Kuuntelen nk. sopimatonta musiikkia miltei päivittäin radiosta, tyydytän itseäni, välillä kiroan, kun nousee turmelus. Tunnen itseni todella huonoksi uskovaiseksi. Lähelläni ei ole ketään, jonka kanssa asioitani sopisin. Seuroissa käyn harvoin. Tutkin sydäntäni, ja etsin sieltä pienen halun elää uskovaisena. Uskon kieltoa en uskalla tehdä, sillä liian raju ja radikaali ratkaisu. Vai onkohan kohdallani jo käynyt nk. teoilla kieltäminen? :( Tiedän, etten olisi hengellisesti onnellinen, jos en olisi vl. Maallista hekumaa riittäisi ja lihan vapautta, mutta Jumalan silmissähän se ei ole oikein.
Väsyttää
Lestodios
111490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...sillä se on liian raju ja radikaali ratkaisu... Ja hymiö on näköjään mennyt vähän miten sattuu. Eli hymiön piti mennä näin: :(
Hei.
Ymmärrän sinua. Haluaisitko purkaa sydäntäsi sähköpostin kautta.
Kirjoita niin kuuntelen. Tuntuu, että olet ehkä yksinäinen ja purat turhautuneisuutta ja pahaa oloa 'huonoihin' asioihin. Haluatko jutella kanssani?
Oletko vl? Netissä on suuri vaara törmätä feikkaajiin. Itse en feikannut mitään tässä kirjoituksessani. Laita osoitteesi niin mailaan joskus taas kun pääsen nettiin...
Kirjoitat liian viehättävästi, olet liian auttavainen ollaksesi todellinen vl-uskovainen. Taidat olla kauniskin?
muka pelleilisin. Ei kuulu tapoihini. Olen myös vl. Itsellä ollut mielessä joskus samanlaisia paitsi etten kuuntele musiikkia enkä harrasta paljoa muutakaan 'epäsopivaa'. Seuroihin lähtö vain ollut monesti vaikeaa. Tuntuu että aikaa menee hukkaan, eikö?
Muistan myös kerran miettineeni samoin kuin sinäkin lestadios, että olenkohan jo teoillani kieltänyt uskoni. Se oli kamala ja häitäinen tunne, että entä jos seuraovet ei enää aukeakaan mulle kun olen montakertaa ylpeästi vain tuhahtanut seuroihin päin.
En edelleenkään tunne olevani mikään pyhimys, mutta niinkuin sanoit RAUHAN saa vasta, kun elää kuten uskovaiset ja uskovaisten yhteydessä. Kummallisinta on, että se mikä tuntuu uskovaisten elämässä vaikealta 'ulospäin', onkin sisältä elettynää (maailman) helpointa. :)
Laitanko vielä sähköpostiosoitteeni?
Rakkain terveisin, lähimmäisesi.
En viitsikään paljastaa henkilöllisyyttäni, joten antaa sen mailailun olla. Mieluiten keskustelisin asioista livenä jonkun kanssa. Toivottavasti löydän joskus ihmisen, jolle puhua vaikeistakin asioista.
Typerää päätellä toisen olevan kaunis. Ikinä ei voi tietää millaiset monsterit täällä kirjoittelevat. Inhoan sitä paitsi tuollaisia miehiä, joille tuntuu ulkonäkö olevan kaikki kaikessa. Hohhoijaa.
Älä jää yksin painimaan. Rukoile Jumalaa, sillä hän voi lahjoittaa sinulle ystävän jolle voi vapaasti puhua.
ettet voi olla hengellisesti onnellinen mene ja etsi ihminen jolle voit kertoa asioistasi luottamuksella. jokaisen täytyy tehdä näissä asioissa oma valintansa. näyttää siltä, että suunnan tiedät, tee mitä tehtävä on. voimia sinulle siihen. kukaan meistä ei voi elää kuin niin kuin oikeaksi tuntee...
samat tuntemukset ja jutut. itsekin haluaisin selvyyttä asioihin mutta ei se tunnu odottamalla paranevan
kuin vihaat syntiä, olet uskovainen. Siinä vaiheessa, kun alat rakastamaan syntiä, niin sinusta on lähtenyt Pyhä Henki, joka on uskovaisessa ihmisessä. Pyhästä Hengestä lähtee synnin viha.
Älä luovuta taistelua, sillä et suinkaan ole heikko. Sillä heikoissa Kristus on väkevä. Paljon parempi on se, että näet syntisi paljouden, kuin se, että luuleet olevasi hyvä kilvoittelija. Totisesti kaikki meistä tekee vähintään yhtä paljon syntiä, mutta kun sielunvihollinen kiusaa meitä niin paljon, että emme uskalla syntejämme tunnustaa. Siitä seuraa se, että käärmee kiusaa sinua sanoilla:"Ei kukaan muu ole noin huono kuin sinä. Mitä järkeä sinun on uskoa, kun teet jo nyt niin paljon syntiä"
Mutta tiedä se, että et todellakaan ole poikkeus. Näin se kiusaa lähes meitä kaikkia. Mutta paljon parempi on näin, kuin että näin:"Olet hyvä kilvoittelia. Ethän sinä tarvi oikeastaan armoa, kun olet niin paljon parempi muita. Kai sinun on saatava palkka tästä hyvästä kilvoittelusta."
Niin, tuo omavanhurskaus on paljon vaarallisempi. Sillä jos et ole pahoillasi teoista, vaan ne ovat silmissäsi hyviä, niin kuinka voisit uskoa ne anteeksi. Jos olet kiintynyt syntiin, niin silloin sydämessäsi ei ole synnin vihaa, mikä uskovaisella on.
Ja sanottu on, mene ja myy kaikki mitä sinulla on. Eli sinun on luovuttava kaikesta omasta hegellisestä: teoista, opeista jne. Sillä vain se, minkä Jumala on sinussa vaikuttanut, on hyvää.
Sinä et tarvitse muuta kuin saattoveljeä/sisarta.
sillä uskominen käy rankaksi, kun omatunto on raskas. Eli kun on paljon syntiä, niin se uskominenkin alkaa tuntua mahdottomalta. Mutta se on oleellista, että niin kauan kuin halusi on uskoa, olet uskomassa.
Yritä saada jotain lähimmäisiä jonka kanssa voit puhua. Jos et löydä, niin voit ottaa minuunkin yhteyttä [email protected]
Mutta paras sinun kannaltasi kumminkin olisi, jos saisit sellaisen lähimmäisen, jonka kanssa voit kasvokkain puhua.