Kuinka vaikeana koette yliopiston?

Riippuu alasta. Esim. tekniikassa on turha haaveilla opintopisteistä, joka tuuppaa jättämään hommat viimeiselle illalle tms. Eli jos on lusmuiluun taipumusta, niin kannattaa jättää ainakin teknillinen ala Yliopistossa väliin.

Monen mielestä yliopistossa opiskelu on helpompaa kuin lukio, sillä yliopistossahan opiskellaan vapaaehtoisesti juuri itseä kiinnostavia aineita. Ikäviä hommia on vain vähän. Vaikeaa ei todellakaan ole, jos on normaaliälyinen ja suhteellisen tunnollinen tehtävissä.

Opintoneuvontaa saa hyvin, jos/kun tarve vaatii.

"sillä yliopistossahan opiskellaan vapaaehtoisesti juuri itseä kiinnostavia aineita."

Näin tosiaan parhaassa tapauksessa. Samaa mieltä.

Kun puhutaan jonkin asian helppoudesta tai vaikeudesta, niin on syytä ottaa huomioon mm. ihmisen motivaatio ja motiivit tehdä kyseistä asiaa. Yliopisto-opiskelu on tosiaan parhaassa tapauksessa sitä, että saa opiskella itseään kiinnostavia asioita syvällisesti ja parhaassa tapauksessa vieläpä usein motivoivassa seurassa (eli motivoituneet opiskelijat / lehtorit / proffat).

Humanisti vastaa:

Tässä tiedekunnassa ei pärjää ilman vahvoja istumalihaksia. Lukemista riittää, satoja sivuja tentteihin ja vielä vähän enemmän esseisiin, joiden kirjoittamista saa harjoittaa kyllästymispisteeseen saakka ja vielä pidemmälle. Opiskeltavat asiat ovat laajoja kokonaisuuksia, joten lukioon ei voi verrata - osaamista mitataan kyvyllä omaksua, yhdistellä ja soveltaa opittua. Välillä tuntuu raatamiselta, välillä ei; hyvänä puolena on ns. humanistinen vapaus (liki puolet tutkinnosta sivuaineita eli lue mitä haluat, kunhan kokonaisuus toimii), huonona...hmm...ehkä pakollisten kieliopintojen 15 op, jotka on vain lusittava, huvitti tai ei. Nykyään kun työllistyminen ei ole yhtään sen huonompaa kuin luonnontieteilijöilläkään, ei sitäkään voi mainita. Ja kyllä se puiseva osa kirjallisuutta pysyy puisevana, vaikka kuinka yrittäisi asennoitua positiivisesti :)

Toinen näkökulma.

Yliopistoperinteessä kiertää lausahdus "Yliopisto ei ole koulu vaan tiedeyhteisö". Vaikka meillä opetus on enimmäkseen formaalia luento-harjoitus -oppimiseen perustuvaa (mat.lu. tiedekunnassa päälle tuhannet miljoonat laskuharjoitustehtävät), niin silti kaiken tavoitteena ja motivaationa on kouluttaa opiskelijoista alansa sekä sen olennaiset lähitieteet hyvin hallitsevia asiantuntijoita.

Helsingin yliopiston hakijapalveluita mukaillen: asiantuntija kykenee havaitsemaan olennaisia asioita häntä ympäröivässä maailmassa, tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä sekä viestimään havaintonsa selkeästi ja ymmärrettävästi. Näistä valmiuksista opitaan vain osa yliopistossa, ja kaikki muu juontaa juurensa elämän kestävästä erikoistumisesta ja kokemuksesta. Myös opiskelijaelämä antaa hyödyn ja hauskanpidon lisäksi kokemusta mm. vuorovaikutus- ja neuvottelutaidoista, taloushallinnosta sekä tapahtumien järjestämisestä.

Opiskelijalla, joka suhtautuu yliopistoon kuin kouluun, tämä laajempi ajatustapa saattaa jäädä havaitsematta.

Lääkiksessä on ainakin tosi koulumaista ja tosi paljon lukemista. Mutta ymmärtäähän sen, harva kai haluaa itselleen lääkäriä joka on opiskellut "vaan ne kivat jutut".

"Olen kuullut monelta ihmiseltä kuinka vaikea ja vaativa yliopisto on. "


Kävin ns. aikuisiällä lukion ja sen jälkeen suoritin maisterintutkinnon.

Kokemukseni perusteella maisterintutkinto on jokseenkin yhtä työläs suorittaa, kuin valkolakki kolmessa vuodessa, mutta ei hetikään niin stressaava.

Maisterin tutkinnon suorittaminen ei missään vaiheessa tuntunut mahdottomalta, vaikka olin töissä koko opiskelun ajan. Tiettyä sinnikkyyttä se kyllä vaati, mutta tosiaan, koskaan ei juolahtanut mieleenkään, etten valmistuisi maisteriksi.

Jossain määrin työn ja opiskelun yhteensovittaminen oli haasteellista. Itse opintovaatimukset olivat ongelmattomat. Mitään erikoista suorituskykyä ei vaadittu.

Ymmärrän kyllä, että kun nykyään yliopistossa opiskelee suuri osa ikäluokasta, joukkoon mahtuu myös niitä, joille opiskelu yliopistossa on tavalla tai toisella liian vaativaa.

Oma juttunsa on vielä se, että opiskelun vaativuutta korostetaan sen vuoksi, että muut ymmärtävät arvostaa maisterin tutkinnon suorittanutta.

Opiskelu yliopistossa ainakin omien kokemusteni perusteella helpompaa kuin esim. ammattikorkeakoulussa. Johtui siitä, että amk.ssa kirjoittamisen ja lukemisen rinnalla täytyy suorittaa pitkiä harjoitteluja. Henkisesti raskasta. Yliopisto-opinnoissa (parhaillaan gradua kirjoittelen) olen tykännyt mahdollisuudesta itsenäiseen tekemiseen ja vastuuseen. Amk.ssa kaikki tuntui pakolta läsnäolopakkoineen jne. Vaikeuden lopulta määrittelet kuitenkin sinä itse, kaikesta voi päästä helpolla, mutta myös enemmällä vaivalla..