Sarjassa tarpeettomia keskusteluja tilanteista jotka ovat kaikille tuttuja:
tv:n kaukosäädin on tehnyt katoamistempun. Ilemme kääntäneet koko huushollin ylösalaisin, mutta kaukosäädin on poissa. Olen siivonnut kolme kertaa katoamisen jälkeen tuloksetta. Olen kuulustellut kaikki meillä kävijät lauantai-aamusta lähtien jolloi kaukosäädin teki temppunsa ja tutkinut tyttären ja lastenlasten laukut, pussit ja tyynynpäälliset. Tuloksetta. Hätäratkaisuna kävimme ostamassa universaalisäätimen mutta siinä ei ole kaikkia toimintoja joita tarvitsen. Nyt Lutukainen istuu läppärinsä ääressä ja tilaa netistä oikeeta kapistusta.
Tää vaan otteena elämännkriisien vakavuudesta Dalajoen rannalla.
tv:n kaukosäädin on tehnyt katoamistempun. Ilemme kääntäneet koko huushollin ylösalaisin, mutta kaukosäädin on poissa. Olen siivonnut kolme kertaa katoamisen jälkeen tuloksetta. Olen kuulustellut kaikki meillä kävijät lauantai-aamusta lähtien jolloi kaukosäädin teki temppunsa ja tutkinut tyttären ja lastenlasten laukut, pussit ja tyynynpäälliset. Tuloksetta. Hätäratkaisuna kävimme ostamassa universaalisäätimen mutta siinä ei ole kaikkia toimintoja joita tarvitsen. Nyt Lutukainen istuu läppärinsä ääressä ja tilaa netistä oikeeta kapistusta.
Tää vaan otteena elämännkriisien vakavuudesta Dalajoen rannalla.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Minä hävitin älypuhelimeni. Minulla on mummopuhelinkin käytössä, vaihdan välillä siihen kun en juuri käytä puhelinta muuhun kuin tekstiviesteihin ja puhumiseen. Aloin etsiä älypuhelinta kun oli aikomus laittaa kuvia eteenpäin. Siinä on hyvä kamera, tulee hyviä kuvia.
Etsin mökiltä ja täältä kyliltä joka paikasta, hävinnyt on :( Kai se sitten löytyy kun ostan uuden puhelimen.
Luultavasti se kaukosäädin sitten joskus putkahtaa vastaan sellaiseta paikasta, että kaikki ihmettelette miten sitä ei tuosta löytynyt, kun moneen kertaan katsottiin.
Kerran, kun hain avaimia, kollasin käsilaukun kolmeen kertaan ja ei.
Päätin vielä kerran sen tehdä ja siellähän ne.
hilmalle ja epulle:
olen aika hyvä pitämään tallessa juttuja. Yhdet avaimet olen elämäni aikana kadottanut. Sitä enemmän minua harmittaa toi kauko. Mutta meillä kyllä juoksi naapureiden pieniä poikia laumassa ja talo oli täynnä väkeä elikkä en ota omalle kontolleni sen häviämistä. Ehkä se onkin varastettu? Lupaan tulla kertomaan sitten kun se taas löytyy.
"Paloma.se.co"
Odotellaan.
Ehkäpä jonkun toisenkin elämässä on tapahtunut jotain kertomisen arvoista.
Minulta on myös tulossa aloitus.
Vaan ei ole blogi se.
H.
Näköjään on toisillekin.
Outoja nimmareita tosin :)
H.
Hahahahahahahaa....joo toli oli just sellainen aloitus jonka ei pitäis ketään ärsyttää aivan mitäänsanomatonta kamaa, mutta kaikille tuttua ja turvallista...mutta tulihan se sieltä :)
Että blogataan.
"Paloma.se.co"
Minulleko :)
H.
Sinulle.
:)
MVH,
P
"Paloma.se.co"
Minähän vaan puolustin korppista :)
Arvasin kyllä että muitakin nimmareita lisääntyy.
Kirjoittelee nyt vain hän.
Minä kyllä sitten irvistelen lutusesti.
Jäätyköön lutusesi lattiallesi.
yst.
H.
Meiltäkin hävisi kerran puhelin.
Vaikka kuinka etsittiin, niin ei vaan löytynyt.
Lopulta älysimme sen olevan lankapuhelimen ja johtoa seuraamalla se sitten löytyikin.
Se oli omalla paikallaan koneen päällä.
Miten sitä olisi muka sieltä arvannut etsiä.
Ehkä uiihin kaukoihin pitäisi asentaa joku paikallistin joka piippaa kun se on hävyksissä? Tai siis ...että voi puhelimella jäljittää sitä.
Sattuikin.
Meitsillä ollut telkkarin kaukosääin myös hukassa pari päivää. Etsitty juu on, kukaan ei tiedä sen sijainnista mitään, vähiten kissa.
Onhan tussa pöydällä monitoimi kaukosäädin, se ei vaan ole ohjelmoitu tekllaria käyttämään, että se siitäkin sitten. Kaitpa se telkkarin Kauko joskus aikanaan löytyy jostain, roskia ei ole viety pois.
Aattelin Kaukon hukassa olemisen ajan katella uutiset jne tietsikalta, tämä ainakin on vielä tallessa.
=DW=
Joo, no Lutusen on ollut pakko maata vatsallaan lattialla ja painaa boxissa olevasta napista joka välillä vaihtaa kanavaa ja sitten välillä sammuttaa koko boxin hehehe. (Se ei luota kun minä onnistun aina sammuttamaan koko aparaatin) Nyt on uusi tilattu tulee vissiin ensi viikon alussa.
Media-keskus, jollainen minulla on, toimii langattomalla hiirellä.
Keskukseni on tietenkin laadukas ja kallis.
Hätä-tapauksia varten siihen on liitetty hiiri myös USB-johtimella.
Järjestelmääni vain muutama näppäin riittää.
Ja se toimii.
Se on niin isokin, että en osaa kuvitella sen katoavban noin vain.
H.
No banni vieköön.
Ei been pitänyt olla.
Hätä-tapauksella tarkoitan että olen unohtanut ostaa AA-paristoja.
H.
Ei maha mittään. Syntyi mielikuva Hunkzista, joka kuljeskelee ympäri Stadia etsimässä media-keskustaan.
Minulle tuli siitä mielikuva hiiririippuvuudesta ja että ei vara venettä kaada.
Vanhuus ei tule yksin, kesällä hävisi kalliit silmälasit ja on mielikuva ne on täällä kotona, ei vaan löydy.
syksyllä hävisi kauppareissulla ajokortti, ihmekyllä kk päästä poliisin löytötavaratoimistolta tuli kortti.
Demetiassa olevia vanhuksia häviää päivittäin, joten olkaa tarkkana ette vaan häviä tai karkaa tiettömälle tielle.
Tossa ylempänä just valehtelin että mä en koskaan hukkaa juuri mitään; pari kuukautta sitten näkyi minultakin puuttuvan ajokortti paikaltaan lompakosta. No, soitin pariin paikkaan missä olin hiljakkoin tarvinnut sitä ja sitten tilasin uuden kortin. Vanha löytyi vielä samana päivänä auton sivutaskusta. Eikun leikkaan vaan sen halki ja roskiin kun uusi tuli .
Nykyään jos jotain kadotan, osaan jo suunnistaa suoraan kylpyhuone/wc:n pyykkikorille. Muistaakseni kaukosäädinkin on kerran sieltä löytynyt. Avaimet eräänkin kerran, sillä joskus kotiin tullessa on aika kiire pissille, ja sitä vain laittaa kädessään olevat esineet ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Siihen jos tulee päälle heittäneeksi vaatteita niin etsimistähän se jatkossa tietää.
Kaukosäädin löytyy useimmiten nojatuolin uumenista, kerran löytyi sängystä ja silloin jäi Poirot näkemättä kun en millään osannut sieltä etsiä. Yhden kerran on ollut Hesarin välissä keräyspapereissa, aika pian älysin sieltä ruveta etsiskelemään.
Tuosta pyykkikorista tuli mieleen.
Olin nuori ja minulla oli paksut vihkisormukset.
Olin vähän aikaisemmin tullut Helsingistä junalla ja bussilla kotiin, kun huomasin, että sormukset olivat poissa.
Pyykkikori oli pyyhkeitten alla, kädet pestyäni olin ne kuivatessani vetänyt sinne.
Eppu, meinasit varmaan että sormukset oli pyyhkeiden alla. Minä olen kertaalleen saanut yhden kaverin hienon smaragdisormuksen varmaan kaatopaikalle saakka kun autoin häntä kuorimaan perunoita. Tytär kadotti vihkisormuksensa kun teki huushollia ja oli laittanut tiskipöydälle. Onneksi rakastava aviomies osti hänelle uuden samanlaisen, mutta monta kyyneltä hän vuodatti ihanan sormuksensa tähden.
Pitää tohon ukkoon laittaa varmaan siru korvaan ja paikallistin vaikka ei se useesti ole mun näkyvistä pois.
Tosiaan, hullusti kirjoitin, Tarkoitin, että käsipyyhe roikkui senällä ja sen alla lattialla oli pyykkikori, jonne ne kuivatessani käsiä, putosi.
Kyllä sitä ajatuksissaan joskus niin hulluihin paikkoihin tavaroita kädestäänkin laittaa.
Tiedoksi
Telkkarin Kauko löytyi ällistyttävän laajaan etsintäoperaation tuliksena sohvapäydän alta. Ei sitä sieltä ollut kai kukaan osannut etsiä sataankan kertaan. Mystisiä asioita, kissa kehrää. En ehkä usko jumaliin, mutta siihen, että telkkarin kaukosäädin voi olla kummallisesti hukassa, siihen uskon.
=DW=
"Paloma" katsopa sohvan nojatuolien istuinväliköistä.
Minä muinoin hukkasin dekarit pienessä sievässä, ja kovan etsimisen jälkeen löytyivät sohvan väliköstä. Kaikkea se viinan pirulainen teetti.
Selkänojatyyny on kertaalleen nostettu pois ja käsinojien väliköt tutkittu. Istuintyynyt ovat kiinteät, alle ei voi mennä eikä väliin. Mun suosikkinojatuoli jossa on vipu jolla jalkatuki nostetaan on tutkittu, käännetty ylösalaisin ja kaikki sisälmykset pengottu läpi. (Se on muuten etevä nielasee esim. sohvatyynyn jos ei pidä varaansa....toisaalta ainoa tuoli mihin olen koskaan nukahtanut).
Mun päätelmä on se että "joku" laitto sen kädestäänjohonkin sellaseen paikkaan missä se ei ole ikinä ollut aikaisemmin.
Onko pakastin tutkittu pohjiaan myöten? Meinaan, jos lapsia on ollut kylässä. Aikuinenkin sinne on joskus vahingossa laittanut sinne kuulumatonta. Ei nyt kaukosäädintä kuiteskaan.
Minulla ei ole sen tyyppistä pakastinta, vaan kaksi pienempää
Jääkaappi seuraavaksi. Löysin kerran kadonneen puhelimen jääkaapista.
Jos on ollut vilkkaita lapsia vierailulla....voi odottaa löytävänsä vaikka mistä....
Minun pesukoneesta.... edestä täytettävästä löytyi vanha kännykkä.... lieden alakaapista auto.... Kaukosäädin pitää ehdottomasti pitää niin korkealla ....ettei ylety...se on niin kiinnostava ...samoin puhelin.
Kaukosäädintä joskus etsin paripäivää....poika oli silloin nuori hajamielinen....
se löytyi jääkaapista....kyllä se vielä teillä vastaan tulee jostakin.
Minulla lapset pitivät roskakaapin yläreunassa olevaa rakoa postiluukkuna. Aina piti tarkistaa, ettei mitään tärkeää ole menossa roskakuiluun. Joskus oli vessanpytty täynnä vaatteita, kun halusivat auttaa äitiä pyykinpesussa.
Siivouskoulutuksessa ollessa käytiin tutustumassa palautuspaperien lajittelupaikkaan. Siellä kertoivat pannalta löytyvän aina mitä kummallisimpia esineitä.
Kyllä ne keksivät kaikenlaista..... olen jo vähän pelännyt tuota vessanpönttöä... että koska huomaa sen ...että siitä menee mukavasti kaikki pois...mitä sinne laittaa...
No niitä sadan euron seteleitä ei meikäläisellä useinkaan ole....ainakaan näkyvillä..mutta voi sinnekin sopivasti jotain hukuttaa...
Noi pojat eivät ole sillai kekseliäitä ne enemmänkin istuvat ja pelaavat minecraftia tai jotain muuta peliä ja katselevat filmejä tai leikkivät naapurin poikien kanssa. Ne on myös nyt jo sen verran isoja että kaikentän hullabaloon jälkeen ne olis sanoneet minne ne olis sen piiloittaneet. Minä epäilen enemminkin että joku aikuinen joka ei ollut vielä oikein hereillä ja istui nojatulissa ja flippaili kanavia on pannut sen kädestään johonkin paikkaan ja hänellä ei ole mitään mielikuvaa.
Tuli taas vanha muisto mieleen tuosta kommentistasi.
Työaikana, kun epäiltiin pyykkiin joutuneen sinne kuulumatonta tai ilman nimeä mennyttä, käytiin pesulan löytötavaraosastolla etsimässä.
Kyllä oli sielläkin hyllytolkulla vaikka mitä.
Vanhemmalta likaltani hävisi kerran kännykkä. Siihen soiteltiin, signaalit meni perille, mutta kukaan ei vastannut. Siitä hän oli aivan varma, että kotona se ei ole missään. Viikkojen päästä hän otti naulakosta eri takin päälleen ja siellähän se oli takin taskussa. Oli laittanut puhelimesta äänen pois päältä. Nuorempi irvailee toisen hajamielisyyttä, kun aina on jotain hukassa, että koskahan tuo häviää itse omaan taskuunsa.
Joo tuo puhelimen sulkeminen, 5 v. Sitten mulla oli tapaaminen Hesassa yhden kaupan takia, sovittiin edellisenä iltana että soitan kun olen hesassa. No soitin sitte, ei saa yhteyttä vaikka yritin monta kertaa. Hän oli sulkenut puhelimen eikä löytäny, ei muuta kuin hyppäsin Mikkelin junaan kotona oli sähköpostissa viesti tilanteesta.et sillee.
Meillä ei kaks oikeastaan häviä, vaan kanavat :), mieheni sotkee telkkarin jos saa ohjaimen käteensä, hän pääsi taas kotiin, uudelleen lääkittynä ja nyt katsotaan kuinka kauan pärjätään täällä. Laitos paikka on haettu , mutta niitä vapautuu ehkä joku vuodessa, mutta pääasia että on jonossa.
Mutta niin, olisiko se kake laitettava narulla kiinni tuolin jalkaan, kunhan se löytyy? :)
Pirre
Minä osaan myös nuo kanavat sekoittaa, koska vaihtelen ilmeisesti liian nopeasti, mutta onneksi muistan hyvin sen kanava asetuksen, koska ainakin viikottain joudun sen tekemään. Hankalin mokani oli, kun suljin telkkarin "väärästä" kapulasta ja en meinannut hokata, että onhan minulla toinenkin kapula ja sieltä se aukesi.
Nyt olen sekoittanut tietsikkani (t a a s ), koska aamulla se ei antanut lukea/selannut mitään vaan palasi aina alkuun?
Tietenkin kävin muuttelemaan hieman "asetuksia" ja löysinkin kivoja poistettavia? Jo aikaisemmin oli kadonnut "tunto" kuvakkeista, siis ei avautunut mokkula,siis netti yhteys, mutta ei toiminut myöskää Google Chorme? Ne onneksi sain toimimaan tuon Käynnistys valikon kautta.
Mahdollinen virhe oli se, että kaadettuani kahvin näppäimistölle, niin "viisaana" suihkutin sen kuumalla vedellä? Kuivattelinkin mielestäni hyvin, mutta näppäimet oli jumissa. Onneksi minulla on toinen näppäimistö. Jotain olen kuitenkin onnistunut kadottamaan tuon oikean laidan alapalkista? Ainakin äänen?
Varsinainen etsintäpartio saa olla aina lapseni luona, koska heillä niitä kapuloita riittää, kuten (2) kakaroitakin:)) Minä olen aina hieman "hurjana", jos joudun jäämään yksin ja telkkari on laitettu jos´johonkin? Yleensä (nyk.harvoin) olen heillä jo aamusta silittämässä, mutta usein on myös lasten koulusta tulo, joita "vahdin", kunnes vanhemmat tulee. Päivällä siis mielelläni katselen näitä kotimaisia elokuvia, jotka melkein osaan jo unissanikin.
ps.nimmari viittaa kirjoitukseeni, koska olen viimeksi käynyt ulkona ja taas jatkui aika, sillä paistoin sämpylät, mutta jotenkin oli myös makean himo, joten bostonkakkuhan sieltä tuli ja meinasi palaa, kun tässä näpyttelen.
Paloma, minä kuule tiedän missä se on :)
Se on joko sun kädessä tai Lutusesi kädessä.
Kuulostaa kyllä omituiselta, mutta olen varma, tai melko varma, lähes varma siis, tai jos en vallan ihan varma, niin kuitenkin on vahvaa hytinää mun alitajunnassani.
Perustelen arvioni siihen, kun vertasin sinun kaukosäätimesi ja veljeni suojalasien katoamista, niin en voinut tulla muuhun tulokseen, kuin siihen minkä edellä kirjoitin.
Olin veljen luona kylässä mennä kesänä. Hän käppäili ees taas puutarhassa, kävi kellarissa ja taas käppäili. Me, minä ja veljen vaimo, katteltiin hänen ees-taas-tallustelua.
Aikansa tallusteltuaan veli tuli medän luo ja tuohtuneena virkkas :" Mä oon nyt etsinyt JOKA PAIKASTA suojalaseja, eikä niitä löydy mistään. Hetki sitte niitä käytin ja nyt ne on hukassa."
Nauratti vähän, tai oikeestaan paljon :)
Suojalasit olivat nimittäin hänen päässään, nostettu silmiltä otsalle. :)
Elikkä katto ny ensi hätään sun kouriis ja Lutusen kouriin, josko löytyis. :)
Jos se olisi ollut meidän jäljiltämme niin ei mitään vaikeuksia; kaukolla on oma paikka ikkunalaudalla toisen kapulan vieressä, kahvikupin ja älypuhelimen oikealla puolella. Mun lempparituolin (sen johon nukahdan jos ohjelmat on tylsiä) vieressä.)
Muttakun...
ei oo eikä löydy mistään muualtakaan. Ei Lutusen kädestä ei mun kätösestä. Nyt on tilattu uusi ihan samanlainen. Kohta on.
Minun pitäisi maalata piiloon yksi vilkku-valo.
Vaan en löydä isoa, mustaa tussiani(non-permanent).
Permanentilla ei ole hyvä, koska joskus tarvitsee sen valon näkyäkin.
Harvoin tosin.
Huushollissani on se paha puoli että täällä voi kadottaa vain minä.
Minä olen erittäin hyvä-muistinen.
Vaan en kovin järjestelmällinen.
Jos tussi olisi joutunut pyykki-koriin, uskoisin sen paljastuvan helposti.
Kunpa muistaisin edes milloin tussia käytin viimeksi.
Onhan näitä, lasit otsalla, kynä korvan takana, rukkaset vyön alla...
Koira auton tavara-tilassa, pakaste-kana kaapissa, kahvi-paketti mikrossa...
Osa totta, osa keksittyä.
Minun ongelmani ei ole naurun-asia.
Kyseessä on haudan-vakava puute.
H.
hunksz
Sinulla on varmasti suurempi "huusholli", kuin minulla ja olen pahoillani sen tussisi vuoksi, (saat olla varma, että joku ilmoittaa sen olevan tussu)koska minun paras kadotus oli mikkihiiri tee mukini?
Älä sano, että olen jo tästä kirjoittanut, koska kerron sen kuitenkin.
Siis tee mukia ei löytynyt mistään? Menin "pisulle" ja ovi oli auki, koska ei täällä toisia ole. Vastakkaisella seinällä oli peili ja siellähän se muki o l i ? Peili heijasti myös oman tiskipöytäni seudun, josta olin etsinyt mukiani.
Toisaalta ei tuo ollut kuitenkaan se paras "kamalin"? Täällähän täytyi puhua totta, mutta tämänkin olen joskus kertonut.
Kadotin automme! Kuljin sen ohi, näkemättä sitä, kunnes lapseni sanoi, että "miksi "emme mene autolla, kun se on tuossa pihassa?
Sitä näkemystä en tule unohtamaan koskaan, että mistä se johtui? Ainakin "uskoni" oli suuri silloin, että minulle ei oltu jätetty autoa, mutta että autonkin voi häivyttää uskossa? Joku varmasti muistaa, että usko voi siirtää vuoria? Onneksi minun uskoni ei siihen riitä.
Kävisikö hunkszille musta mascara, jos ei sitä tussia löydy? Sain joululahjaksi. On kuulema jotain hienoa merkkiäkin (itse en niistä ymmärrä). Hyvin leviää, eikä ole permanent. Heräsin tuossa justiin puoli naamaa mustana.
Jokunen vuosi sitten kaipasin yhtä sormustani. Siinä oli niin iso kivi, että se oli hankala käytössä, sen kanssa ei saanut kättä edes laukkujen kaikkiin lokeroihin tai takkien taskuihin, farkkujen tai muiden istuvien vaatteiden taskuista puhumattakaan.
Siksi käytin sitä hyvin harvoin, ja yleensä yhden myöskin harvoin käyttämäni Chanel-tyyppisen jakun kanssa, koska sormuksen materiaalien väri sopi täydellisesti jakun väreihin.
Ilman muuta suunnistin tarkistamaan jakun taskut, mutta ei ollut siellä. Aikani etsiskelin ja siinä etsiskellessä kehittelin teorian, että koska olen taannoin kaivannut yhtä määrätyn väristä, saman jakun kanssa käyttämääni kynsilakkaa ja en sitäkään löytänyt, niin olen varmasti johonkin paikkaan missä olen kynsiäni lakannut (harvinaista) unohtanut sekä kynsilakan että sormuksen, johonkin hotelliin esim.. Tunsin ratkaisseeni ongelman todella järkeväksi ja loogisesti, kaksi sormiin liittyvää esinettä kadoksissa ja silleen. Sormus on lopullisesti kadonnut ja se siitä.
Vuosien mittaan kävin kuitenkin aina joskus tarkistamassa jakun taskut, kun edelleen vahvana oli mielikuva hankalan sormuksen laittamisesta taskuun jossain tilanteessa. Avaimenperäksikin sitä suunnittelin ja taas jakun taskuille, tuloksetta.
Meillä on sisareni kanssa tapana toistemme luona käydessämme antaa toisillemme vaatteita joita emme itse enää käytä. 'Sopimus' on, että emme hävitä ennen kuin toinen on sovittanut, koskee 'laadukkaampia' vaatteita. Kerran sitten
sovitussession päätteeksi kaivoin vielä sen jakun. Sisareni sovitti ja peilin edessä pyöriessään siveli takamustaan, että en oikeastaan ihan näin lyhyitä jakkuja taida tulla käyttäneeksi, ja samalla tunsi jotain. Siellähän se sormus oli kuin olikin, 'kuolleessa kulmassa' jakun taskussa. Jakun hyvin matalat taskupussit hieman levenivät alaspäin, lisäksi paksuhko tweedmäinen materiaali, joten aina oli jäänyt huomaamatta.
Nykyään en taaskaan tiedä missä sormus on, mutta enää ei harmita niin paljon kun se on jo muutaman kerran surtu.
Minulla kaikenlainen pikkutavara, kolikot, avaimet, sytkäri, purukumit... keräytyy jollakin kummallisella tavalla aina takin helmaan. Miten ne siitä taskussa olevasta pikku reiästä sinne mahtuu menemäänkin, kun ei ne meinaa mahtua takaisin silloin kun niitä tarvitsee. Kerran jo paikkasin sen reiän hakaneulalla, mutta sekin oli auennut ja pudonnut sinne muun rihkaman sekaan.
Voihan hakaneula, eikös Sinulla ole lankaa ja silmäneulaa?
On kai niitä jossain, mutta etsin aina kaikkeen helpoimman ratkaisun. Luonnostaan laiska kun olen. Sekin hyvä puoli, että kun on se reikä taskussa, niin mahtuu mukaan enemmän kaikenlaista kuin ehjään taskuun. Sitten on pahempi, jos takin helma ratkeaa.
Voi Sun kanssasi, ei voi kun nauraa.
On jäänyt Nyheter - Aftenposten väliin, on joko lehtiteliineessä, tai roskiksessa
Kerran naapurimme koira oli kadonnut.
Naapuri huuteli eräänä talvi-iltana koiraansa tuntikaupalla ja ihmetteli että miten se on karannut, vaikka oli ennen pysynyt pihalla. Muistin että näin koiran jokin aika sitten, koska oli sitä puhutellut ja käynyt ulkovarastossa ja heti sen jälkeen sammuttanut valot ja laittanut oven kiinni. Aikamme kutsuttuamme, muistin että minun piti taas jotakin hakea samaisesta varastosta ja heti oven avattuani koira tuli sieltä ulos häntää heilutellen. Kumma vaan ettei virkkanut mitään kutsuihimme, vaikka tavallisesti "jutteli" kun sitä puhuteltiin.
Hyvä kuitenkin ettei koiran tarvinnut olla yötä varastossa tai kenties siihen saakka kun sinne olisi ollut seuraavan kerran asiaa.
Minulta hävisi kerran muija, aikoinaan. Ei tullut mieleenkään alkaa etsiä.
Se oli onnellisin päivä elämässäni ja olen kyllä kuullut jälkeenpäin sen eronneen jo kahdesti ellei kolmestikin.
Ihan oikeesti, kenellä on esimerkiksi jonkinlainen ruoka ja vesivarasto ym. selviytymispaketti valmiina?
Millaista tilannetta ajattelit?