Itseni lisäksi en tunne yhtään toista lepakkoa, joka ei olisi joskus pettänyt tyttöystäväänsä. Tilaisuuksia ja houkuttelijoita olisi kyllä ollut, mutta ei ole tullut tartuttua...
Olisi kiva kuulla olenko todella outolintu meikäläisten joukossa, vai löytyykö joku toinenkin ?
Olisi kiva kuulla olenko todella outolintu meikäläisten joukossa, vai löytyykö joku toinenkin ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole koskaan pettänyt tyttöystävääni. Enkä petä.
Pettäminen ei yksinkertaisesti kuulu niihin asioihin joita toiselle tehdään. Tai itselle!
Se on äärimmäisen epäkunnioittavaa, alhaista ja typerää. Lisäksi en halua harrastaa sen enempää henkisiä kuin fyysisiäkään läheisyyden asioita kenen kanssa tahansa. Vain oman kumppanini.
Mielestäni en ole outolintu, vaan pettävät ihmiset niitä outolintuja ovat. Olen joutunut usein selittämään mustavalkoista kantaani ihmisille jotka ovat epäuskoisia... "hei, kyllä säkin joskus voisit" jne. Mutta kun ei niin ei. Piste.
...pettänyt minäkään eikä ole koskaan edes tehnyt mieli pettää. en aio pettää vastaisuudessakaan.
Tuli tässä vain mieleen että sinä ja minä tunnumme ajattelevan hyvin monesta asiasta samalla tavalla. ;D
Jees... eikun omaa tietä vain etiäpäin!
Olin monta vuotta kestäneessa suhteessa, joka loppui aikoinaan muista syistä, mutta koskaan en tuntenut pienintäkään halua pettää. (Ja lasken pettämiseksi kaiken suutelemisesta lähtien - se on mielestäni todella intiimiä.) Uskollisuus ja luottamus ovat suhteen kulmakiviä, joita ilman koko suhde kaatuu ennemmin kuin myöhemmin.
Jos joskus taas seurustelen, olen varma etten silloinkaan petä. Sellaista tilannetta ei tule, että siihen päätyisin. Ja jos pettäisin rakkaan ihmisen luottamuksen, en voisi enää kestää itseäni.
onko tuo mitenkään sidoksissa lepakkomaisuuteenkaan. Varmaan niitä pettäjiä riittää hetskuissa siinä missä meikäläisissäkin.
Itse en ole pettänyt. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ne kaikki kauniit puheet ja luottamuksen rakentaminen kahden ihmisen välille olisi kerralla pois pyyhkäisty.
Tiedän, että inhoaisin itseäni liikaa jälkeenpäin ja anteeksi en osaisi antaa kumppanillekaan.
En haluaisi koskaan tehdä mitään niin loukkaavaa toista ihmistä kohtaan. Suhteessa olkoon selvät sävelet/säännöt alusta alkaen, oli ne sitten millaiset tahansa, ja niitä molemmat sitoutukoon noudattamaan.
Olen pettänyt ja samoin on tyttöystäväni kaikkia tyttöystäviämme, toistemme kanssa. Kunnes vihdoin uskottiin että parempi hylätä muut ja alkaa olemaan yhdessä. Ja siihen loppui tämän pettäjän tie.
Mie en ainakaan ees pystys pettämään omaani. En vaik yrittäsin mitä en ikinä haluu tehä. Oon paitsi liian sitoutuvaa ja uskollista tyyppiä, ni arvostan myös omaani sen verran paljon, etten ikinä haluis loukata sitä niin pahasti ko pettämäl satuttasin. EN IKINÄ!! Miul on maailman paras emäntä ja siitä pidän kiinni!
en ole pettänyt. joskus olen kyllä humalassa suudellut toista, mutta siinä ei ollut mitään tunteita mukana. kolme vuotta ollaan seurusteltu.
johtuu kyllä ehkä siitä ettei ole oikein tullut tilaisuutta :D tyttöni on nimittäin ensimmäiseni, enkä haluaisi että olisin VAIN hänen kanssaan ollut elämässäni..
Ei ole tullut mieleenkään pettää. Mutta syy siihen ei ole pelkästään oma suurenmoisuus (tai ollenkaan oma suurenmoisuus). Jos ei edes tunne muita lesboja, niin ei ole juuri mahdollisuuksia pettää, kaapeissa varsinkaan. Uuden etsiminen etsimällä on tosi hankalaa, ja sitä paitsi mielen taustalla on vanha viisaus: suo siellä, vetelä täällä. Miksipä lähtisi harhapoluille tai hui pelottavaa, jättäisi hyvän lämpöisen turvallisen suhteen. Mukavuudenhaluinen ja tyytyväinen ei ryhdy myllertäviin ponnistuksiin päästäkseen epävarmaan ja melkoisella todennäköisyydellä tilapäiseen suhdekokeiluun. Ja siitä pettymykseen, katumiseen, kaikkia osapuolia koskettaviin riitoihin ja suruihin, irrottautumisriesoihin (uusi voi takertua, vaikka itse olisi huomannut erehtyneensä) jne.
Eli syitä voi olla monia kaidalla ja vain vähäsen kiemuraisella tiellä pysymiseen. No, itsestäni puheen ollen, edellä lueteltujen lisäksi on minulla se luotettavuuskin mukana, sana pitää, myös muut sopimukset kuin uskollisuus kumppanille. Päätin sen ja muutaman muun asian noin 12-vuotiaana vakavia funtsivassa vaiheessani, ja niitä muutamia kumma kyllä noudatan vieläkin lähes taikauskoisesti.
Mutta uskollisuuden nostaminen kaiken yläpuolelle on mielestäni hieman yksipuolista. Olisin sitä mieltä, että pitää olla myös rehellinen. Rehellinen itselle ja kumppanille. Jos suhde on käynyt rasittavaksi, lopen kulunut, tympäännyttävä, kokee tuntevansa alistamista tai "vääryyttä" tai selvästi jotain sellaista, mikä kalvaa ja panee ajattelemaan, että tämä ei ole oikein, niin eikö ole totuudenmukaisempaa, jopa kunniallisempaa, irroittautua sellaisesta suhteesta? Jos asiaa on puitu yhdessä ja mikään ei auta? Pitäisi uskaltaa avata ahdistava solmu, se voisi lopun perin, ei ehkä heti, olla molemmille tien alku johonkin parempaan. Jos siinä kuviossa on mukana kolmas osapuoli, johon tunteet suuntautuvat, niin sitä kutsutaan pettämiseksi. On rakastunut toiseen. Niin, niin on käynyt, ja on pettäjä. Paha ihminen?
Uskollisuuss yliarvostettua? Jaa-ah. En usko. Olen itsekin ollut kuristavassa tilanteessa vuosikaudet, mutta pettäminen ei silti tullut kuuloonkaan. Edes pussaamistasolla. Enkä silloin olisi kyllä jaksanut edes ajatellakaan muuta. Jos asiat todella alkavat mennä pahasti pieleen, on ne selvitetävä. Kunnolla ja ajan kanssa. Ja vasta sitten, jos mikään muu ei auta, ON EROTTAVA. Lähdettävä eri teille. Miksi tehdä vaikeaa tilannetta vielä pahemmaksi. Rehellisyys on kuitenkin kaiken perusta. Pettämällä pettää paitsi kumppaniaan myös itseään. Minä ainakin menettäisin itsekunnioituksen rippeenikin täysin, jos sortuisin missään olosuhteissa pettämiseen. Minkäänlaiseen pettämiseen. Yksi kerrallaan on mielestäni ainoa oikea tapa elää.
monien mutkien kautta olen tullut siihen tulokseen että en voisi/haluaisi satuttaa minulle tärkeää ihmistä pettämällä häntä tai että hän pettäisi jotain kanssani.
Sanahelinää tai ei, mutta jos tieten tahtoen tekisin jotain tuollaista olisi minun vaikea elää oman itseni kanssa,ja tuo kaikki kulkee mukanani joka hetki, missä olenkaan.
Enpä seurustellessa tuntenut muita lepakoita, niin ei tullut kiusausta mutta en kyllä nykyisessä maailmassanikaan enää kykenisi moiseen.
Pettämistä voi olla mielestäni montaakin muuta lajia, voi pettää puhein, teoin, ja tuollainen teko satuttaa yhtä paljon oli pettämisen muoto mikä tahansa.
Enpä ole koskaan pettänyt ketään...enkä aijo niin koskaan tehdäkkään... :) en myöskään hyväksy sellasta,eli daami joka pettää mua saa lähteä! ;)