Olen tässä yrittämässä elämässä eteenpäin. 7 vuotta sairastamista alkaa riittää ja psykiatrian polilta ei saa mitään hoitoa mikä auttaa (lääkkeet tai puhuminen eivät ole auttaneet kohdallani) niin pakko mennä näillä korteilla sitten. Näin 28-vuotiaana ei loppuelämä eläkeläisenä 700 euron kuukausituloilla jaksa innostaa. Haluaisin olla hyödyllinen, ja yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, en elätti.
Vaan mikä ammatiksi? Nuorena oli lukupäätä, olin yliopistossa opiskelemassa kun sairastuin. Vaan nyt olen arka ja hermoheikko, työn pitäisi olla jotain mihin minäkin pystyn, vaan kun ammatin kuvauksia katsoo niin huh jo hirvittää.
Palkanlaskija - vaativaa asiantuntijatyötä kiireen alla.
Kiinteistönhoitaja - vastuullista palvelutyötä, tunnettava kiinteistöjen rakenteet sekä LVI- ja sähköjärjestelmät.
Siivoojiakin tunnen useita ja hirveiden paineiden alla ja kiireessä vedetään kun töitä lapataan lisää niskaan ja aika jo valmiiksi kortilla. Pese siinä nyt sitten 4 minuutissa joku kerrostalosauna.
Puutarhureilla on töitä vain kesäaikaan, talvet saisi olla työttömänä joten asunnonoston yms. tavallisen elämän voi huoletta unohtaa.
Äh. Pelottaa. Ylläri. Aina mua pelottaa. Mihin ammatteihin muut mielenterveyskuntoutujat täällä ovat kuntoutuneet? Mihin pystyy jos on säikky ja heikko ja musertuu helposti paineen alla?
Ja kiitos vaan mutten tarvitse näitä "Ihan turhaa. Tämä maailma ei kelpuuta ketään vajavaista!" vastauksia. Negatiivisuutta on omasta takaa jo ihan riittävästi ja yritän nyt katsoa eteenpäin vähän rakentavammalla asenteella.
Kaikki ammatit vaikuttavat niin vaativilta
25
2610
Vastaukset
Itse olen aatellut varalle, jos en nyt tältä opiskelemaltani alalta valmistu tai saa töitä, että voisi alkaa kirjanpitäjäksi. Voi perustaa oman firman ja tehdä omaan tahtiin. Vaatii paljon tarkkuutta, mutta paineista en sitten tosin tiedä.
- Tok
pepep kirjoitti:
Ja jostain pitäisi sitten repiä ne asiakkaatkin, että se olisi myös ongelmallista tuossa.
Laita mainos googleen.
- 2+0
Lastenhoitaja?
Kaupan kassa?
Myyjä?
Siivooja?
Tuotannon työntekijä?
jne.
Onhan sitä vaikka mitä suht stressittömiä töitä, joista saa kunnon palkan.- ei-ap.
Miten muka kaupan kassa on suht stressitön työ?? En itse ikinä pystyisi olemaan kassalla asiakkaiden katseiden alla, sehän on käytännössä esiintymistä ja siinä samalla suorittamista. Olisin mieluummin melkein mikä vain, mutta kaupan kassa on vain esiintymistaitoisille ihmisille, jotka kestävät hyvin paineita.
Lastenhoitaja joutuu tapaamaan lasten vanhemmat säännöllisesti, joten jälleen äärisosiaalista työtä. Ei onnistu ainakaan minulta :-(
Siivoojan työ ei sovi minulle selkäsairauden vuoksi, joten se on poissuljettu.
En tiedä mitä tuotannon työntekijä tekee. - 1+3
ei-ap. kirjoitti:
Miten muka kaupan kassa on suht stressitön työ?? En itse ikinä pystyisi olemaan kassalla asiakkaiden katseiden alla, sehän on käytännössä esiintymistä ja siinä samalla suorittamista. Olisin mieluummin melkein mikä vain, mutta kaupan kassa on vain esiintymistaitoisille ihmisille, jotka kestävät hyvin paineita.
Lastenhoitaja joutuu tapaamaan lasten vanhemmat säännöllisesti, joten jälleen äärisosiaalista työtä. Ei onnistu ainakaan minulta :-(
Siivoojan työ ei sovi minulle selkäsairauden vuoksi, joten se on poissuljettu.
En tiedä mitä tuotannon työntekijä tekee.Entäs varaston keräilijä?
- kyllä se löytyy
Kaupan kanssa ei stressaantujalle ja ihmisaralle ole sopiva paikka. Jokin verkkainen itsenäinen juttu sen pitäisi olla. Voisiko olla eläinten hoitaja, siivoojia tarvitaan vielä paikoissa joissa saa tehdä töitä itsenäisesti ja omaan tahtiin. Helppo henkilökohtainen avustaja (palkkaus heikko). Hieroja, kosmetologi, jalkahoitaja....
- trukkiukki
1+3 kirjoitti:
Entäs varaston keräilijä?
meillä päin varaston lorvalija
- ei-ap.
Itse en ole keksinyt kuin Postin työntekijän pestin, johon saattaisin pystyä vuosia sairastettuani.
Postiin kun pääsisi töihin. Eikä asiakaspalveluun tietenkään, siihen eivät kykyni riitä, vaan jotain yksinkertaista lajittelutyötä.
Olen minäkin yliopistoon kerran päässyt ja siellä huippuarvosanoin opiskellut ihminen, neljän laudaturin ylioppilas, mutta psyykkinen sairaus on heikentänyt minua niin paljon, etten esim. osaa enää suorittaa yksinkertaisiakaan tehtäviä :-(- .aapee
Samaa olen itsekin miettinyt, tuota postin lajittelutyötä, miksei jakamistakin. Tykkään lajitella asioita. Sääli vaan että heittävät entisiäkin pellolle puhumattakaan että palkkaisivat uusia. Ja kiire, stressi ja paineet sielläkin puristaa. Työntekijät pellolle ja vähemmällä porukalla tehdään sama määrä töitä.
Kaupan kassaksi minulla sama stoppi, ihmiset aiheuttavat pakoreaktion. En voisi mitenkään kohdata niin montaa ihmistä päivässä, tulla toljotetuksi, olla siina kirkkaiden valojen alla. Hui. Siksi minulle suositeltiin kuntoutuksessa tuota palkanlaskijan hommaa, töitä kuulemma pitäisi riittää (työllisyysaste hyvä) ja on yksintyöskentelyä mitä nyt puhelimessa joutuu välillä neuvomaan ihmisiä.
Vaan niin tutulta kuulosti tuo "yliopistoon kerran päässyt ja siellä huippuarvosanoin opiskellut ihminen, neljän laudaturin ylioppilas, mutta psyykkinen sairaus on heikentänyt minua niin paljon, etten esim. osaa enää suorittaa yksinkertaisiakaan tehtäviä :-(" Neljä ällää ja pari eetä ja genetiikan opinnot vaihtuneet siihen että kaalilaatikon teko alusta asti on jo niin hektinen, vaativa ja stressaava homma että sen jälkeen pitää melkein jo mennä sänkyyn itkemään ja nukkumaan.
Mutta jos jään tänne kotiin noita kaalilaatikkojani itkemään niin täällähän se menee se loppuelämä. Enkä sellaista loppuelämää halua. Niin pakko yrittää takaisin elämään kiinnni vaikka sitten veren maku suussa.
Laborantin työtä kuntoutuksessa myös ehdottivat, edes vähän sinne päin mitä aiemmin opiskelin. Suomi on vaan niin mielenkiintoinen maa että koska olen joskus erehtynyt käymään lukion, ei minua huolita amikseen laborantiksi lukemaan. Ja muutto Helsinkiin, missä sijaitsee ainut laborantin tutkintoa aikuiskoulutuksena tarjoava laitos, ei ole mahdollista perhekuvioiden takia. Eihän sen opin pitänyt ojaan kaataa, kai?
Jotain tässä kuitenkin pakko keksiä.
- Kjvivihhvih
Oletko käynyt työvoimatoimistossa ammatinvalintatesteissä? Itse kävin joskus, mutta olin kai niin heikkolahjainen, että eivät keksineet minulle ehdottaa mitään sopivaa ammattia.
- Vauhti hiipuu
"Vaan niin tutulta kuulosti tuo "yliopistoon kerran päässyt ja siellä huippuarvosanoin opiskellut ihminen, neljän laudaturin ylioppilas, mutta psyykkinen sairaus on heikentänyt minua niin paljon, etten esim. osaa enää suorittaa yksinkertaisiakaan tehtäviä :-(" Neljä ällää ja pari eetä ja genetiikan opinnot vaihtuneet siihen että kaalilaatikon teko alusta asti on jo niin hektinen, vaativa ja stressaava homma että sen jälkeen pitää melkein jo mennä sänkyyn itkemään ja nukkumaan."
No jopas, itse olen myös neljä ällää aikanaan kirjoittanut ja valmistunut yliopistosta ET:tä paperit täynnä, vieläpä laudaturin gradulla. Mutta työelämään minusta ei vaan ole. Päivääkään en ole työttömänä vielä ollut mutta pahasti leviävät palikat käsiin nykyisessä työssä ja tiedän etten jaksa enää kauan, vaan putoan kokonaan kelkasta.
Jossain vaiheessa mietin että uudelleenkouluttaudun koirahierojaksi, kunnes tajusin että koiran omistaja/omistajat toljottaa ja kommentoi sen koko prosessin ajan siinä vieressä, joten ei tule mitään.- ...............
En kyllä välttämättä kehtaisi sanoa kellekään olevani koirahieroja.
- Vauhti hiipuu
............... kirjoitti:
En kyllä välttämättä kehtaisi sanoa kellekään olevani koirahieroja.
No ei siinä paljon kehtaamisia mieti kun jostain on elanto revittävä. Sanoo sitten vaikka muille olevansa työtön jos ei kehtaa tunnustaa.
- siellä ne muutkin on
Ala kiinteistövälittäjäksi.
- werfghjkl
Koodaamista/nettisivujen tekoa/käännöstöitä/tms. itsenäistä työtä kotoa käsin yrittäjänä?
- niin se on
kuka vaan voi sairastua, palkanlaskijakin.nykyisin voi olla että pysyy terveenä kun laskee palkkoja. onnea työnhakuun!
- Tsemppiä
Te-toimistoissa on ammatinvalintapsykologeja, maksuton palvelu
- rupee tähän
Koulunkäynninohjaaja , melko kevyt työ fyysisesti, tosin keskittymistä vaatii.
- krst122
Itse olin vastaavassa tilanteessa 10 vuotta sitten. Yritin ensin keväällä töihin, mutta en onnistunut vaan jouduin lopettamaan nopeasti. Syksyllä
yritin uudestaan, kun kunto antoi myöden. Vakuutusyhtiö tuki siinä ensimmäiset 3 kuukautta. Menin oman alani töihin, vaikka kaikki sanoivat, ettei sillä voi työllistyä. Olen saanut vaihtaakin useamman kerran ja viimeksi viime syksynä. Vuodet tähän asti ovat olleet vaikeita, mutta mitä sitten. Ei se elämä ilman sisältöäkään kotona maaten helppoa ollut. Se on ihan miten siihen suhtautuu. Tekee minkä pystyy ja jos ei se riitä niin vaihtaa sitten. - kaasuavaan...
Päikyssä käy eräs vähän yksinkertainen mies pihatöissä.Luo lumet, harjaa hiekat jne.Rupattelen välillä hänelle muutamat sanat, kun vien muksua.Sitten toinen vastaava henkilö vie kärryjä marketissa pihakatoksista kaupan viereen.En tarkoita yksinkertaisuutta tässä pahalla, vaan sillä ajatuksella, että esimerkkien valossa jotain ei niin sosiaalista työtä löytyy kyllä.Toki paikkakunta vaikuttaa.Kassatyö on stressaavaa. Sitä tuli tehtyä opiskeluaikana ja mä stressasin niitä ihmisjonoja.Edelleen huomaan, että yksinäinen puurtaminen ilman älytöntä häslinkiä ympärillä on mulle paras vaihtoehto.Kyllä me vahvoilta vaikuttavatkin voimme olla heikkoja.Puolison usean vuoden työttömyys näkyy meilläkin.Puoliso on erakoitunut ja sosiaalisesti heikompi kuin ennen.Kyllä tällainen alkaa koskettaa yhä useampaa ja sitä ei kannata hävetä.Itsekään en oikein enää tiedä olenko vahva vai heikko, kun harteilla iso vastuu taloudesta.Yritän löytää ne vähät ilonpilkahdukset omin voimin.Sen olen huomannut, että työyhteisöt voivat olla tosi paskoja meille vähänkään epävarmoille.Yritän juuri vaihtaa maisemaa, kun työpaikassa niin huono ilmapiiri.Jos ei onnistu, niin mulle riittää ajatus, että olen valmis lähtemään.Jo sillä jaksaa hetken eteenpäin.Mitätöintiä, eristämistä ja muuta idiotismia kokeneena olen oppinut nostamaan kytkintä ajoissa.
- Soodari
Rupea koodaamaan! Nokiallekkin palkattiin 2000-luvun alussa jos oli yhden java-kurssin käynyt. Ja kun nykypäivän tasoa katsoo niin tuntuu ettei se osaaminen kovinkaan kauas ole karannut.
- ei sanaakaan
Alkuun voisin suositella lehdenjakoa. Saa yöllä yksin tehdä omassa tahdissa ilman kyttääjiä. Työ yksinkertaista, työn ohessa ehtii kelailemaan ongelmiaan kuntoon ja saa samalla liikuntaa mikä parantaa vointia ja mielialaa.
Lehdenjakajia haetaan koko ajan, et tarvi kuin pyörän tai auton. Aika helposti pitäisi päästä vähintään tonnin kuukausituloihin, tekemällä 3-4 tuntia töitä per yö. - Ojbojbobj
En suosittele yö tai vuorotyötä mielenterveyskuntoutujille. Mahdollisimman tasainen unirytmi on tärkeää. Asiaa on painotettu jokaisessa hoitopaikassa, jossa olen ollut.
- hikky1
Olen kuullut että postin varhaisjakelu olisi erittäin hyvä sinun kaltaisille ihmisille. Palkka on ihan ok, ei stressiä ei ihmisiä jne.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1485226
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122252- 791688
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531574Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81561Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3221561- 231535
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1311326Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291319Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin471187