sairastuin anoreksiaan kuudennella. juuri silloin sain ensimmäisiä murrosiänmerkkejä. laihuttelin koko yläasteen ja painoni vaihteli 48-40 välillä. välillä "parannuin" mutta aina anoreksia vei voiton. koska sairastuin anoreksiaan juuri murrosiän kynnyksellä en ikinä saanut kuukautisia ta rintoja. olen yhä kuin kutosluokkalainen vaikka olen lukion toisella. kuukautiset tulivat lääkkeillä mutta eivät tule ilman niitä. vaikka nyt olen saanut painoni normaaliksi ja syön normaalisti ei murrosikä ikäänkuin vieläkään ole alkanut. tämä on vaivannut minua jo 4 vuotta voitte kuvitella kuinka paljon se syö minua henkisesti ja asettaa paineita naisellisuudestani. täytän pian 18 vuotta ja haluaisin kovasti seurustella ja olla poikien kanssa. häpeän vain niin kovasti omaa lapsen ruumistani. tässä Teille nuorille tytöille taas yksi hyvä syy syödä vaikka välillä saatatte tuntea itsenne pullukoiksi. voin vakuuttaa että olisin ollut yläasteella hieman pyöreämpi ja saanut naiselliset muotoni kuin laiha ja sairas.
laihduttaa ehtii sitten aikuisena kun se on paljon turvallisempaa. itse en sitä vaan tiennyt.
onko kellekään käynyt samoin?
laihduttaa ehtii sitten aikuisena kun se on paljon turvallisempaa. itse en sitä vaan tiennyt.
onko kellekään käynyt samoin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen aivan samassa tilanteessa! minä myös olen aivan pienesta pitäen vekslannut ruoan kanssa ja se myös näkyy..olen 18 vuotias ja näytän aivan esimurrosikäiseltä..tuntuu kuin olisin ihan eri planeetalta kuin muut samanikäiset! kumpa saisin vielä "naiselliset muodot" mutta en yhtään kiloja..taitaa olla liian myöhäistä ja mahdotontakin. surullista :(
on jotenkin lohdullista kuulla että on edes joku joka kokee samaa kuin minä.
vaikka en tietenkään toivoisi tätä tilannetta kellekään.
oletko saanut mitään hoitoja että "murrosikä" lähtisi käyntiin (esim. lääkkeitä)? yms. minulle on tehty luustontiheysmittaus ja syön kalsium tabletteja.
vaikka anorexiani ei ollut pahimmasta päästä niin ilmeisesti ehdin jo vahingoittaa luustoani ja järkyttää kehoani.
ja nyt ei kuukautiset tule ilman lääkkeitä (ainakaan vielä).
parempaan suuntaan olen menossa mutta harmittaa kun olen niin paljon jäljessä muista. en tunne ketään samanikäistä jolla olisi yhtä pienet rinnat ja kehittymätön vartalo kuin minulla.
Ei se maailma tisseihin kaadu, olethan sentään elossa ja parempaan päin!
pitäisi opetella ajattelemaan positiivisemmin :=)
mulla oli muotoja, mut ne lähti pois. olin tyytyväinen. olen nyt "parannuttuani"(en mä tästä ikinä kokonaan terveeks tuu) saannut painoa lisää, mutta muodot eivät ole tulleet takaisin, toppeja käytän vieläkin. mua ei haittaa, koska musta tuntuu että tää on mun kroppa. rintavana en tuntenut olevani minä.