Masentaa ihan mielettömästi, tuntuu ettei tahdo päästä sängystä edes ylös... mikään ei kiinnosta ja tulevaisuus tuntuu hämärältä. Puoli vuotta sitten kaikki oli vielä toisin. Syytä tähän en tahdo oikein itsekkään löytää??? Onkohan kohtalotovereita? Antakaa piristäviä neuvoja mulle miten saan taas elämänilon takaisin!
Masentunut
Masentunut
10674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Masentuneisuus alkaa olla yksi pääsyistä suomalaisten työkyvyttömyyteen. Joka ei itse ole kokenut masennusta, varsinkaan vakavaa, ei voine tietää paskankaan vertaa siitä, miten vaikeaa on joskus nousta sängystä. Monasti kuuleekin masentuntuneita herjattavan vain laiskureiksi, jotka ovat löytäneet itselleen helpon tien pakoilla velvollisuuksiaan - sen kun vierittää kaikki syyt laiskotteluunsa mielialan matalalentoisuuden piikkiin.
Masentuneelle henkilölle moinen tila on kaikkea muuta kuin helppo. Jatkuvasti kalvava tunne omasta turhuudesta ja merkityksettömyydestä ei tee olosta helppoa.
Kuten varmaan huomattu on, en ole ehkä paras henkilö antamaan piristäviä neuvoja siitä, miten saada elämänilo takaisin, mutta suosittelen kenelle tahansa käyntiä lääketieteellisen kansanparannuksen edustajien juttusilla, ennen kuin on liian myöhäistä. Totta on, että nuo saattavat määräillä turhankin innokkaasti lääkkeitä, hoitaen oireita, eikä sitä, mikä oireet aiheuttaa, mutta toisinaan on mahdollista saada ihan oikeaa apuakin.
Jos juttusille ei pääse, tai uskalla mennä, kannattanee itse aktivoida itsensä tavalla, joka piristää, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Liikunta saa feromonit liikkeelle, jotka puolestaan saavat aikaan eräänlaista hyvänolon tunnetta, kunhan ei vedä itseään aivan piippuun. Tietenkin liikunnan tulisi olla myös mielekästä, sillä eihän sitä muuten jaksa.
Muunkinlainen passivoitumista estävä toiminta voisi olla suositeltavaa. Jotkut purkavat pahan olonsa paperille verbaalisesti, jotkut visuaalisesti, jotkut tekevät sitä, toiset tätä. Jokaiselle löytynee oma väylänsä helpotukseen. Se täytyy vain löytää.
mutta mua ei ainakaan kiinnosta liikunta paskankaan vertaa tässä tilassa. Aina siitä silti jauhetaan. Että väkisinkö vaan pitäis mennä?
ei pidä mennä väkisin.. lenkille. tietysti se auttaa jos ei ole kovin masentunut. Se auttaa oireisiin. Mutta jos on kovin masentunut, ei pysty vetämään itseään hiuksista ylös suosta ja keksimään keinoja piristyä.
Mun kokemukseni on että masennus on tunteiden "masentamista" (vrt. englanniksi de-press = painaa alas)
jos esim painaa alas vihantunnetta tarpeeksi kauan, se muuttuu masennukseksi. Jos ei käy surutyötä läpi ja tunne surun tunnetta läpi, se muuttuu masennukseksi.
Vihaan tätä maailmaa, joka on päättänyt että vain onnellisuus ja ilo ovat sallittuja ja itkusta, surusta.. pitää päästä eroon keinolla millä hyvänsä eikä käydä läpi niitä.
Olen käynyt "tunteenpurkuterapiassa". Se on auttanut paljon mua. Sinulle masentunut haluan sanoa, että saat olla sellainen kuin olet. Saat tuntea mitä tunnet ja ilmaista sen. Toivon että sulla on joku joka pystyy ottamaan itkusi ja tunteesi vastaan.
näin itse aikoinaan todellisen burn-outin kokeneena voin kertoa, että masennus on parannettavissa. itse vältin lääkitystä kuin ruttoa, mutta sen sijaan terapiaa ja säännöllistä liikuntaa ahmin sitäkin enemmän. liikunnalla oli mielestäni oleellinen asema kohti parantumista. pidin seinällä liikuntapäiväkirjaa, jolloin "pakotin" itseni säännölliseen ulkoiluun. terapeuttini sanoi, että sen lisäksi, tottakai, että masennus aiheuttaa aivoissa ihan lääketieteellisiä muutoksia mm. välittäjäaineissa, se aina johtuu jostakin. masennus voi olla periytyvää ja siten fysikaalinen ilmiö, mutta lähestulkoon aina sen aiheuttaa jokin solmukohta eletyssä elämässä. usein juuret juontavat lapsuuteen ja siellä koettuihin vääryyksiin. kannattaa tutkailla sisäistä lastaan, antaa anteeksi ja olla armollinen. älä vaadi itseltäsi jaksamista vaan anna itsellesi kaikki se rakkaus, minkä pystyt. voimia kevääseen sinulle.
Vai voivat juuret juontaa lapsuuteenkin ja siellä koettuihin vääryyksiin? Tuota en tiennytkään. Jos näin todellakin on, saatan olla asioista jo hieman paremmin perillä.
Noiden välittäjäaineiden merkityksenhän olen jo tiedostanut. Eräiden rauhasten epätavallinen toimintahan saattaa vaikuttaa joidenkin välittäjäaineiden puutteeseen tai liiallisuuteen, jotka molemmat ovat tiloja, jotka eivät ole välttämättä kovinkaan miellyttäviä. Käsittääkseni masennuksessa on kyse juurikin jonkin välittäjäaineen puutteesta. Olikohan se nyt serotoniini vai mikähän se nyt oli...
Mitäs minä tässä asioista lässyttämään asioista, joista en tiedä. Kuten kirjailija, jolle vastaan, toteaisin vain, ettei itseltänsä pidä vaatia liikaa jaksamista.
...
tällainenkin olo voi joskus olla, että ei saa oi-
kein "sanottua"..(edellinen)
Mutta maseen voi tsekata ensi alkuun(jos puoli
vuotta sitten oli ok) - niin kelata/listata asiat
mitkä on muuttunu siinä 6kk:ssa?..paikkakunta,kou-
lu,ihmis-suhteissa muutoksia,sairauksia ymymym...
Siitä sitten miettimään, josko joku määrätty ta-
pahtuma on aiheuttanu masen? Luultavasti syy ON
jossain, vaikket ole sitä vielä keksiny. Mielen-
terveystoimistoon on aika jonot, mutta voithan ti-
lata ajan "varoiks" ja mennä sitten, jos siltä tuntuu..
Neuvoja:
Kannattaa liikkua luonnnossa, tavata ystäviä. Ei kannata jäädä nyhjöttämään sängyn nurkkaan ja miettimään omia asioitaan. Silloin masennus vaan kasvaa.
voi eiiii... jos on niin syvästi masentunut, että ei tahdo jaksaa nousta aamulla niin se kyllä on kuin nitistävä nuijanisku kun joku sanoo, piristy, mene ulos luontoon, ei KANNATA jäädä sänkyyn. Hitto, kyllä masentunut nämä kaikki tietää!
Mun kokemuksen mukaan masennus on tunteiden "masentamista" (de-press = painaa alas)
mulla suurin syy oli vihan "ohittaminen" ja tukahduttaminen. Toivon että kaikilla haluavilla olisi mahdollisuus tunteenpurkuterapiaan. Se on auttanut minua paljon.
olet saanut neuvoja, että piristy ja mene ulos luontoon kävelemään... huh huh... vahingoittava neuvo monelle. Jos on niin syvästi masentunut, että ei tahdo jaksaa nousta aamulla ylös, niin se kyllä on kuin nitistävä nuijanisku kun joku sanoo: Piristy, mene ulos luontoon, ei KANNATA jäädä sänkyyn. Hitto, kyllä masentunut nämä kaikki tietää ja tekisi niin jos pystyisi!
Mun kokemuksen mukaan masennus on tunteiden "masentamista" (de-press = painaa alas)
mulla suurin syy oli vihan "ohittaminen" ja tukahduttaminen. Toivon että kaikilla haluavilla olisi mahdollisuus tunteenpurkuterapiaan. Se on auttanut minua paljon.
Nykyään minua raivostuttaa se, että kun olen jännittynyt, niin ihmiset sanovat, ei sun tartte olla jännittynyt, rentoudu. Ja kun tiedän miten jännitykseni purkautuu... eli esim. itkemällä ja purkamalla tunteitani, niin jos sen teen, niin silloin sanotaan: ole iloinen, piristy!!