Mieleen palaa kuvat siitä kuinka Hän, unelmieni mies, hellästi kädellään nosti leuastani ja painoi huulensa huulilleni. Suutelu ei ole tuntunut yhtä hyvältä kenenkään muun kanssa. Hänen kanssaan sitä olisi voinut jakaa illasta aamuun ja aamusta iltaan.
Aamulla, kun hänellä olisi ollut kiire, hän vain oli vierelläni, katseli minua, hellästi kosketti ja sanoi: "vierestäsi ei vaan voi lähteä pois"... Mikään muu ei ole tuntunut koskaan niin aidolta kuin Hänen tekemisensä ja sanomisensa.
Suhde ei ehtinyt alkua pidemmälle kun Hän sai töitä muualta ja halusi paneutua työhön sanoi sitten joskus myöhemmin haluavansa paneutua parisuhteeseen ja perustaa perheen. Niin tuli loppu meidän yhteisille hetkille. Meidän suhteelle.
Tästä on aikaa jo puolitoista vuotta, olemme olleet vieläkin sähköpostitse yhteydessä, mutta mitään tunteisiin liittyvää ei ole kirjoiteltu. Ei Hän ole sellainen, että avoimesti kertoisi. Tai oikeastaan tiedän, että ei Hän edes ajattele tunteita, Hän tekee nyt vain töitä kierrellen ympäri maailmaa.
Minulla oli jokin aika sitten pieni suhde, mutta ei siitä tullut mitään. Kun suhteessa olisi pitänyt ottaa askel eteenpäin, minä otin askeleen taaksepäin. Ei ollut mielestäni reilua, että minä ajattelin toista, kun tapailin toista. Ajatukset kääntyi takaisin aikasempaan. Jos minulla olisi mahdollistuutta myöhemmin, jos eteen tulisi päivä jolloin minulla olisi mahdollisuus kohdata taas ne katsseet, kosketutkset, huulet ja sanat. Ei tunnu hyvältäajatella , että olisin jonkun toisen oma silloin kun mahdollisesti tämä työmies joskus kirjoittaisi mailissaan, että haluaisi tavat, tehdä elämässään muutakin kuin töitä, seurustella, sitoutua ja perustaa perheen.
Pieni seurustelu toisen kanssa avasi sulkleutuneet tunteeni, en ole edes ymmärtänyt miten paljon Hänestä pidin ja miten paljon jäin Häntä kaipaamaan. Olen masentunut, elämä ei tunnu miltään. Olen voimaton ja tallustan vain paikallaan. En uskalla/voi aloittaa elämistä, etsiä uusia suhteita, koska ajattelen vain Häntä. Unelmamiestä. Mutta kuinka jaksasisin elää vuosia yksin, ilman kumppania.
Toisaalta olisiko suhde unelmamiehen kanssa vain tavallista, ilotonta arkea, perheen pyöritystä, säästämistä ja kaikkea niin kovin tavallista. Ilman haasteita, seikkailua, intoa...
Kertokaa kokemuksianne! Tarvitsen ajatuksia muiltakin, oma pää tuntuu jo niin voimattomalta miettimään tätä yhtä ja samaa päivästä toiseen. Olen ajatellut myös että kertoisin tunteeni Hänelle, mutta en voi, en haluaisi tyrkyttää itseäni Hänelle.. Ei Hän kuuitenkaan ole minua halunnut kokonaan hylätä ja unohtaa, koska kuitenkin sähköpostiliikenne pelaa...
Aamulla, kun hänellä olisi ollut kiire, hän vain oli vierelläni, katseli minua, hellästi kosketti ja sanoi: "vierestäsi ei vaan voi lähteä pois"... Mikään muu ei ole tuntunut koskaan niin aidolta kuin Hänen tekemisensä ja sanomisensa.
Suhde ei ehtinyt alkua pidemmälle kun Hän sai töitä muualta ja halusi paneutua työhön sanoi sitten joskus myöhemmin haluavansa paneutua parisuhteeseen ja perustaa perheen. Niin tuli loppu meidän yhteisille hetkille. Meidän suhteelle.
Tästä on aikaa jo puolitoista vuotta, olemme olleet vieläkin sähköpostitse yhteydessä, mutta mitään tunteisiin liittyvää ei ole kirjoiteltu. Ei Hän ole sellainen, että avoimesti kertoisi. Tai oikeastaan tiedän, että ei Hän edes ajattele tunteita, Hän tekee nyt vain töitä kierrellen ympäri maailmaa.
Minulla oli jokin aika sitten pieni suhde, mutta ei siitä tullut mitään. Kun suhteessa olisi pitänyt ottaa askel eteenpäin, minä otin askeleen taaksepäin. Ei ollut mielestäni reilua, että minä ajattelin toista, kun tapailin toista. Ajatukset kääntyi takaisin aikasempaan. Jos minulla olisi mahdollistuutta myöhemmin, jos eteen tulisi päivä jolloin minulla olisi mahdollisuus kohdata taas ne katsseet, kosketutkset, huulet ja sanat. Ei tunnu hyvältäajatella , että olisin jonkun toisen oma silloin kun mahdollisesti tämä työmies joskus kirjoittaisi mailissaan, että haluaisi tavat, tehdä elämässään muutakin kuin töitä, seurustella, sitoutua ja perustaa perheen.
Pieni seurustelu toisen kanssa avasi sulkleutuneet tunteeni, en ole edes ymmärtänyt miten paljon Hänestä pidin ja miten paljon jäin Häntä kaipaamaan. Olen masentunut, elämä ei tunnu miltään. Olen voimaton ja tallustan vain paikallaan. En uskalla/voi aloittaa elämistä, etsiä uusia suhteita, koska ajattelen vain Häntä. Unelmamiestä. Mutta kuinka jaksasisin elää vuosia yksin, ilman kumppania.
Toisaalta olisiko suhde unelmamiehen kanssa vain tavallista, ilotonta arkea, perheen pyöritystä, säästämistä ja kaikkea niin kovin tavallista. Ilman haasteita, seikkailua, intoa...
Kertokaa kokemuksianne! Tarvitsen ajatuksia muiltakin, oma pää tuntuu jo niin voimattomalta miettimään tätä yhtä ja samaa päivästä toiseen. Olen ajatellut myös että kertoisin tunteeni Hänelle, mutta en voi, en haluaisi tyrkyttää itseäni Hänelle.. Ei Hän kuuitenkaan ole minua halunnut kokonaan hylätä ja unohtaa, koska kuitenkin sähköpostiliikenne pelaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unelmilla on aikansa, hetken huumalla on aikansa, todellisella elämällä on aikansa... Elämä ei ole koskaan pelkkaa unelmaa, siihen kuuluu jossakin vaiheessa sitoutuminen ja tavallinen arki. Jos hän oli unelmiesi mies -ota hänet kiinni ja kerro tunteistasi, mikään ei ole parempaa kuin jakaa se tavallinen arki sellaisen kanssa joka saa sydämesi läpättämään. Jos hän ei kuitenkaan vastaa tunteisiisi, niin et ole ainakaan epävarmuudessa enää. Silloin hän ei ollut unelmiesi mies, oikea unelmiesi mies haluaa vain sinut.
Hei!
Kylläpä juttusi kuulosti tutulta. Mulla on aika samanlainen tilanne, tapasin reilu puoli vuotta sitten uskomattoman miehen, jonka kanssa syntyi käsittämätön yhteyden tunne ja vahva tunnetila heti. Erona meillä on se, että emme ole missään yhteydessä, sillä hän on varattu ja asuu toisella puolella maata. Olen yrittänyt unohtaa, aloittaa uuden suhteen, elää ilman häntä, mutta se on vaikeaa. Joten ymmärrän sua tosi hyvin.
Ei mulla ole mitään keinoja, millä tilannetta helpottaisi. Itselläni ei edes ole yhteystietoja, jotta voisin kertoa tunteistani. Mutta ajattelen, että ihan varmasti vielä jonain päivänä tapaamme... pakko ajatella näin, muuten en kestä.
Sun tilanteessa varmaan ottaisin härkää sarvista ja kertoisin tunteistani. Jos hän ei ole kiinnostunut, niin se varmasti satuttaa. Mutta ainakin sun epätietoisuus loppuisi. Paljon jaksamista sulle ja lämmin halaus kohtalotoverilta.