Kaikki te joilla on masennusta, tai jtn muuta vaikeaa elämässä tapahtunut yms. onko teillä hengenahdistusta?
Minä saan joskus keskellä yötä kamalan hengenahdistuksen.. On vaikea ja tosi raskas hengittää.. Unenpöpperössä melkein itken kun tuntuu että happi loppuu. Kääntyilen ja vaikka teen.. Sitten se lähtee jossain vaiheessa.
Kellään muulla tällaista?? Mistä tällainen fyysinen reaktio johtuu.. Inhottaa ja pelottaa mennä nukkumaan jos nyt taas juuri sinä yönä tulee.
Muilla kokemuksia?
Minä saan joskus keskellä yötä kamalan hengenahdistuksen.. On vaikea ja tosi raskas hengittää.. Unenpöpperössä melkein itken kun tuntuu että happi loppuu. Kääntyilen ja vaikka teen.. Sitten se lähtee jossain vaiheessa.
Kellään muulla tällaista?? Mistä tällainen fyysinen reaktio johtuu.. Inhottaa ja pelottaa mennä nukkumaan jos nyt taas juuri sinä yönä tulee.
Muilla kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo, mul oli samantapaista yöllä heräilyä joitain vuosia sitten, kun oma elämäntilanne ja ihmissuhteet ahdisti ja tunsin olevani umpikujassa omien tunteitteni kanssa.
heräsin aina sillointällöin sellaiseen hukkumisen tunteeseen keskellä yötä. meni useita minuutteja kunnes rauhoituin, mutta nukahdin sitten kumminkin hyvin.
tiedän, et se on tuskallista, eikä sitä voi mitenkään ennakoida.
nykyään en heräile enää tähän 'hukkumiseen', ihmissuhdesotkut auenneet ja olen jotenkin taspainoisemmassa tilassa nyt...kai :)
Itelläni oli melko voimakasta hengenahdistusta masennuslääkityksen alkuvaiheessa. Nykyään lievempää. terapeuttini sanoi sen olevan paniikkioire, kun mieleen nousee jotain kammottavia ajatuksia tai muistoja. Loppuu kun lähtee pois siitä tilanteesta.
En oikein tiedä mitä tekisin.. Minulla on AIKAISEMMIN elä,ässä ollut paljon kaikenlaista vaikeutta ja mielen sairautta ja olen päässyt niistä yli: jo kaksi vuotta ilman lääkitystä.
Ja kaikki on muutenkin mennyt ihan hyvin. Vaan nyt, elämä kaatuu taas päälle. Enkä oikein tahdo tunnustaa itsellenikään, että olen taas vhän niikuin "vajoamassa".. Mitään lääkkeitä en haluaisi alkaa taas syödä..
Ja vaikea olisi mennä psykiatrillekkaan enää. Vanhempani kyllä tietävät asioistani ja tämän hetkisestä tilanteestani, mutta ei he sillain voi auttaa minua.. En tiedä mitä teen??
En kuitenkaan halua että masennun taas niin pahasti että lähden niille "väärille" teille.. Kerran olen helvetistä selvinnyt, en toista kertaa. Vanhempanikaan eivät varmasti jaksaisi enää..
Tiedän, se on omista päätöksistäni kiinni, mitä teen. Vaan kun on taas vain kaikki vaikeaa.. Ystävät yms. luulevat että olen ihan ok, vaikka tietoisia ovat tapahtuneista asioista elämässni.
Enhän minä voi tunnustaa olevani näin heikko, kai?
Noh, kaipa se tästä.. Ajan kanssa.
Pelkään vain sen menevän pahemmaksi kun on tosi hullu olo taas vaan...
Ja se hengenahsistuskin kauhea öisin.
Jyskyttääkö sydän tuhatta ja sataa ?
Itselläni on vuosien kokemus yöllisistä paniikkikohtauksista.
..jyskytä..? en vain saa henkeä.. ja todella ahdistunut olo..
Hei!
Sairaus ei ole heikkoutta!
Kerro toki kavereillesi, kyllä he ymmärtävät. Ehkä keksivät jonkun ratkaisun ongelmiisi tai tuovat eri näkökulman asioihin.
Ja vanhemmat yrittävät aina auttaa, vaikka välillä voi ollakin raskasta.
Oletko kokeillut jo terapiaa, lääkkeitä..?
Täällähän näitä samoja tuntuisi olevan, vaikka jo lähes 8v vanha juttu.
Eli Masennukseen liittyvästä paniikkikohtaus kyseessä? Hyvä, että löytyi tämä.