Elikkäs oon pohtinut seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien mutta myös muiden vähemmistöön kuuluvien henkistä puolta siis ilman niinku ulkoista, ympäröivää maailmaa. Vähemmistöjen asemaa pyritään parantamaan vuosi vuodelta jne. mutta miten yksilötasolla tämän koette? Kuinka rankkaa voi olla kuulua vähemmistöön vaikka lähtökohtaisesti yhteiskunta olisi suopea? Luin erään kommentin jossa luki jotenki että esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvien vaikeuksista ei pidä syyttää yhteiskuntaa, vaan se on yksilötason juttu jossei itsensä kanssa tule juttuun omana itsenään. Mitä ajattelette? Kertokaa toki omia kokemuksia asiasta?
Henkisen tasolla asettuminen vähemmistöön
PuttiPutti
17154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei näillä ulosteenhaistelijoilla, pyllypojilla ja kikkelinleikkaajilla ole henkistä ulottuvuutta lainkaan. Ne ovat eläimellisellä tasolla.
ja sinä, kanneane, olet juuri malliesimerkki, siitä miten hankalaa henkisen puolen vähemmistön elämä on, jos ei lainkaan ymmärrä toisia ihmisiä.
Sun kallosi ulkopuoliselle nämä jatkuvat, solvaavat kommenttisi kuulostavat lapsellisilta ja järjettömiltä, vaikka sinä tietysti koet olevasi luomakunnan kruunu ja Mensan #1 ja täysin sopusoinnussa itsesi kanssa. Olethan sentään osannut laittaa internettiin viestin, joten sinun täytyy olla älykkö.
Voisi sanoa että elämä ei ole niin tylsää kuin hetskuilla. Ymmärrän hyvin yksinäisiä homoja. Pidän lahjana, että kykenen ihastumaan sekä naisiin että miehiin. Jos kaikki olisivat biseksuaaleja, olisi parempi paikkaa elää ja kaikki ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Maailma olisi parempi paikka kun kaikki olis kaapista ulkona olevia bissejä. Ei olis syrjintää eikä itsesyrjintää. Eikä ryhmien välisiä jännitteitä ja epäluuloja. Jotkuthan syrjii itseään kun inhoaa seksualisuuttaan ja toisia kun ne kuuluu eri ryhmään.
Bisset ovat sikäli hankalassa asemassa, että ovat eheyttäjien maalitauluna. Meistä todellakin saadaan mukaheteroja, jos aletaan suuntautumaan pelkästään naisiin, mutta homoista ei.
Tieddän yhden oikean bissen joka on homoparisuhteessa, eli kaikki emme ole naisia pettäviä bi-ukkomiehiä.
Bimiehiä ei vain jotenkin pysty ottamaa tosissaan. Olen aina kuvitellut biseksuaalisuuden ainoastaan naisten jutuksi. Ne aniharvat bi-miehet joita olen tavannut, ovat kaikki olleet joko a) syvällä kaapissa olevia homoja b) ukkomiehiä jonka vaimo pihtaa c) kokeilunhaluisia heteroita.
Tämän ennakkoluulon olen huomannut esim. parisuhteessa. Kun sanoin olevani homo, löytyi kumppani. Huomasin näet, ettei parisuhdetta miehen kanssa saa aikaiseksi jos sanoo olevansa bi tai vihjaa siihen suuntaan. Vasta pitemmän ajan kuluttua voi tunnustaa todellisen tilanteen, jolloin se ei enää häiritse kumppania.
Bissen onni on kuitenkin että hän voi olla onnellinen myös heterosuhteessa. Jotenkin on tullut mielikuva että bisset niin miehet kuin naiset valitsevat kuitenkin useinmiten heteroseksuaalisen suhteen.
Bisset valitsevat kokemukseni mukaan useimmiten hetskusuhteen siitä syystä, että
- haluavat suvunjatketta
- haluavat sulautua massaan.
Tarvitaan oikeaa rakastumista, jos bi alkaa homoparisuhteeseen.
Oikeilla bisseille kylläkin käy kumpi tahansa. Tosin itse pidän enemmän miehistä yleensä, olen siis itsekin mies ja bi. En kuitenkaan luokittele itseäni homoksi kerta voisin naisenkin kanssa olla jos joku "oikea" tulisi vastaan. Ihminen ennen sukupuolta.
Meillä samat. Monien palstahmojen (miesten) ennakkoluulot toisenlaisia sateenkaari-ilmentymiä kohtaan ovat sietämättömiä. Antakaa meidän olla omua itsejämme.
Ihan alkuun olen kaappihomo, joten mielipiteet eivät ole ehkä yleistettävissä.
Suomessa asiat tasa-arvon kanssa on erittäin hyvin, niin miehen ja naisen kuin heteron ja homon välillä. Suurin ero tulee aina miten yksilö käyttäytyy ja minkälaisen kuvan antaa itsestään. Eli mielestäni yhteiskuntaa, ei ainakaan Suomessa, voida syyttää mitenkään homojen kohtelusta(joka ei ole huonolla tolalla), vaan yhteiskunnan suhtautuminen meihin on pitkälti meidän oman käyttäytymisen seuraamusta.
Ja osaksi tästä syystä olen vielä kaapissa, eli muiden homojen käyttäytymisestä, joka on... no ei anna hyvää kuvaa mielstäni. Toivon etten ole ainoa homo, joka ajattelee näin, että kaiken maailman gay pride -paraatit ja kiintiö homot telvisiossa jne. ovat vain haitaksi miten yhteiskunta meihin suhtautuu. Koska itse en ainakaan ole mikään shoppaileva metroseksuaali, joka tykkää liikkua paraatissa lähes alasti ja nussia julkisesti kaikkia joilla heiluu muna jalkojen välissä.
Me olemme itse syy miten asiat ovat, mutta toivoisin myös eräiden ihmisten, joiden mielestä heidän kutsumuksensa on puuttua kaikkien muiden ihmisten elämään(näitä riittä nyky Suomessa), lopettavansa homojen asioiden hoitamisen. Puhun siis ei-homoista, jotka ratsastavat homoudella ja tuntevat homojen tarvitsevan suurta huomiota ja apua. Tuntuu kuin he vain pönkittäisi itseään homojen asioilla. Toivon etten yksin ajatele näin, mutta ei homot kaipaa huomiota eikä apua, kyllä me pyydetään jos tarvitaan ja osataan kyllä ihan itsekin pitää puoliamme jos on tarvis. Luulen suurimman osan (hiljaisemman osan?) homoista vain haluavan elää omaa elämäänsä ilman että siitä tehdään numeroa.
Parannettavaa meidän suhtautumiseen on Suomessa ja paljon ennakkoluuloja on kitkettävä, mutta se ei ole mitenkään poliittisesti tehtävissä, vaan meidän homojen täytyy antaa sellainen kuva, joka oikeasti edustaa meitä.
Itselle vastaten, jäi tuo henkilkohtaisen puoli käsittelemättä.
"Kuinka rankkaa tämä on?"
No olen siis kaapissa, mutta koen asian aika helpoksi. TIetysti asiaa on tullut mietittyä erittäin paljon ja kun on elänyt salaisuuden kanssa vuosia niin siihen on tottunut, mutta en ole milloinkaan kokenut mitään syrjivää tai solvaavaa homoja kohtaan, edes näin heteroa esittävänä. Vitsejä tietysti kuulee, mutta nekin ovat olleet aina hyvän huumorin mukaisia. En tiedä sitten miten olisi jos olisin kaapista ulkona, tulisiko silloin vasta nämä haukkujat esille, mutta kuten sanoin en ole sellaiseen törmännyt.
Jotkut varmaan miettivät miksi olen vielä kaapissa kun kerta asia ei ole minulle edes rankka ja olen homouden kanssa täysin sinut. Ongelmana ei ole uskovaiset vanhemmat, hylkäämisen pelko tms. vaan jotenkin tuntuu että jos tulen kaapista ulos, suhtautuminen minuun tulee muuttumaan erittäin paljon. Minua ei katsottaisi samallalailla, vaan sellaisena gay pride kulkueen jäsenenä, jota en todellakaan ole. Ihmisten mielissä taustalla olisi aina se, että "toi on homo" ja asian ei todellakaan kuuluisi olla niin, mutta sellaisen stereotypian homot ovat saaneet pitkälti homojen itsensä takia. Välillä tuntuu että voisin tulla kaapista ulos jos olisinkin sterotypinen homo, niin ihmisten suhtautumisen ei tarvisi muuttua, kun olisivat varmaan jo pitkään luulleet minua homoksi.
Hyvin sanottu! Samaa mieltä.
No en sanoisi että se olisi meidän homojen syytä pelkästään. Onhan homoutta pidetty pitkään kielteisenä asiana meidän yhteiskunnassa ja monet ihmiset ovat edelleen hyvin ennakkoluuloisia täällä Suomessa. Ihmisten asenteet kaipaavat muutosta, mutta muutos on hitaampaa niin kauan kuin media luo meistä sellaisen stereotyyppisen kuvan. Yleensä niihin ohjelmiin myös otetaan mukaan juuri sellainen stereotyyppi homo koska ihmisten päähän on luotu sellainen kuva että homo on juuri sellainen.
Olet oikeassa, kärjistin ehkä liikaa asioita, koska olen nuorempaa sukupolvea enkä ole koskaan oikeasti törmännyt ongelmiin. Mutta mitä olen kuullut/lukenut niin asiat ovat paljon paremmin nykyään ja oikeastikin hyvin. Jopa pienemmällä paikkakunnalla, jossa olin töissä, en koskaan törmännyt mihinkään halveksuntaan homoja kohtaan, vaikka niistäkin tuli juttua. Melkein ongelmat onkin isommissa kaupungeissa??
Ja en todellakaan ole mitenkään stereotyyppisiä homoja vastaan, olemmehan vähemmistö emmekä voi missään tapauksessa tehdä minkäänlaisia sisäisiä luokituksia, jotka syrjisi toisia. Siihen ei ole todellakaan varaa.
Hei nimimerkki in closet
Kirjotit erittäin hyvin mielestäni ja oisko ehkä kiva jatkaa juttua enemmänkin.
Voitko laittaa vaik s-postin tai jotakin?
Jaa-a, vähän olen skeptinen tällein suomi24:ssa antamaan sähköpositosoitetta ja aivan uusi alue muutenkin, mutta laitoin juuri tällesseen sähköpostin (toinenpostilokero (ät) outlook (piste) com) pystyyn niin katotaan mitä tuleman pitää. Seuraa en hae, ainakaan vielä;)