Hyvää Uutta Vuotta 2015 kaikille divertikkeliläisille!
Kirjoitan nyt ekan kerran tästä aiheesta. Toiveenani on, että voimme auttaa kertomuksillamme toinen toisiamme.
Oma vaivani ilmaantui ollessamme ulkomaanmatkalla v. 2009. Olen eläkeikäinen naisihminen. Olen aina potenut ummetusta enemmän ja vähemmän. Matkoilla sen on tapana pahentua.
Vatsani alkoi tuolloin kipeytymään toden teolla. Olimme pienen kävelymatkan päässä hotellilta. Juuri ja juuri pystyin kävelemään sen matkan. Sängylle päästyäni kipu vaan yltyi, suunnilleen navan seudulla se sijaitsi. Koski niin kovasti, että olin ihan hiestä märkä. Muutaman tuskantäyteisen tunnin päästä oli pakko kutsua lääkäri huoneeseen. Hän ei tietenkään voinut päältäpäin tietää mikä minua vaivasi. Kirjoitti reseptilääkkeen vatsakipuun. Onneksi on matkavakuutus!!!
Mies haki lääkkeen läheisestä apteekista. Ja ei kun odottamaan josko helpottaisi. Noh, noin puolen tunnin päästä onneksi tuska alkoi hellittämään.
Ah, mikä autuus
Kotona en enää muistanut asiaa ennenkuin kipu iski uudestaan. Siitä paikasta varasin ajan tk-lääkärille, jolta (anelemalla) sain lähetteen suolen tähystykseen.
Lääkäri selitti silloin niistä pussukoista suolessani, mutta osa hänen puheistaan meni siinä tilanteessa "harakoille". Sen tiedän kuitenkin, että ne on niitä divertikkeleitä, jotka joskus tulehtuvat.
Viiden vuoden sisällä minulle on tullut kipukohtaus noin viisi kertaa ja kerran lähdin suosiolla sairaalaankin. Kuumetta ei ole ollut, tai en ole mitannut. Vilunväristyksiä kylläkin ja myös oksettava olo samalla.
Syön kaikkea ruokaa, en juo enkä polta. Olen hoikka ja pyrin lenkkeilemään edes jonkin verran. Kauranleseistä ja runsaasta vedenjuonnista olen mielestäni saanut apua ummetukseen. Kotioloissa vatsani toimii kutakuinkin normaalisti.
Nyt vaan on alkanut mietityttämään, uskaltaako sitä ulkomaanmatkoja vielä tehdä? Matkustelu kun on ollut meille eläkeläisille mieleinen harrastus.
Jos jollakin on kokemuksia ja vinkkejä tällaisiin juttuihin, ottaisin ne ilolla vastaan. Pärjäilemisiin!
Kirjoitan nyt ekan kerran tästä aiheesta. Toiveenani on, että voimme auttaa kertomuksillamme toinen toisiamme.
Oma vaivani ilmaantui ollessamme ulkomaanmatkalla v. 2009. Olen eläkeikäinen naisihminen. Olen aina potenut ummetusta enemmän ja vähemmän. Matkoilla sen on tapana pahentua.
Vatsani alkoi tuolloin kipeytymään toden teolla. Olimme pienen kävelymatkan päässä hotellilta. Juuri ja juuri pystyin kävelemään sen matkan. Sängylle päästyäni kipu vaan yltyi, suunnilleen navan seudulla se sijaitsi. Koski niin kovasti, että olin ihan hiestä märkä. Muutaman tuskantäyteisen tunnin päästä oli pakko kutsua lääkäri huoneeseen. Hän ei tietenkään voinut päältäpäin tietää mikä minua vaivasi. Kirjoitti reseptilääkkeen vatsakipuun. Onneksi on matkavakuutus!!!
Mies haki lääkkeen läheisestä apteekista. Ja ei kun odottamaan josko helpottaisi. Noh, noin puolen tunnin päästä onneksi tuska alkoi hellittämään.
Ah, mikä autuus
Kotona en enää muistanut asiaa ennenkuin kipu iski uudestaan. Siitä paikasta varasin ajan tk-lääkärille, jolta (anelemalla) sain lähetteen suolen tähystykseen.
Lääkäri selitti silloin niistä pussukoista suolessani, mutta osa hänen puheistaan meni siinä tilanteessa "harakoille". Sen tiedän kuitenkin, että ne on niitä divertikkeleitä, jotka joskus tulehtuvat.
Viiden vuoden sisällä minulle on tullut kipukohtaus noin viisi kertaa ja kerran lähdin suosiolla sairaalaankin. Kuumetta ei ole ollut, tai en ole mitannut. Vilunväristyksiä kylläkin ja myös oksettava olo samalla.
Syön kaikkea ruokaa, en juo enkä polta. Olen hoikka ja pyrin lenkkeilemään edes jonkin verran. Kauranleseistä ja runsaasta vedenjuonnista olen mielestäni saanut apua ummetukseen. Kotioloissa vatsani toimii kutakuinkin normaalisti.
Nyt vaan on alkanut mietityttämään, uskaltaako sitä ulkomaanmatkoja vielä tehdä? Matkustelu kun on ollut meille eläkeläisille mieleinen harrastus.
Jos jollakin on kokemuksia ja vinkkejä tällaisiin juttuihin, ottaisin ne ilolla vastaan. Pärjäilemisiin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itsellä sama vaiva ja aikoinaan oli vuosikymmenten ajan useita tulehduksia / gastriitteja keskimäärin 1-2 kertaa vuodessa. Terveyskeskuksessa sain kipulääkkeitä ja jonkun antibioottikuurin, jos kuumetta oli pitempään. Muuten asiaa ei enempää tutkittu. Kyllästyneenä menin lopulta yksityislääkärille kun tuli hieman kirkasta vertakin. Tehtiin kolonoskopiat ym. tähystykset, joissa todetttiin, että umpipusseja on ja paljon (rakenteellinen ominaisuus), ja osa tulehtunut (umpipussitauti), joista pieni veren tihkuminen oli peräisin.
Eli sain diagnoosin divertikkelitulehduksesta, siihen sopivan antibioottikuurin ja ohjeet ruokavaliosta. Olin tyytyväinen kun tiesin nyt, mistä kaikki johtui. Samalla luin netistä kaiken mitä asiasta on kirjoitettu.
Nyt osaan varoa tiettyjä ruokia: etenkin sulamattomia omenan, tomaatin ym. siemeniä, pähkinänmuruja yms., jotka voivat mennä umpipusseihin, jotka sitten tulehtuvat. Jo noudattamalla sopivaa ruokavaliota tulehdukset ovat selvästi
tulleet harvinaisemmiksi.
Jos divertikkelitulehdus on iskenyt - tunnistan jo itse siihen liittyvän kivun ja aristuksen vasemmalla puolella vatsan alaossa, mihin saattaa liittyä myös pieni kuume - olen mennyt terveyskeskukseen ja kertonut epäileväni divertikkelituehdusta. Olen saanut tautiin sopivat antibiootit, joilla tulehdus ja kipu on muutamassa päivässä helpottunut. Tk-lääkäri on jopa kehunut osuvaa diagnoosiani.
Ulkomaanmatkoja teen nykyisin taas normaalisti. Olen kääntänyt diagnoosini divertikkeleistä ja divertikkelitaudista englanniksi siltä varalta, jos tulehdus iskisi ulkomailla. Silloin menisin pyytämään antibioottikuurin. Matkavakuutus on
siksi hyvä olla aina olemassa. Jos matka olisi edessä ja olisi selviä tulehduksen merkkejä, peruisin varmaan matkan varmuuden vuoksi.
Näin on mennyt nyt aika mukavasti kymmenisen vuotta diagnoosista. Tsemppaillaan!
Olen 50 ikäinen ja ekaa kertaa divertikkeleiden vaivaama. Vasemmalla alavatsassa alkoi olla sietämättömiä kramppeja. Ei kivuliaita, mutta jatkuvaa värähtelyä ja elohiirimäisiä kramppeja. Välillä niitä on ollut alavastsassa ja välillä ylempänä vasemmalla puolella rintakehän alueella. Kuumetta ei ole ollut eikä muutakaan havaittavaa murhetta. Lääkäri totesi vastan tuntuvan "täydeltä", otti verikokeet ja määräsi 10 pn antibioottikuurin. Pahimmat vaivat lähtivät heti, mutta pientä oiretta on edelleen.
Minun tulkintani on se, että vaiva on myös stressiperäinen ja kun se on kerran iskenyt julkisella paikalla, niin sitä alkaa pelkäämään. Jännittäminen tuo uusia kramppeja. osittain tulee nieltyä ilmaa ja se aiheuttaa painetta pallean seudulle ja röyhtäilyä. Välillä on kunnon röyhtäys valtava helpotus.
Ennen vaivoja minulla oli pitkä työstressin kausi ja se varmaan oli osasyy ongelmiin. Jatkosa yritän syödä paljon kuituja ja liikkua enemmän. Esim. kevyt hölkkä saa varmaan liikettä aikaan myös suolistossa.
Kiitos hyvästä ja rohkaisevasta vastauksestasi "divertikkeli herra"!
Juuri tuota englanninkielistä käännöstä ajattelin itsekin. Ei kai olisi hätävarjelun liioittelua, jos pidemmälle kaukomatkalle pyytäisi jo varalle mukaan antibiootit? Ruokavaliotakin voisi hieman tarkentaa.
Minulle tosiaan on vain kerran osunut tulehdus juuri matkalle. Ulkomaan reissuja on heitetty näinä viitenä vuotena parisenkymmentä.
Seuraava on jo kolmen viikon päästä.
Hyviä matkoja ja muutenkin täysipainoista elämää kaikille "divertikkeliläisille"!
Hei! Itse olen kolmekymppinen oikeanpuoleisista paksusuolen divertikkeleistä kärsivä nainen. Itselläni divertikkeli tulehtui ensimmäistä kertaa puolitoista vuotta sitten ja jouduin sairaalaan antibiootti tippaan. Sen jälkeen jos jonkinlaisia vatsa oireita on ollut lähes viikottain.
Tuntuu että kaikilla, joilla on ollut divertikuloosi, niin se on väistämättä uusinut jossain vaiheessa.
Oletteko muuttaneet elämäntapojanne tämän sairauden vuoksi?
Onko kukaan saanut pidempiaikaista apua jostain, esim. tietystä ruokavaliosta (FODMAP tms.)?
Tervehdys, "divertikkula30"!
Luin tältä palstalta kymmeniä kertomuksia ko. sairaudesta vuosien varrelta. Ketju vaan oli niin pitkä, että aloitin tämän uuden. Sinäkin voisit lukea sitä alkuperäistä, sillä monenlaista kokemusta ja vinkkiä löytyy sieltä, etenkin ruokavalioista.
Itse en tätä ennen tiennyt oikein sairastavani mitään. Niin ollen olen syönyt melko normaaliin tapaan kaikkea. Ajattelin jatkaakin ilman isompia rajoituksia ja koittaa seurata, jos kipu milloin iskee, mistä se mahtoi johtua. Siis mitä tuli syötyä.
Omalla kohdallani kipu tulee keskimäärin kerran vuodessa, mutta se onkin sitten hurjan kova kipu. Tätä palstaa ennen en tiennyt, että se on tulehdus. Luulin lähinnä ummetukseksi. Syömisiä en oikein ole osannut siihen yhdistää. Tosin sellainen vaikutelma kyllä on tullut, sillä burana=tulehduskipulääke auttaa.
Täällä Suomessa otan asian rennosti, mutta nyt alkoi mietityttämään, mitenkäs ulkomailla. Ensimmäinen kipukohtaus tuli Madeiralla ja neljä muuta kotona. Huomasin olleeni onnekas, kun tuska ei ole yllättänyt jossain kehitysmaassa tai autiolla saarella.
Siksipä kyselin, onko muita matkustelevaisia joilla on tämä vaiva.
Täältä sitten sain ylläolevan hyvän vastauksen.
Käännän nyt tämän vaivan englanniksi, jonka tulostan ja otan paperin mukaan reissuun. Olisihan se kurjaa, jos vaikkapa intialainen lääkäri leikkaisi minulta umpisuolen divertikuloosin takia. :) Kätevää tietysti, jos antibiootti ja hyvä kipulääke on jo valmiiksi mukana.
Mutta,...hieman olen keventänyt ruokavaliotani. Juon paljon huoneenlämpöistä vettä ja lenkkeilen. Tämähän on terveydeksi muutenkin. Myös rakasta ruisleipää olen vähentänyt, sillä sitä olin syönyt suht. reilusti kun edellinen kipu iski.
Myös ummetus aiheuttaa vatsakipua, mutta se on epämääräistä ja lievääkin verrattuna divertikkelitulehdukseen.
Lue kirjoituksia ja kuuntele masuasi. Kaikkea hyvää Sinulle!
Minulla oli noin 20 v samat vaivat ja tähystykset antibioottikuurit jne...
Eräs ( viisas) lääkäri halusi minun syövän kuurin maitohappobacteeri kapseleitä,
kuuri oli pitkä, useita viikkoja. Se oli parasta mitä minulle tähän vaivaan sain.
Kannattaa kokeilla, apteekissa ja luontaistuotekaupoissa on useita merkkejä, lääkärini määräsi kapselin, jossa on useata eri bacteerikantaa... Nyt vieläkin syön säännöllisesti, ja voin hyvin...koskaan ei oireet palanneet...
Kokeilkaa ja saakaa oikea tasapaino suolistoonne ja voikaa hyvin...
Lääkärini totesi aikoinaan, kun olin jo ovella menossa, että "kuolema asuu suolessa"
ja varmaankin oli oikeassa...
Hyvää loppuvuotta....
Kovin montaa divertikuliittia eli tulehdusta ei saisi olla, leikkaus on aivan välttämätön, koska ei ruokavalio auta niihin tulehduspesäkkeisiin. Itselläni on leikattu paksuasuolta n 50 cm, ja täysin oireeton nyt jo n 7 v. Vältän edelleen kaikkia sellaisia ruoka-aineita, jotka voivat tulehduttaa suolistoa ja ns. umpipussia. En syö leipää, johon on sekoitettu kaikenlaisia siemeniä, vältän muutenkin jyviä ja sulamatonta ns. kuitua. Leikkaus kannattaa, suoli toimii reippaasti nykyisin, paino kylläkin putosi mutta ei haittaa
Minulla oli vuosikymmeniä samat vaivat. Tähystykset tehtiin ja pahimmat kuumeiset tulehdukset hoidettiin antibiooteilla. Lievimpiä tulehduksia hoidin itse syömällä päiväkausia vain pelkkää vedellä ohennettua perunamuusia (vanhan kansan kikka)...
Saatuani diagnoosin muutin ruokavalion. Pois jäi ruisleipä, täysjyvävalmisteet, pähkinät, tietyt hedelmät ja kaikki mistä voi jäädä jyviä tai siemeniä umpipusseihin. Lopullisesti pääsin vatsan tulehduksista kokonaan eroon (!) kun tehtiin helikobakteerin häätö ja aloin ottaa säännöllisesti maitohappobakteeritabletteja ja juomaan gefilus-mehuja.