Olen parin viime kuukauden aikana miettinyt epätoivoisesti keinoja, miten pääsisin psykologille tai jonnekin juttelemaan ja saisin elämäni tuntumaan taas elämisen arvoiselta. Olen 20-vuotias nainen ja minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi ollessani 14-16-vuotias. Näin jälkeenpäin miettien hyväksikäytön vaikutukset itseeni alkoi vaikuttaa jo melkein heti hyväksikäytön alkaessa, mutta mitä enemmän vuosia kuluu, sitä huonommaksi henkinen hyvinvointini menee.
Yritin laittaa koulupsykologillemme viestiä marraskuun puolivälissä, mutta en ikinä saanut vastausta. En tiedä, pitäisikö laittaa uusi viesti vai mitä teen. Kaikki asiat vain ahdistaa, eikä mistään tule mitään. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä olotilaa. Näin on jatkunut jo liian pitkään.
Yritin laittaa koulupsykologillemme viestiä marraskuun puolivälissä, mutta en ikinä saanut vastausta. En tiedä, pitäisikö laittaa uusi viesti vai mitä teen. Kaikki asiat vain ahdistaa, eikä mistään tule mitään. En tiedä kuinka kauan jaksan tätä olotilaa. Näin on jatkunut jo liian pitkään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saisiko keneltäkään neuvoja tilanteeseen?
ahdistusta ei ainakaan kannata hautoa sisään. menneisyyden tuskaa ei saa millään tekemättömäksi eli siitä joko kärsii loppu elämän tai sitten sen asian kanssa pitää opetella elämään. koittaa kääntää sen asian voimakseen ja ajatella mitä siitä on oppinut. tää voi olla pitkä prosessi ennekuin pystyt käymään tän asian läpi itsesi kanssa ja jonkun psykologin ohjeista voi olla paljonkin apua. toivon pikaista mielenrauhaa sulle.
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen
Kummallista, jos se koulupsykologi ei oo mitään vastannut... luulen, että se viesti on hukkunut johonkin, en kyllä tiedä miten. Asiasi on tärkeä, joten ota siihen psykologiin uudelleen yhteyttä. Soita hänelle niin, että hän vastaa puhelimeen ja saatte sovittua ajan siten. Jos et puhelimessa halua vielä ongelmiasi selittää niin luulen, että se on ihan ymmärrettävää, eikä hän varmaankaan edes odota, että jo puhelimassa avautuisit. :) Eli varmasti riittää, kun kerrot rohkeasti, että haluat pian tulla juttelemaan ja asiasi on tärkeä.
Sitten kun olet päättänyt ja henkisesti valmistautunut, että meet juttelemaan niin älä enää peru päätöstä. :) Voit puhua siellä ihan rauhassa ja niin kun susta parhaalta tuntuu. Kaikkein onnistunein psykologilla vierailu on varmaan sellanen, että ihan itse oot päättänyt, että haluut jutella. Hän haluaa auttaa ja kuunnella sua.
Mä jouduin joskus vastentahtosesti käymään psykologilla pari kertaa. Siitä ei tullut yhtään mitään, kun en halunnut jutella. Olin 16 jtn. En luottanut yhtään... Oot nyt 20v , joten uskon, että voit ihan luottamuksella jutella, eikä sun vanhemmille soiteta mistään vastentahtoisesti tms. :)mulla oli tollasia pelkoja ja niin siinä kävi, vaikken edes juuri mitään puhunut... mutta sulla on ihan eri tilanne moninpuolin.
Enkä tarkota tolla "henkisesti valmis" sitä, että pystyt juttelee kaikesta yhtäkkii ihan avoimesti. Ei sitä tiedä. Tarkotan vain sitä, että oot päättänyt, että haluat pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Ei se varmasti ihan helppoa ole... ja voi tuntuu vaikeelta alottaa ja oikeasti avautua. Siihen voi mennä aikaa paljonkin. Eli mitään aikatauluja ei oo tässä asiassa. Älä stressaa. Meet ihan rauhassa. Voitte varmaan jutella vaikka jostain muustakin aluksi jne.
Toivon, että opit käsittelee ton asian sisälläsi. Ihan mahdollista on päästä yli... En voi puhua kokemuksesta, mutta voit uskon, että voit päästä elämässäsi eteenpäin ja päästä yli ahdistuksesta. Sussa on kuitenkin paljon hyvää. Älä vahingoita ittees mitenkään. Lupaa ainakin mulle se. :)!
Koulun sivuilla on ainoastaan sähköpostiosoite, joten ei kai tässä auta muu kuin laittaa uudelleen sähköpostia..
Ennen minulla oli tapana satuttaa itseäni mutta nykyään en tee mitään. Olen vain ja pakenen jonkinlaiseen haavemaailmaan piiloon karuja faktoja.
karut faktatkin mahtuvat kyllä sinne haavemaailmaan, kunhan ei yhdistä niihin negatiivisia tunteita. niin mä itse teen. haavemaailmasta täytyy vain tehdä niin täydellinen, että mikään totuus ei aiheuta siellä myrskyä :)
Oikeesti? No hieman on vanhanaikaista... Eikö teillä ole edes wilmaa käytössä?? Kyllä työpuhelinnumerotkin kuuluisi olla koulunsivuilla. Oletko ihan varma tästä? No kuitenkin... voit myös soittaa terveyskeskukseen ja sieltä pyytää keskusteluapua. Normaalisti ainakin on näin. Ainakin meillä pienellä, mutta vakavaraisella paikkakunnalla.
Jos ei ole muuta kuin sähköposti niin sitten laita uusi sähköposti hänelle. :) Aika vaikealta kuulostaa, mutta toivotaan parasta.
Kyllä on aika iso ongelma siellä, jos vain sähköpostilla saa ottaa yhteyttä. Kuulostaa mun mielestä jopa vähän hämärältä. Asia pitäisi ottaa puheeksi siellä. Joka asian joskus puheeksi ottaa, ei varmastikaan halua kertoa syytä, miksi itse tarvitsisi keskusteluapua, mutta jonkun se on puheeksi otettava jossain vaiheessa...
Itseasiassa mullakin on sellainen haavemaailma, jossa käsittelen (välillisesti) oman elämäni ongelmia. Olen haavemailmassani toinen ihminen (mielikuvituksen tuotetta :D) ja elän eri elämää. Jotenkin alitajuisesti kehitän itselleni samankaltaisia ongelmia myös haavemaailmassani. Joskus mulla on sielläkin tosi vaikeeta, mutta en koskaan pelkää sitä, ettenkö pääsisi yli, eli oon vähän vahvempi ihminen haavemaailmassani. Toisaalta sellainen mielikuvitus vain täydentää mua ihmisenä. Ei se mitenkään häiritse mun elämää, vaan ainakin mulle se on vahvuus. Omasta mielestäni. En oo kyllä koskaan kenellekään läheiselleni kertonut, enkä sitä haluukaan kertoa.:D Ajattelen, että muut ihmiset ei tajuis. :)
Tsemppiä sulle!
Tajusin, että mainitsin wilman. Sitä ei varmaan käytetä muissa kuin peruskoulussa ja lukiossa. However. :D Joku koulun sisäinen viestintäkanava kuuluu olla..
Juu, korkeakoulussa kun olen niin ei oo wilmaa. :DD olin itsekin yllättynyt etten löytänyt minkäänlaista numeroa..kai se on pakko vaan laittaa uusi viesti.
Omassa haavemaailmassa olen yleensä oma itseni mutta keksin vaan kaikkea täydellistä sisältöä elämääni, ihmissuhteita, työ- ja kouluasioita, ihan kaikkea. Tietysti välillä kuvittelen haavemaailmaani sellaista draamaa joka on kuitenkin minun hallittavissa. :D en myöskääm ole kertonut tästä kenellekään koska joku voisi pitää tätä outona.
Muista aina että sinä et ole outo, vaan se henkilö joka on tehnyt sulle väärin on outo.
Oudolta tosiaan kuulostaa ettei koulupsykologiin saa muuten yhteyttä kuin sähköpostilla. :/
Kannattaa ottaa yhteyttä vaikka kunnan/kaupungin psykiatrisiin palveluihin jos et saa koulupsykologia kiinni, jollekin sinun on hyvä puhua noista asioista.
Ma klo 21.00 tulee TV 2:lta ohjelma eräästä hyväksikäytetystä tytöstä, jos haluat katsoa.
Katsoin osan dokumentista. Aika ahdistavaa. Laitoin muuten vihdoin uuden sähköpostin psykologille ja hän vastasi. Pahoitteli ettei ollut huomannut vastata viestiini...sain ajan kahden viikon päähän mutta en todellakaan tiedä mitä sanon siellä
Jos tuntuu vaikealta niin laita tärkeitä asioita paperille, joku tarinaa esseenä tai ranskalaisin viikoin. Kun on jo työstänyt asioita itselleen kerran sanoiksi, puhe tulee helpommin.
Älä huolehdii siitä mitä sanot, menet vaan sinne. Minäkään en tiennyt mitä sanoa mutta ajan kanssa asiat alkoivat tulemaan ulos. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaikka terapia on helpottanut oloa, se on myös tuonut mukanaan kamalan ahdistuksen ja paniikkokohtaukset. Älä siis järkyty jos terapia on todella vaikeaa. Vaikeiden asioiden käsittely voi tuoda mukanaan ahdistusta mutta se on pakko käsitellä jos meinaa päästä elämässä eteenpäin.
Kaikkea hyvää sinulle ja olet hyvin rohkea kun olet lähtenyt asiaa viemään eteenpäin.