Olen reilu parikymppinen nainen ja kärsin vaikeasta masennuksesta. johtuu luultavimmin katkeruudesta joka on pahentunut 10 vuoden aikana aila pahaksi. Koulukiusamista myös taustalla.
Minua harmittaa kun jotkut ystäväni eivät tahdo ymmärtää sitä, että minulla on oikeasti vaikeaa. Se että en jaksa esim imuroida kun vaan kerran kuukaudessa on kaikille täysi mysteeri. Sanovat vain, että hei nyt loppuu toi angstaaminen ja ota ittees niskasta kiinni. Ei se ole niin helppoa.. Olen selittänyt asiaa miljoona kertaa, että en oikeasti vain jaksa. Fyysinen ja henkinen kunto ovat niin huonona. Jos jaksan herätä aamulla hyvissä ajoin niin on tämä suuri saavutus. Töissä en ole käynyt yli puoleen vuoteen. Minut irtisanottiin kun tuli niin paha työuupumus.
Silloin kun minulla todettiin vaikea masennus niin kaveri piirini suppeutui. Samoihin aikoihin menetin lemmikkini mikä vaan pahensi tilannettani. Jotkin kaverit pysyivät vierelläni heikoilla hetkillä, soittivat ja pyysivät ulos ja kåymään, toiset taas vain laittoivat kerran viikossa viestiä. Viesti oli aina samaa: "mitäs kuuluu?" sanoin suoraan, että kuuluu huonoa on todella paha mieli ja en jaksa. Vastaus kuului, että noh älähän nyt kyllä se kohtaa menee ohi. Ei ole mennyt viwläkään yli puoleenvuoteen. En edes viitsinyt enää sanoa heille että oileasti minulla on paha olla. En jalsa enää esittää jaksavaa, menevää ja sosiaalista ihmistä. Haluan vain olla kotona. silloin tällöin yksi kaverini laittaa viestiä ja kyselee kuulumisia. Vähän ailaa sitten loppui ymmärrys. Hän itse kärsii paniikkihäiriöstä ja sanoo että ei ole silti yhtöän masentunut, mutta samaan aikaan mitä hänelle kerron voinnistani niin sanoo koko ajan tietävänsä miltä musta tuntuu. Ja samaan aikaan sanoo että nyt niskasta ote ja ulos! Ja sittevielä viestittelyn päätteeksi sanoi, että minulöa on huono asenne. Mitä vitt.... Tässähän minä olen koko ajan kuntoutumassa. Ihankuin tämä olisi jotenkin hauskaa ja pelkkä vitsi. Loukkaannuin täysin. Tuntuu että on vaikea luottaa joskus ihmiaiin kun eivät ymmärrä. En pyydä mitään terapia tukea heiltä minulla on terapeutti. Vaan ystävän tukea. Sellaista normaalia yhdessä oloa niinkuin ennen. Ei jauhettis aina sitä samaa paskaa ja puhuttais siitä kun minä angstaan ja näin. Olisi kiva jos joskus ihmiset ymmärtäisi miksi en aina jaksa itse soittaa koko yhteystietoluetteloa läpite ja koita pakonomaisesti saada seuraa. Kun päivät menee ylwensä siihen, että pitää ajatella vaan vaatteota mitä pukisin tänään päälle tai mitä ruokaa tänään jaksan tehdä.
Onneksi on avomieheni minun kanssa täällä ja ymmärtää tilanteeni ja on ollut tukwnani. Silti kaipaan ystäviäni ja sitä, että jaksaisin vaan lähteä koko päiväksi jonnekkin pitämään hauskaa. Mieheni kanssa on kyllä kiva olla kotona ja siksi nykyään tykkään olla vain kotona. Koen olevani turvassa täällä. Kukaan ei arvostele tai painosta asioihin mitä en oikeasti jaksa.
Toivoisin vain että ystäväni ymmärtäisivät tilanteeni eikä aina kyseenalaista sitä jos en jaksa vaikka just sitä imurointia tehdä joka viikko.
Kiitos kun luit tämän. Kellään muulöa samanlaista tilannetta? Ja asialliset vastaukset kiitos! :)
Minua harmittaa kun jotkut ystäväni eivät tahdo ymmärtää sitä, että minulla on oikeasti vaikeaa. Se että en jaksa esim imuroida kun vaan kerran kuukaudessa on kaikille täysi mysteeri. Sanovat vain, että hei nyt loppuu toi angstaaminen ja ota ittees niskasta kiinni. Ei se ole niin helppoa.. Olen selittänyt asiaa miljoona kertaa, että en oikeasti vain jaksa. Fyysinen ja henkinen kunto ovat niin huonona. Jos jaksan herätä aamulla hyvissä ajoin niin on tämä suuri saavutus. Töissä en ole käynyt yli puoleen vuoteen. Minut irtisanottiin kun tuli niin paha työuupumus.
Silloin kun minulla todettiin vaikea masennus niin kaveri piirini suppeutui. Samoihin aikoihin menetin lemmikkini mikä vaan pahensi tilannettani. Jotkin kaverit pysyivät vierelläni heikoilla hetkillä, soittivat ja pyysivät ulos ja kåymään, toiset taas vain laittoivat kerran viikossa viestiä. Viesti oli aina samaa: "mitäs kuuluu?" sanoin suoraan, että kuuluu huonoa on todella paha mieli ja en jaksa. Vastaus kuului, että noh älähän nyt kyllä se kohtaa menee ohi. Ei ole mennyt viwläkään yli puoleenvuoteen. En edes viitsinyt enää sanoa heille että oileasti minulla on paha olla. En jalsa enää esittää jaksavaa, menevää ja sosiaalista ihmistä. Haluan vain olla kotona. silloin tällöin yksi kaverini laittaa viestiä ja kyselee kuulumisia. Vähän ailaa sitten loppui ymmärrys. Hän itse kärsii paniikkihäiriöstä ja sanoo että ei ole silti yhtöän masentunut, mutta samaan aikaan mitä hänelle kerron voinnistani niin sanoo koko ajan tietävänsä miltä musta tuntuu. Ja samaan aikaan sanoo että nyt niskasta ote ja ulos! Ja sittevielä viestittelyn päätteeksi sanoi, että minulöa on huono asenne. Mitä vitt.... Tässähän minä olen koko ajan kuntoutumassa. Ihankuin tämä olisi jotenkin hauskaa ja pelkkä vitsi. Loukkaannuin täysin. Tuntuu että on vaikea luottaa joskus ihmiaiin kun eivät ymmärrä. En pyydä mitään terapia tukea heiltä minulla on terapeutti. Vaan ystävän tukea. Sellaista normaalia yhdessä oloa niinkuin ennen. Ei jauhettis aina sitä samaa paskaa ja puhuttais siitä kun minä angstaan ja näin. Olisi kiva jos joskus ihmiset ymmärtäisi miksi en aina jaksa itse soittaa koko yhteystietoluetteloa läpite ja koita pakonomaisesti saada seuraa. Kun päivät menee ylwensä siihen, että pitää ajatella vaan vaatteota mitä pukisin tänään päälle tai mitä ruokaa tänään jaksan tehdä.
Onneksi on avomieheni minun kanssa täällä ja ymmärtää tilanteeni ja on ollut tukwnani. Silti kaipaan ystäviäni ja sitä, että jaksaisin vaan lähteä koko päiväksi jonnekkin pitämään hauskaa. Mieheni kanssa on kyllä kiva olla kotona ja siksi nykyään tykkään olla vain kotona. Koen olevani turvassa täällä. Kukaan ei arvostele tai painosta asioihin mitä en oikeasti jaksa.
Toivoisin vain että ystäväni ymmärtäisivät tilanteeni eikä aina kyseenalaista sitä jos en jaksa vaikka just sitä imurointia tehdä joka viikko.
Kiitos kun luit tämän. Kellään muulöa samanlaista tilannetta? Ja asialliset vastaukset kiitos! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistä asiasta/asioista oot katkera? Millainen lemmikki sulla oli?
Eikä ihmistä oo tarkotettu toimimaan kuin joku robotti, joskus jaksaa enemmän ja joskus ei,
tärkeintä on huonossa tilanteessa saada vain hyvä olo itselle. :)
nainen 2323
Tässä taas tulee se sama asia ilmi...HY/VÄÄ ystävää ei ole montaa..sitä joka
tulisi luoksesi NYT..kun häntä tarvitsisit..
Sinun tilanteesi näyttää kuka on ystävä..ja varsinkin ketkä sitä ei ole
.
Masennuksen takana aina on syy tietoinen tai alitajuinen..ootko yrittänyt
selvittää mikä sen on aiheuttanut
En saa niitä syitä nyt itse Suomeksi ulos..mitkä ne voisi olla
Jos mikään ei tule mielen niin onko sulla paljon negatiivisia ajatuksia jotka aina
toistuvat..varsin joku ja sama asia?
Kyllä se joskus voi huonosta veriarvoista johtua varsinkin rauta
Tiesitkö että puute natriumchlorid ..suola jos puuttuu tule monta huonoa oloa
Jos huono ilma ..vaihto on minim oltava 50 % CO2 pitoisuus alle 1000 PPM
Tiedän tapauksia mitkä vakavia ilman huonoudesta..se on speciaalialani
terv sinne Suomeen
Mvh/A
Katkerat ajatukset voivat olla helvetillisiä jäädessään mieleen pyörimään, olen niistä itsekin kärsinyt paljon vuosien aikana. Jos et aktiivisesti pyri eliminoimaan noita ajatuksia, voit kärsiä koko elämäsi ajan olemalla katkera lukuisille ihmisille, jotka eivät ole edes kanssasi tekemisissä tai joita et tapaa enää kertaakaan missään. Mieti itse, onko tällaisten ajatusten pyörittämisessä päässä mitään hyötyä. Ei ole!
Yritä tätä: aina kun huomaat pyöriväsi vihan ja katkeruuden vallassa, astu mielessäsi ikään kuin sivulliseksi ja tutki noita ajatuksia ja minkälaisia tunteita ne herättävät. Kitke sitten pahat ajatukset mielestäsi kuin rikkaruohot ja nitistä ne. Jos olet uskova ihminen, pieni rukous voi auttaa näiden saatanasta peräisin olevien ajatusten poistamiseksi. Pikkuhiljaa, kun tulet enemmän tietoiseksi, voit pysäyttää nämä ajatukset alkutekijöihinsä, ja annat itsellesi mahdollisuuden unohtaa ja antaa anteeksi menneet vääryydet. Se on ainoa keino vapautua piinastasi.