Miten meidän mahdollisesti kannattaisi järjestellä asumisemme jatkossa? Tällä hetkellä asun täysi-ikäisen lukiota käyvän lapseni kanssa aliviuokralaisena kaverin kämpässä, mutta näin ei nähtävästi voi jatkossa enää olla. Kysymys kuuluukin, miten meidän kannattaisi mitottaa seuraava kämppä? Itse olen tällä hetkellä työtön, kelan työmarkkinatuki asumistuki ainoina tuloina. Täysi-ikäinen lapsi saa tällä hetkellä opintotukea vajaa 100€/kk. Lukiota on jäljellä vielä vajaa 1,5 vuotta, jonka jälkeen "lapsi" lähtee jatko-opiskelemaan jonnekin. Itse menisin töihin, kun vaan löytäisin jostain työpaikan, jonka palkkaus olisi edes sen verran järjellinen, että sillä pystyisi elättämään molemmat kertyisi vielä normaaleja ansiosidonnaisia juttuja. Toimeentulotukea saimme tähän ruokakuntaan vajaa 200€/kk täysi-ikäistymiseen asti, mutta nyt tässä kuussa enää n.50€ ja kuitenkin samaan aikaan työttömyyskorvauksen lapsikorotus loppui, elarit loppui... joku tässä yhtälössä nyt vaan ei ole oikein.
Olisiko joku pienehkö halpavuokrainen 3h k pelkästään meille kahdelle järkiratkaisu? Käsittääkseni asumistuessa ei enää tuijoteta neliöitä, joten ei olisi pakko ahtautua kaksion olkkarin nurkkaan...?
Olisiko joku pienehkö halpavuokrainen 3h k pelkästään meille kahdelle järkiratkaisu? Käsittääkseni asumistuessa ei enää tuijoteta neliöitä, joten ei olisi pakko ahtautua kaksion olkkarin nurkkaan...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saatte enemmän tukia molemmat kun muutatte eri asuntoihin. Silloin ei kummankaan mahdollinen palkka vaikuta toisen tukiin
Minusta kannattaa nyt kuitenkin tyytyä pieneen ja halpaan kaksioon. Lapsi muuttaa pian pois kotoa, jatkat sitten asumista siinä yksin. Riittää rahaa muuhunkin kuin asumiseen eikä tarvitse alvariinsa muuttaa. Kallista ja työlästä sekin on.
Muuttaminen ei ole mulle ongelma, sitä on tullut tähän elettyyn muutettua jopa useita kertoja vuodessa tarpeiden & tilanteiden muuttuessa niitä vastaavaan asuntoon. Vuokra-asunto on kuitenkin vain vuokra-asunto, eikä niissä ole mitään järkeä majailla vuosikymmenestä toiseen. Nyt siis on hakusalla järkevä ratkaisu tämän hetken tilanteeseen, lukiolaisesta olen kuitenkin elatusvastuussa, vaikka täysi-ikäinen onkin.
Lapsesi voi saada sinun luona asuessasi toimeentulotukea jotain 200e/kk tuon opintotuen lisäksi, joten käske hänen hakea sitä itse omalla hakemuksellaan sossusta
No mutta eikös täysi-ikäistyneen lapsen tt-tukea lasketa samaan ruokakuntaan? Varsinkin jos/kun on ollut vielä kuun alussa alaikäinen ja hakemus jätetty ennen joulua? Kunhan päätös tulee joskus postissa, niin täytyy varmaan rustata erillinen hakemus, mikäli tosiaan tuo lapsen osuus on jätetty siitä kokonaan pois.
Niin ja jos/kun haetaan erillisillä hakemuksilla samaan ruokakuntaan tt-tukea, niin miten ihmeessä eritellään asumiskustannukset jne? Nämä on mulle nykytilanteessa aikalailla hepreaa.. olin tosiaan siinä käsityksessä, että mitään estettä yhteiselle hakemukselle ei ole, koska kuitenkin olemme samaa perhettä ja ruokakuntaa..
Kannattaisiko painopiste siirtää ajatukseen työhön siten että työ on aina kannattavaa vaikka eläminen olisikin palkalla vaikeaa. On vain niin että työpaikka luo aina uuden työpaikan ja elämässä tapahtuu kehitystä parempaan. Sitten kun työskentelet voit tarvittaessa saada sossun apua tai muuta apua jos et pärjää riittävän hyvin.
Asunto ja menot pitää mitoittaa tulojen mukaan eikä neliöiden.
Jos vähänkin mietit niin keksit aina tilapäistöitä joita on tarjolla tai voit tarjota sitä mitä osaat ja osaamatonkin voi nopeasti oppia.
Paras apu on tehdä itse jotain eikä jäädä yhteiskunnalta odottamaan jotain joka vain siirtää ongelmaa ja siirrettynä tilanne ja mahdollisuutesi heikkenevät.
Sanoisin kuvaannollisesti, ota niskastasi kiinni ja menoksi.
Toivon että keksit hyvän ratkaisun joka antaa elämällesi uuden suunnan.
Hyvää päivänjatkoa sinulle.
Tekstissä oli kyllä pointtia, toki työpaikka on aina kokonaisvaltaisesti ajateltuna järkevä ratkaisu, sen löytyminen on vaan nykytilanteessa suhteellisen arpapeliä (15000 työtöntä ja 3000 työpaikkaa viimeisimmässä näkemässäni tilastossa). Olen toki aikaisemmin ollut töissä ja joutunut palkan lisäksi hakemaan toimeentulotukea, jotenkin tuo nälkäpalkalla pitkän päivän raataminen ja sossunluukulla asiointi yhtälönä on vaan tullut tiensä päähän ja järkevämmät ratkaisut olisi tervetulleita.
Asunto on aina tähänkin asti ollut järkevyyden & kustannusten mukaan valittu ja tästä syystä sitä on tullut vaihdettua lukemattomat kerrat matkan varrella tilanteiden muuttuessa. Nyt vaan tilanne on kokonaisuudessaan outo, lainsäädäntö on muuttunut ja huollettava on täysi-ikäinen, niin kokonaisuutta on vaikeaa hahmottaa. Tavoitteena siis on löytää sellainen ratkaisu, joka toimii toistaiseksi, olipa töitä taikka ei. Ylikallis ratkaisu ei ole kummassakaan tapauksessa järkivaihtoehto, vielä vähemmän kaksi erillistä asuntoa, koska silloin mahdollisen työpaikan osuessa kohdalle palkkatulot vaikuttaa molempien tukiin (opintotuki, asumislisä, työttömyysturva, asumistuki ja mahdollinen tt-tuki), koska alle 21 vuotiaan opiskelijan elatusvastuu on kuitenkin vanhemmilla ja vanhempien tulot vaikuttaa.
En siis ole etsimässä mitään "parasta mitä sossutuilla saa", vaan järkiratkaisua, joka antaa mahdollisuuden meille molemmille jatkaa itsenäisempää elämää ja joka ei aja kumpaakaan henkilökohtaiseen konkurssiin, vaikka työt, opiskelut, työttömyys, tms muuttuisikin.
Asut alivuokralaisena kaverin kämpässä lukioikäisen lapsesi kanssa. Vähän kysytyttää, missä tilanteessa tämä on ollut järkiratkaisu.
Jotenkin ajattelun pitäisi muuttua kokonaan. Lähtökohta olisi työ tai tarvittaessa kaksi. Asuminen sitten sen mukaan, mihin palkka riittää. Pienillä tuloilla valinnanvaraa ei luulisi paljon olevan.
Tämä asetelma oli järkiratkaisu paikkakuntaa vaihdettaessa, mahdollisti muuton ja kohtuuhintaisen asunnon uudella paikkakunnalla lukion alkaessa. Nyt tämä asetelma ei kuitenkaan enää vaikuta järkevältä, jos ja kun työttömyys jatkuu, tälläkin hetkellä on osa tammikuun vuokrasta rästissä, täytyy odotella työttömyyskorvausta, koska toimeentulotukeapa ei tullutkaan kuten aikaisempina kuukausina. Edelleenkin peräänkuulutan ratkaisua, joka oikeasti toimii nykyisen lainsäädännön & täysi-ikäisen lukiolaisen vanhemman ruokakunnassa, olipa sitten töitä taikka ei.
Ai niin ja olen siis alivuokrannut 60 neliötä isosta asunnosta, vuokra vesimaksuineen on edullisempi kuin saman kokoluokan kaksioissa.