Seitsemän vuotta sitten mut raiskattiin.
Mies sai tuomionsa ja ihmiset unohtivat sen jälkeen tapahtuman, itsekin ajattelin silloin asia on nyt hoidettu, kun äijä on kaltereiden takana ja minä jatkoin elämääni "normaalisti".
Nyt viimeaikoina kaikki on muuttunut, vihaan miesten kosketusta, ajattelen kaikista miehistä pahaa.
Olen masentunut, ahdistunut ja itkeskelen, en kykene töihin, pelottaa kodin ulkopuolella.
Onko tämä normaalia... miten pystyin elämään lähes seitsemän vuotta lähes normaalisti, seurustelemaan miesten kanssa, juhlimaan nuorten tapaan, olemaan aktiivinen, sosiaalinen, rohkea tms.
miksi kaikki on nyt muuttunut...
Tuntuu, että mä sekoan.
Pidän itseäni typeränä, kun annan menneiden kummitella mielessäni.
Mies sai tuomionsa ja ihmiset unohtivat sen jälkeen tapahtuman, itsekin ajattelin silloin asia on nyt hoidettu, kun äijä on kaltereiden takana ja minä jatkoin elämääni "normaalisti".
Nyt viimeaikoina kaikki on muuttunut, vihaan miesten kosketusta, ajattelen kaikista miehistä pahaa.
Olen masentunut, ahdistunut ja itkeskelen, en kykene töihin, pelottaa kodin ulkopuolella.
Onko tämä normaalia... miten pystyin elämään lähes seitsemän vuotta lähes normaalisti, seurustelemaan miesten kanssa, juhlimaan nuorten tapaan, olemaan aktiivinen, sosiaalinen, rohkea tms.
miksi kaikki on nyt muuttunut...
Tuntuu, että mä sekoan.
Pidän itseäni typeränä, kun annan menneiden kummitella mielessäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikös toi ole tuossa tilanteessa aika normaalia..?
Mut raiskattiin kolme vuotta kaksi kertaa samana iltana ja sitten kaksi vuotta sen jälkeen uudelleen ulkomailla. Itse olen tehnyt pienen moista suru työtä kokoajan, mutta muutama kuukausi sitten muistot ja henkiset kivut alkoivat tulla takaisin.
Siinä usein käy monessa traumassa niin että unohtaa sen moneksi vuodeksi ja sitten se palaa takaisin mieleen.
Toivottavasti jaksat!