"Musikaalisille korville on paljon kuultavaa. Hengellisillä
lauluilla on meille erityinen
merkitys, mutta moni muukin musiikkitaide osoittaa
ihmiselämän rikkautta ja antaa kunnian Jumalalle.
......
Taiteen taso onkin nykyaikana
korkea, mutta ylimpänä kuuluu kuitenkin ihmismielen
ja -viettien pimein anti. Ihmiskeskeinen, palvova esittämiskulttuuri
on suosiossa. Uskovaiset eivät kuitenkaan näillä estradeilla viihdy."
Mistähän johtuu että tietyt ja eräät lestadiolaiset kanttori/muusikko/taiteilijat kuitenkin viihtyvät näillä estradeilla? Eikö heitä enää sitten saa pitää uskovaisena?
Aikaisemmin ainakin tuomittiin hyvin jyrkästi kaikenlaiset estraadit ja konsertoinnit? Miksi syntikäsitys on muuttunut?
lauluilla on meille erityinen
merkitys, mutta moni muukin musiikkitaide osoittaa
ihmiselämän rikkautta ja antaa kunnian Jumalalle.
......
Taiteen taso onkin nykyaikana
korkea, mutta ylimpänä kuuluu kuitenkin ihmismielen
ja -viettien pimein anti. Ihmiskeskeinen, palvova esittämiskulttuuri
on suosiossa. Uskovaiset eivät kuitenkaan näillä estradeilla viihdy."
Mistähän johtuu että tietyt ja eräät lestadiolaiset kanttori/muusikko/taiteilijat kuitenkin viihtyvät näillä estradeilla? Eikö heitä enää sitten saa pitää uskovaisena?
Aikaisemmin ainakin tuomittiin hyvin jyrkästi kaikenlaiset estraadit ja konsertoinnit? Miksi syntikäsitys on muuttunut?
Vastaukset 36
Vanhimmat
joo niin tässä kuin muissakin asioisssa on kuri höltynyt ja ihmismielen 60 luvulla sorvaamat säännöt alkavat pikkuhiljaa rappeutua niinkuin niiden pitääkin pyristeli sitten päikkäri vastaan tai ei
tietyt ihmiset, jotka omaavat Jumalan antamia musiikillisia lahjoja, toteuttavat ammattiaan Jumalan kunniaksi. Kuten rakennusinsinöörit, tai arkkitehdit. Päivämiehen tämänpäiväinen kolumni oli nurkkaan ajetun musiikin ammattilaisen pakkkopuristettu mielipide, ei Jumalan sanaa.
Kateus on edelleen yksi perisynneistämme.
Tuo mustavalkoisuus kummastuttaa. Akateemisessa maailmassa pyörii joukko uskovaisia, moni tutkijoina, luonnollisesti jonkun vuoden päästä väitelleinä. Siihen ahkeruuteen ja uurastukseen suhtaudutaan myönteisesti, jopa Päivämiehen palstoilla. Mikä ihme mättää? Lestadiolaisuudessa suhtaudutaan esitettyyn taidokkaaseen musiikkiin kuin sivistymättömissä entisvanhaisessa maalaisympyröissä. Miksi kouluttautuneet ja kaupunkilaistuneet lestadiolaiset eivät vaan tee laajan rintaman "julkilausumaa" ammattitaitoonsa vedoten tästä perinneasiasta ja nosta kissaa pöydälle puhuttavaksi. Miksi olette niin kilttejä?? Teitä lestadiolaisia, fiksuja muusikkoja on sentään aika paljon. Ja kuulijakuntaa sitäkin enemmän.
...parhain ja rauhallisin muutos tapahtuu hiljaisesti ja päättäväisesti. Onhan meitä vanhoillislestadiolaisia esittäviä muusikoita jo kaksi kourallista täällä Helsingissä. Tästä se lähtee, kato pikkuhiljaa..;)
on ollut sekä musiikkia, että muutakin taidetta perheessämme ja suvussamme.
Kieltämättä minusta taiteeseen on mielestäni melkein vaikein asia vetää rajoja. Ja ajatella mikä on oikein ja mikä on vääin ja mikä on se rajatapaus.
Mutta odottelen hiljaa mitä toiset puhuvat: Ei saa vaan olla liian kiire näillä asioilla...
ASia ei ole vielä kypsynyt varmasti tarpeeksi, että siitä pystysi vielä kunnolla keskustelemaan, tai jotku asiat.
Aina tulee kaikkea uutta niin nopeaa tahtia nykyään, että ei itsekään tahdo pysyä perässä.
Mielummin menen liian hitaasti kuin liian lujaa ;)
Tärkein asia on minusta kuitenkin, että usko pysyy puhtaassa ja loukkaamattomassa omassa tunnossa näissäkin asioissa. Kyllä se Jumala ajallaan antaa meillekin sen oikean ymmärryksen näistä asioista.
Ei saa siis olla vaan liian kiire: Hitaasti hyvää tulee.
voisko joku kertoa?
;) ...
Nimenomaan liikkeen talonpoikaisiin juuriin nuo kulttuurinäkemykset liittyvät. 70-luvulla soppaan sotkeutui vielä yleisen ahdistuksen ja sekasorron lisäksi muutaman valtaan hakeutuneen muusikkopoloisen alemmuudentunteet ja ammattikateus ja lopputulos on kaikkien nähtävillä.
Viime vuosikymmenten suhde kulttuuriin osoittaa, mitä kateus ja itsekritiikin puute pahimmillaan voi saada aikaan.
Minusta se on vanhoillislestadiolaisuuden ummehtunein ja takapajuisin lopputulema. Sivistymätöntä ja melkein taikauskoista ennakkoluuloisuutta. Osa-alue, jonka suhteen ylläpidetyillä kiihkeän voimakkailla asenteilla tuskin on yhtään relevanttia yhtymäkohtaa todellisuuden kanssa.
Vielä vähemmän mitään opillisia perusteita.
Itse en ole erityisen kultturelli enkä ymmärrä esim. korkeatasoisesta musiikista tuon taivaallista. Mutta sen ymmärrän, että vl-oppi asiasta on täyttä potaskaa. Ja on hirveän väärin ja epäasiallista yhden ammattikunnan mustamaalaaminen tuollaisella joukkovoimaisella lynkkausmeiningillä. Ihmisen pahuus ja ylpeys sekä täydellinen sydämettömyys lähimmäistään kohtaan näkyy riipaisevan paljaana vallitsevassa tilanteessa.
Sitä minäkin ihmettelen, mikseivät muusikot yksissä miehin nouse vastarintaan. Toisaalta, eihän meillä ole tavattu vastarintaan nousta. Ja niin paljon aivan mielivaltaista höykkyytystä muusikot ovat 70-luvun jälkeen osakseen saaneet, että mahtaisiko heistä enää löytyä riittävää potkua itsensä puolustamiseen?
Jos joku huomaa nuoruusvuosinaan että tässähän ollaan kovia hiihtämään tai juoksemaan. Tai vaikka heittää keihästä 80 metriä ilman treenausta. Onko ammattilaisurheilujaksi siirtyminen Jumalan kunniaksi tehtävää työtä ja täysin hyväksyttävissä?
No heavy-musiikkiahan se tarkoittaa, raskasta rockia.
Ei siis mitään matkalauluja.
Kolumnisti on kovan luokan musiikin ammattilainen itse. Eli muusikoiden kapinaa ehkä on turha odottaa.
Minusta ammattimainen huippu-urheilu olisi liikunnallisesti lahjakkaalle ihmiselle oikein hyvä vaihtoehto. Mikäs siinä?
Kilpailuthan ovat tällaisilla aloilla pääasiallinen tapa edetä urallaan, tehdä ylipäätään koko työtä.
Onhan niitä moniakin kristittyjä huippu-urheilijoita - eivätkä nuo näytä olevan ihmistä kummempia. Voisimme mekin olla parhaassa tapauksessa valona ja suolana erilaisissa ympäristöissä.
Vilppiin ei tietenkään saa sortua missään ammatissa, eikä tehdä muutakaan sopimatonta.
Olisi tärkeää, että itse kukin voisi tehdä sitä mitä parhaiten osaa. Jonkun kaikki lahjat ovat liikunnallisia ja se näkyy jo pienestä lapsesta pitäen. Ei Jumala erilaisia lahjoja turhaan ole luonut.
Ja kyllä hän omistaan saa huolen pidettyä ammatista riippumatta. Ei meidän tarvitse kaksin käsin kurkusta kuristamalla kenenkään uskoa yrittää ylläpitää. Rukoilla voimme itsemme ja toistemme puolesta ja luottaa Jumalaan.
Usko on suuri Jumalan ihme kenen tahansa meistä kohdalla.
onko tämä siltä vl-osiota, jota et haluaisi lapsillesi siirtää?
olisi rakastanut teidän sielujanne ja vaatinut autuuden "haastolla" luopumaan oman kunnian tavoittelusta musiikin saralla.
Onneksi vl-liikkeessä sentään käytäntö on tilapäisesti muuttunut, oppi kuulemma ei.
..tiedän tapauksen ja siihen liittyvät taustasotkut. Kyseinen kovan luokan muusikko ja kolumnin kirjoittaja nimittäin 'painostettiin' kirjoittamaan kyseinen kirjoitus.
Että sellaista. Kapina pyritään estämään tällätavalla.
Kyllä, tämä on juuri sellaisia asioita. Mustia, surullisia vaiheita vl-historiassa ja niiden kauaskantoisia seurauksia.
Minusta näissä on niin selvästi kysymys inhimillisestä pienuudesta hengelliseen vallankäyttöön liitettynä, että vaikkei se itseäni suoraan koskekaan, suunsa kiinni pitäessään tekee pahasti väärin lähimmäistään kohtaan. Ja puolustaa yksiselitteistä harhaoppia.
Mustaa ei tule selittää valkeaksi.
Lapsilleni yritän puhua kaikesta elämänmenosta niin totta kuin osaan, sen olen heille heidän kasvattajanaan velkaa. (Tämä koskee myös omaa perhe-elämäämme ja omia virheitäni.)
Good luck. Älä menetä hermoja, jos tulee takapakkeja. Minä en mahtaisi jaksaa odottaa rauhallisesti. Taitaa olla luonnekysymyskin. Mutta huomenna menen taas konsertiin. Itse en intrumenteista juuri mitään irti saa, mutta kuuntelen mielellän, kun jokut kykenevät välittämnään iloa muillekin.
Joskus olen ajattellut taivasta ilman musiikkia. Semmoista en voisi edes tavoitella. Minusta se olisi vähintäänkin helvetin esikartano.
Minulla ei oikein tuo Marian kirjoitus nyt "vastaa henkeen"... eli että rohkenen ajatella tästä asiasta hieman toisinkin.
Kysymyshän on asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos tärkeintä on säilyä uskomassa ja päästä taivaaseen, niin kovin suuret ovat vaarat uskon sortumiseen, mikäli ehdoin tahdoin lähtee maailman kilpakentille mukaan. Monenlaista kiusausta ja viettelystä siellä tarjotaan ja pian taitaa Jumalan valtakunnan opetukset näkyä halpana ja vanhanaikaisena. Kilpailumatkat ja -viikonloput menevät tärkeysjärjestyksessä seurojen edelle ja maailman kunnia alkaa kiehtoa ja kiihottaa.
Ja tämähän se on juuri vihollisen tarkoitus; kyseenalaistaa Jumalan sanan opetukset ja antaa ihmiselle lupa tehdä niistä omat sovellutukset ja säännökset: "Kun pahalle antaa pikkusormen se vie koko käden."
Suuren perheen isänä ajattelen niin yksinkertaisesti, että mitä kauempana saan omat lapseni pysymään mm. kilpaurheiluun liittyvistä vaaroista, sitä varmemmin heillä lapsuudenusko säilyy. Ja jos Jumala saa varjella meidät uskomassa, niin voimme kerran kohdata toisemme taivaan kodissa.
Oletpa erikoisella tavalla varma siitä, miten lapset saa pysymään lapsuudenuskossa! Tiedäkö lainkaan, millaiseen vaaraan olet heitä johdattamassa, kun yrität eristää heidät normaaleista ihmisten toiminnoista?
Kyllä he nuo ulkonaiset puolet oppivat välttämään ja näkemään ne sinun laillasi väärinä ja synteinä. Mutta sitten on se iso MUTTA. Sitä kautta hiipii usein helposti salaa omahyväisyys, itsekorotuksen ja toisten halveksimisen henki. Miten varjelet niiltä?
Todella törkeää valehtelua ja mustamaalaamista että kirjoittaja olisi painostettu kolumnin kirjoittamiseen. Tunnen kirjoittajan ja tiedän taustat paremmin kuin VLmuusikko, joka näyttää olevan feikki. Kirjoitus on kirjoitettu täysin vapaasta tahdosta.
ettet vielä ole joutunut "kolmen kyynärän mittaisen jumalan" nimissä toteutetun "sielunhoidon" kohteeksi. Vl-yhteisössä nimittäin lymyää se vaara aina niin kauan kun 70-lukulaisuutta ei ole valkeuteen perattu.
Minulla tuo Marian kirjoitus "vastaa henkeen". Maria uskaltaa miettiä omakohtaisesti missä vaarat mahdollisesti oikeasti piilevät, siis pohtii luultavasti niissäkin aiheissa mistä ei vl-liikkeessä osatakaan perinteisesti juuri varoitella. Hänen kirjoiteluaan seuranneena olen ollut ymmärtävinään että hän nimeomaan on vastaan sitä syntikäsityksen suoraa yhdistämistä vl-perinteeseen ja perinteellä paisuttelua perinteen vuoksi. Siis esimerkiksi tässä aiheessa: urheilun/musiikin saralla tavoitteellisen etenemisen pitämistä syntinä, koska joskus vuonnaXXXX päädyimme (en edes tuolloin luultavasti elänyt) tällaiseen kannanottoon.
On hyvä kysyä mitä tarkoittaa viettelys, tärkeysjärjestys, "kilpakentät" minun henkilökohtaisessa elämässäni eikä automaattisesti yhdistää näitä turvallisesti aiheisiin, jota kasvatuksellisesti opetetiin karttamaan ja jotka ei välttämättä itseä edes juuri kosketa. Jos sinulle viettelys tarkoittaa esimerkiksi uintikisaan osallistumista, sinun lapsellasi se ei välttämättä ole niin. (Voisin antaa lukemattomia esimerkkejä omastakin perheestä joissa vanhmpien ja lasten näkemykset eivät ole ns. omantunnonasioista yhteneväisiä, eikä tarvitsekaan olla.) Lapsesi voisi yhtä hyvin sinulle sanoa mielessään jos ei ääneen viitsisi, ettei vastaa oikein henkeen tuon isän viettelyskäsitys. Marialle urheilu eikä musiikki näyttäydy automaattisesti uskoa viettelävänä toimintana (jos tulkitsen oikein). Allekirjoitan hänen ajatuksensa.
Mitä tarkoittavat seuraavat käyttämäsi ilmaisut? "monenlaista kiusausta ja viettelystä" "ehdoin tahdoin" "taitaa jumalan valtakunnan opetukset näkyä halpana ja vanhanaikaisina" Ethän vain nyt määritä toiselle ihmiselle viettelysten ja kiusausten merkitystä omista käsityksistäsi käsin. Vaikka olemme molemmat uskovaisia, emme koe kaikkia käytännönasioita aivan samalla tavalla, eikä tarvitsekaan.
Kiitokset hyvistä kommnteista kirjoitukseeni liittyen!
Sinulle Harrastelija ei ole paljoa lisättävää.
Sen sijaan Suurperheisen kirjoitus oli meille vanhoillislestadiolaisille perin juurin tuttua argumentointia sanavalintojaan myöten, sinänsä kyllä rakentavasti esitettynä. Mutta tarkemmin katsottuna täysin vailla eksaktia sisältöä.
Minusta on hyvin ongelmallista liittää Suurperheisen mainitsemia peri-inhimillisiä paheita erityisesti joidenkin yksittäisten ammattien harjoittajiin, näissä tapauksissa erityistä synnynnäistä lahjakkuutta vaativiin, joiden mukanaan tuomat ongelmat enimmilläänkin koskisivat vain alle yhden käden sormilla laskettavaa määrää meikäläisiä (sivullisille tiedoksi, termi tarkoittaa vanhoillislestadiolaisia).
Siinä tulee ulkoistaneeksi itsensä samoista ongelmista, ammatti kun sattuu olemaan suotuisa ja samalla ottaa kantaa hyvin mustavalkoisesti toisen ihmisen sieluntilaan, moraaliin ja "haluun olla uskomassa". Ei musikaalinen tai liikunnallinen lahjakkuus tee ihmisestä tällaisissa suhteissa heikompaa tai muu ammatti yhtään sen vahvempaa.
Kristittynä eläminen edellyttää jatkuvia päivittäisiä valintoja, emmekä voi lähtökohtaisesti olettaa, että sisar tai veli olisi jotenkin itseämme alttiimpi valitsemaan "väärin" heti kun silmä välttää. Sellaisen epäilyn kohteeksi joutumisen täytyy tuntua hyvin loukkaavalta!
Kaikkia ammatteja voidaan nykypäivänä hyvällä syyllä nimittää "maailman kilpakentiksi". Kilpailu alalla kuin alalla on kovaa ja monilla edetään keinoja kaihtamatta. Voitaisiin hyvin unohtaa muutaman (nyt puhutaan alle kymmenestä ihmisestä) lahjakkaan muusikon ja potentiaalisten urheilijoiden höykkyytys vuodesta toiseen suurissa otsikoissa ja siirtää painopiste koskemaan yleensä kristityn moraalia ja vaikka ammatillista kilpailua. Silloin puhuttaisiin olemassa olevasta, oikeasti merkittävästä asiasta, joka koskisi liiankin kanssa meitä jokaista.
Suurperheinen varoittaa Jumalan sanan opetuksen kyseenalaistamisesta ja oman mielen mukaisten sovellutusten ja säännösten laatimisesta. Samasta minä varoitan Suurperheistä ja muita vastaavasti opettavia. Tällaisissa ulkoistavissa säännöksissähän juuri Jumalan sanaa muokataan oman mielen mukaiseen muotoon.
Luepas Suurperheinen vaikka Kolossalaiskirjeen toisesta luvusta "Todellisuus ja sen varjo" tai mitä tahansa Uudesta testamentista. Edes julkisynnistä ei varoitella niin paljon kuin keinotekoisten karsinoiden ja ihmisjärjen mukaisten säädösten liittämistä uskonasioihin. "Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa, vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä pysyy, on sekä Isä että Poika." (2.Joh.9)
Oma erityisongelmansa, joka syntyy vanhoillislestadiolaisesta tulkinnasta liittyen muutamiin marginaalisiin ammatteihin, on se, että säädökset sanotaan aina laaditun "uskon suojelemiseksi". Kuitenkin, jos ei tätä suojelevaa säädöstä noudata, vaan oman harkintansa jälkeen "asettuu vaaralle alttiiksi" on ainakin aiemmin käynyt usein niin, että siinä onkin sitten syyllistynyt tottelemttomuuden syntiin - ja tuosta on sitten viisi hirttä poikki.
Siinä ei ole kysymys lähimmäisenrakkaudesta. Jos oikeasti olisimme huolissamme näiden ihmisten sieluntilasta, rukoilisimme viimeiseen asti ja kannustaisimme ja kantaisimme kaikin tavoin jos katsoisimme heidän olevan uskon kannalta vaarallisessa tilanteessa. Eikä oltaisi pois potkimassa hämmentynyttä ihmistä, joka ei yleensä ollenkaan (tilanteen paremmin tuntevana) ymmärrä hänen elämäänsä sivusta istutettua problematiikkaa.
Ajatelkaapa, jos oma suunnattoman rakas lapsi olisi ollut tottelematon ja mennyt kielloista huolimatta heikoille jäille. Mitä tekee äiti tai isä? Ei se avantoon mene lasta sysimään siitä syystä, että ei uskonut kun sanottiin. Jos rakastaa, niin yrittää pelastaa vaarasta hinnalla millä hyvänsä, loppuun asti.
Ja seurojen edelle voi mennä mikä vaan. Jos ihminen haluaa olla uskomassa, hän haluaa myös kuulla Jumalan sanaa. Ja jos ihminen haluaa olla uskomassa, se on Pyhän Hengen työ, ei meidän.
"Maailman kunnia" myös kiehtoo ja "kiihottaa" meistä jokaista. Minäkin omissa vaatimattomissa pikku ympyröissäni oikein janoan kehuja aina välillä. Oikeastaan sama mistä aiheesta, kunhan vaan kunnon kehut tulisi!
Toisaalta, työstään voisi olla myös terveellä tavalla ylpeä ja ottaa kiitos vastaan hyvillä mielin. Onhan se ihan luterilaisen työmoraalin mukaista - ansaittu kiitos hyvin tehdystä työstä.
Suhteellisuudentajusta syntyvä nöyryys on viisaan ominaisuus, hän ei ylpisty mistään tunnustuksesta. Oma säälittävä rajallisuus on joka tapauksessa liiankin kipeästi esillä kaiken aikaa. Sellainenkin, mitä toiset eivät näe. Emme näe toistemme sydämeen.
Ja lopuksi toistan, on suuri Jumalan ihme, että meistä kukaan on uskomassa. Emme voi saada sitä järjelle ymmärrettävään muotoon, eikä meidän tarvitse sitä edes yrittää.
Vaikea paikka kehua sinua, vaikka olisi miten paljon aihetta. Jos ulkopuolinen kehuu, niin voi sinua, kun maailma kiittää. Jos sisäpuolinen kehuu, niin samassa väärässä hengessä ollaan.
Silti kehun sinun kirjoitustasi. Tiedän miltä tuntuu saada työstä kiitosta ja maistaa menestymisen mannaa. Rahapalkkaakaan ei tunnu silloin tärkeältä. Varsinkin ihmissuhdetyössä. Tosin sieltä saa myös sitä lajia palautetta, joka pitää nöyrän paikalla. Mutta eihän sitä toiset voi tietää, vaikka luulevatkin ja pelkäävät toisen puolesta - kunnian ja kehujen nousevan päähän....
Yllä jo yks ope sanoi, mitä sinulle sanotaan kohta kiitoksesta. Joko "Voi teitä kun maailma teitä kiittää..." tai ...
Niin se vain on, että puhut juuri totta, ei mitään muuta. Mitään ei ole lisättävää eikä poistettavaa kirjoituksestasi. Vaikka en ole vl, niin sinun käsityksesi Raamatusta ja siihen lisätyistä "perinnäissäännöistä" on todella raikas ja oikea.
Kuinkahan kauan saat olla vl-joukossa, sillä onhan sinulle nyt tullut ainakin se "tottelemattomuuden" synti, joka on oikein sopiva vähän joka paikkaan...? Silloin -70-luvlla juuri sinun kaltaisesi olisi ensimäisten joukossa, jolle osoitetaan "siinä on viisi hirttä poikki..."
Toivon hartaasti, että saat olla vielä vl-joukossa, jotta sanomasi ehtisi levitä heidän seassaan, että uskonpuhdistus saisi tulta sielläkin, missä on paavin opit erehtymättömyydestä ja "vain me"-oppi vallalla...
Minä taas olen kuullut, että kyseinen kolumnisti oli itse nuorempana ajattelultaan vapaampi, mutta vanhempien veljien kirkastettua "asian todellisen laidan" muuttui yllättäen hyvin lakihenkiseksi. Siunattiin myöhemmin kireytensä ansiosta puhujaksikin, mikä on todella harvinaista vl-muusikoiden keskuudessa, hehän ovat keskimääräistä syntisempiä jo syntyjään (musikaalisuus).
En tiedä, onko siis erityisemmin tarvinnut painostaa.
No kyllähän esimerkiksi HR on puhuja, vaikka tuoli heiluukin säännöllisin väliajoin. :)
Minä taas ihmettelen, miten eräs pääkaupunkiseudulla olleva kuoro on saanut toimia läpi vuosikymmenten. On tullut kuuluisuutta, ulkomailla käyntejä ja palkintojakin. Radiosta kuulee usein.
Olen kuullut, että etenkin yhteen aikaan johtokunnan pojat odottivat pihassa joka kerta kun HR palasi työkeikalta kotiin... Seuraava yö sitten käytiin palaveria, toivossa että homma synniksi kirkastuisi ja että parannukseen taipuisi veli siitäkin työkeikesta. Jos ei kirkastunut (niin kuin kuuleman mukaan useinkin kävi), niin hyllylle sitten sisintään tutkiskelemaan. Jne, jne. Jne, jne, jne, jne.
Voimia hänellekin vaan!
Olen kyllä sitä mieltä, että en ajatuksineni ole kovinkaan harvinainen vl-liikkeessä. Ainakin keskustelukavereita löytyy eikä ole koskaan mitään jälkeen päin kuulunut. Kyllä tätä nykyä jo aika vapaasti keskustellaan, kritisoidenkin. Niin sen pitää ollakin. Ei elävä usko ole sitä, että suuri marionettikuoro toistelee yhdessä samoja fraaseja. Tiestä ja matkasta on hyvä keskustella ja juuri niin kuin sydämessään tuntee.
Yksi syy tuohon vapautuneeseen otteeseeni on tietysti se, että en ole julkisissa tehtävissä, esim. puhujaveljenä. Silloin varmasti joutuisi sanansa tarkemmin asettelemaan.
Itse olen niin huolissani lakihengestä vl-liikkeessä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla äänessä. Enemmän ja vähemmän. Suurista epäilyksistään vaikeneminen ei ole hyvä vaihtoehto missään tilanteessa.
Tietysti olisi hyvä osata sanoa sanottavansa siten, että viesti menisi perille. Jos tyyli on esim. liian ärhäkkä, vl-kuulijalle tulee helposti vastustusreaktio; ahaa, tuo on noita tuollaisia.
Mutta vanha vaimo, en suinkaan ole ainoa "tällainen" :). Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että vanhoillislestadiolaisuuden sisällä on tällä hetkellä selkeästi kahdenlaista opetusta.
Nykyisin ei niin helposti ovea osoiteta kuin Sinun aikoinasi. Kyllä niitä aikoja yleisesti muistellaan hurjan sekasorron vaiheena. Toivottavasti vielä joskus katsotaan aihelliseksi nöyrtyä parannuksen askelille silloin tehdyistä vääryyksistä. Liian paljon on lakaistu maton alle.
VL-liike on tunnetusti kulttuurikielteinen. Nyt se on oikein Päivämiehen palstoilla julistettu.
Musiikkikulttuuri on vain kulttuurin yksi osa-alue. Teatteri, elokuva jne. on vl:tä kiellettyjä. Kieltoja riittää.....
Minusta kyseisessä kolumnissa kyllä selvästi puhuttiin hevimusiikista. Niihin ajatuksiin on helppo yhtyä.
Mutta olen samaa mieltä edellisen kanssa siinä, että todellisia ajatuksiaan tuskin muusikko voi Päivämiehen kolumnissa esittää. Niin kuin ei minkään muunkaan asian edustaja, jos asiaan liittyy historiallisia painolastejamme.
Tällaisista asioista julkisesti kirjoittava on aina "nurkkaan ajettu". Kirjoitus etenee aina samalla kaavalla, kyseessä olevaa asiaa ei varsinaisesti pohdita vaan lukijat saavat juuri sen, mitä aina ennenkin.
Sen sijaan takasivulla oli minusta yllättävän hyvä kirjoitus, missä sivuttiin videoita ja internettiä. Sanottiin reippaasti, että sisältö ratkaisee. Sen ymmärtää hyvin, niin sen pitää ollakin.
"Sen sijaan takasivulla oli minusta yllättävän hyvä kirjoitus, missä sivuttiin videoita ja internettiä. Sanottiin reippaasti, että sisältö ratkaisee. Sen ymmärtää hyvin, niin sen pitää ollakin."
Minä luin sen pariin kertaan läpi. Ne jotka videoita eivät hyväksy, ymmärtävät artikkelista että "videot kielletty, ei saa katsoa videoita". Toiset jotka hyväksyvät, tulkitsevat tekstistä näin: "saa katsoa kunhan osaa vetää rajan itselleen sopivaksi ettei turmellu"
Olen samaa mieltä kanssasi.
Minusta molemmat oli kirjoitettu samaan tyyliin ja henkeen. Varoitusta varoituksen perään maailman ja elämän vaarallisuudesta! On se kumma, kun tuolla vl-uskon taistelurintamalla on noin erikoisia sotilaita. Tavallisesti raavaat uljaat uroot taistelevat! Mutta täällä naiset ja alaikäiset ankarimmin etulinjassa! Maailma on todella paha!
olla internet videot ja tv koska kaikkihan ne on samanlaisia vai mitä.
kun lopultakin annetaan tilaa Pyhän Hengen ohjaukselle eikä kaikesta tarvitse kysyä "mitä Henki seurakunnalle sanoo". Henki saa sanoa jo yksityiselle Jumalan lapsellekin jotakin hänen omaa elämäänsä koskevaa.