vertaa keskiajan Eurooppaa ja Keskimaata, niin ihmettelee miksei uskonto näy Keskimaan kuolevaisten toiminnassa."

Koska Keskimaalla ja Euroopan Keskiajalla ei ole yhteyttä. Keskimaa EI ollut keskiaikainen. Yhteiskunnallisesti Keskimaa ei esimerkiksi ollut feodaalinen, eikä maaorjuutta tunnettu. Kuvittajat ovat vain perinteisesti sotkeneet kuvan keskiaikaisuudella, joten lukijoille jää mieleen vahva kuva keskiaikaisuudesta. Keskimaa voi vaikuttaa pinnallsiesti keskiaikaiselta, mutta kun raaputtaa syvemmältä, nini paljastuu ettei se olekaan sitä.

"Tolkienin maailmassa moista ihmisen perustarvetta, uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, ei juuri käsitelty. Miksi näin? "

Tolkienhan kertoo selvä sanaisesti, että ihmisten lahja on kuolema, ja kuolema tarkoittaa sitä että ihmisen ruumis kuolee, mutta sielu lähtee maanpiirin ulkopuolelle toteuttamaan sitä tehtävää ja kohtaloa, jonka Eru oli ihmisille säätänyt. Monet Keskimaan ihmiset ilmeisesti uskoivat näin, varsinkin Lännen ihmiset.

Morgothin vaikutus vääristi kuoleman lahjan joksikin pelottavaksi. Morgoth siis yritti pelotella ihmisiä kuolemalla saadakseen heidät alistumaan hänen valtansa alle, ja hänen istuttamansa kuolemanpelko johti Numenoren häviöön. Keskimaan ihmiset eivät siis alunperin pelänneet kuolemaa, vaan pelko oli Morgothin tekoa.

"Ihmisten ja jumalten välillä ei ollut suhdetta tai sitä ei ainkaan kuvata?"

Ei ole totta että Tolkien ei kuvaa uskontoa ollenkaan.

Koska virallisia puitteita ei varsinaisesti ollut, uskonto oli enemmän henkilökohtainen juttu. Tilanteita joissa sitä kuvattaisiin ei näin ollen ole monta (eikä niistä olisi paljoa kerrottavaa). Viralliset rituaalit olivat harvinaisia, ja virallisemmillaan ne olivat ehkä Numenoressa, jossa kuningas nousi Meneltarmalle säännöllisin väliajoin suorittaakseen uhrin Erulle.

"Vaikka mitään kristinuskonkorviketta tuskin kukaan Tolkienin maailmaan kaipaa."

Jos joku kaipaa, niin hänen olisi syytä muistaa että eivät kaikki uskonnot vaadi kirkkoja, temppeleitä ja Jumalanpalveluksia.

"Örkkien uskonto oli teknologia kuten nykypäivän ihminen voi hyvin ymmärtää."

En ymmärrä. Örkit olivat käteviä teknologiassa, kyllä. Mutta örkit vihasivat kaikkea, jopa itseään (tosin asia ei ole näin yksioikeinen, vaan örkeilläkin oli inhimillinen puoli). Eniten uskonnon tapaista heille oli johtajiensa "palvonta", ja johtajat olivat heille lihaa ja verta.

Örkkien kohtelu kuitenkin aiheuttaa moraalisia kysymyksiä, esimerkiksi Gandalf, tuo henkilöhahmoista jaloin, ei pätkääkään säälinyt örkkejä. Mutta tekopyhästi hän sääli klonkkua, jonka mainitaan jopa syöneen ihmisvauvoja.

"Tolkien maailmassa ihmisten hautoihin haudattiin miekkoja. Kuolleiden oletettiin siis elämän jälkeisellä matkalla tarvitsevan miekkojaan."

Esineiden hautaaminen vainajan mukana ei aina tarkoita että hautaajat uskoisivat vainajan tarvitsevan sitä kuolemanjälkeisessä elämässä. Kyse on enemmän siitä, että haudataan mukaan henkilökohtaisia esineitä, niinhän toisinaan tehdään nykyään (esimerkiksi koruja yms.), vaikka kristinuskossa ei ole mitään jonka perusteella esineitä pitäisi haudata ihmisten mukana. Kyseessä siis voi olla vain tapa, jonka takana ei ole sen kummempaa uskonnollista käsitystä.

"Lisäksi kuolleiden ihmisten henkiä kummitteli kirjassakin niin paljon, että oliko ihmisillä käsitys, että kuolleet ihmiset jatkavat elämäänsä henkinä maan päällä?"

Ilmeisesti kovin harvoissa paikkoissa, esimerkiksi hautakerojen aavaat eivät näytä olleen yleisessä tiedossa. Luultavasti ihmiset toki olivat kuulleet tarinoita aaveista, mutta se ei tarkoita että he uskoivat niihin juuri enempää kuin mekään. Ja aave tarinat sellaisenaan vaikuttavat vain hyvin harvan ihmisen uskonnolliseen käsityksiin.

Pikemminkin näyttää että aaveet olivat harvinaisia ja hyvin poikkeuksellisia ilmiöitä. Reaalimaailmassa esimerkiksi jotkut kristityt uskovat aaveisiin, siten että aaveet ovat ihmisten sieluja, joiden tunnolla on jokin paha teko tms. Jos siis joku uskoo aaveisiin niin hän uskoo myös että ne ovat verrattain yleisiä, eivätkä harvinaisuuksia. Mutta keskimaassa aaveeksi jäivät aniharvat sielut, yleensä taikavoimien vaikutuksesta tai jonkin asettamasta kirouksesta (eräänlaista taikuutta sekin), kun taas pelkkä ihmisen pahuus ei yleensä riittänyt siihen, että ihmisestä olisi kuollessaan tullut aave. Joten siis aaveiden merkitys ihmisten uskonnollisille asenteille oli keskimaassa ehkä vähäisempi kuin reaalimaailmassa.

"Tolkienin maailmassa moista ihmisen perustarvetta, uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, ei juuri käsitelty"

Eli siis mikä ihmeen perustarve? Syöminen ja juominen on perustarve, hengittäminen on, mutta usko kuolemanjälkeiseen elämään ei ole, vaan se on minun käsitykseni mukaan uskonnolla keinotekoisesti luotu tarve. Itse en tunne mikäänlaista tarvetta kuolemanjälkeiselle elämälle, koska minä en sellaiseen usko.

Sekoittanet tämän ehkä itsesuojelu vaistoon?