Paljon sitä parikymppiseen elämään mahtuu, mutta paljon sitä puuttuukin. Pari vuotta sitten kaikki oli aivan loistavasti.Oli ystäviä ja työpaikka sekä opiskelut. Parissa vuodessa kaikki katosi. Ei ainakaan näistä samoista nurkista niitä enää vastaan tule. Tuntuu, että olisi varmaan aika vaihtaa maisemaa. Olenkin ihan tosissani sitä harkinnut, mutta samalla taas miettien auttaisikohan se mitään. Ketään ei oikeen mun kohtalo kiinnosta vaikka se ei ole todellakaan ollut mun tarkoitus ajaa kaikki rakkaita ihmisiä pois. Kaikkien tapahtumien yhteinen ketju on tuonut mut tälläseen tilanteeseen, jossa menneisyyden haamut vaan kummittelee. Sanotaan, että kun kerran käy pohjalla on suunta vaan ylöspäin..epäilen, sillä jos en vieläkään ole siellä pohjalla, niin kuinka huonosti mun elämän täytyy mennä, että onni kääntyy? Toisille kaikki tuntuu ilmaantuvan kuin hopealusikalla mutta itse saan tehtä töitä heidänkin puolesta. Olen aina ollut mukava ja rehellinen muille ihmisille mutta silti mun kohtaloksi taitaa jäädä tällänen loputon kurjuus. Antaisin mitä vaan paremmasta elämästä. Ja vielä joulukin tulossa...mietinpähän vaan että kenenköhän kanssa... Ei noita vaihtoehtoja juuri löydy oman itsensä lisäksi..En ole luovuttaja aineista, joten aion taistella hankaluuksien läpi ja näyttää muille, että kyllä minäkin lopulta tässä elämässä onnistun. Yksi elämähän tässä on vaan itse kullakin elettävänä. Muut ihmiset jaksaa jankuttaa että ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja tee itselles jotain. Tuon hokeminen ei ainakaan tilannettani yhtään auta. Uskon että aika lopulta parantaa haavat, mutta taitaa jättää syvät arvet jälkeensä. Muistoja kun ei pakoon pääse. Oisipa edes joku ketä kiinnnostaisi.. se olisi mun ainut toive tänä jouluna. Olen tottunut ettei liikaa kannata toivoa, aina lopulta joutuu kuitenkin pahasti pettymään.
olematon elämä
tuntemattomalla
4866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tsemppiä sulle, samanlaistahan se meikäläisen elämä on. Pakko vaan yrittää!
en nyt halua mitenkään itsekeskeiselt kuulostaa, mutta epäilen et sun elämäs ei voi olla yhtä huonos tilanteessa..Oon käynyt läpi kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja kuitenkin vielä tässä. Just tollasella asenteella, että sellasta se elämä on, niin vois ihmiset pitää suunsa kiinni!!! Jos elämä olis tällästä, ei kukaan ihminen olis hengissä. That's life... epäilen...
Sun ajatukset ovat samoja kuin kaikkien muidenkin masentuneiden narsistien. Jos edes hetken pystyisit katsomaan itseäsi ulkopuolisen silmin, varmaan ta´juaisit, että huonomminkin voisi olla.
Mun elämä ihan samassa pisteessä. Oon päättänyt vaihtaa kaupunkia tai jopa maata, ja alottaa siellä kaiken alusta.