taivasikävä

Taivasikävä on yleensä sellaisella ihmisellä jolla on omantunnonasiat siinä kunnossa että on valmis lähtemään millä hetkellä hyvänsä.Ja elämä on ajallisesti jo saatettu elää hyvin pitkälle vanhuuteen, tai saattaa olla nuorempikin kun on ajallisen sairauden murtamana. Saattaa Taivasikävää tuntea hyvinkin syvästi.

Edellisissä tilanteissa oleva saattaa tuntea samalla myös kuolemankaipuuta, koska on jo halu päästä taivaaseen. Kuolemankaipuuta voivat kokea myös sellaiset ihmiset jotka eivät saata turvata Jumalaan lainkaan, ts, ovat pakanoita. Ja kun ei ole synnintuntoa eikä hätää omasta tilasta, voi kuolemankaipuuta kokea sellaisetkin. Vanhuusiässä ja sairauksien ja muiden koettelemusten keskellä. Sellainen asia kuin itsemurhat osoittavat monien ei-uskovaisten kuolemankaipuun, he toteuttavat kuolemankaipuun oman käden kautta.Kun elämä ei enää maistu.


Eli tällaisia eroavaisuuksia ajattelen olevan Taivasikävällä ja kuolemankaipuulla.

Aika monipiippuinen asia.Ainakin....

Ja itse muistan vl-ajoilta sellaista ajatusta ja ilmapiiriä, että kauheasti puhuttiin kuolemasta ja siitä kuinka sitten kaikki helpottaa. Sitten kun pääsee taivaaseen.

Itseasiassa aika karmaiseva ajatusmaailma sellainen, jossa eletään kuolemaa odottaen ja sitä jotenkin korostaen. Että sitten kun kuolen niin mitä minulle sitten käy. Kuolema on vl-uskossa siis aikalailla koko ajan läsnä. Jos luopuu uskosta, joutuu helvettiin kun kuolee. Jos ei luovu niin pääsee taivaaseen kun kuolee. Kauheasti oli sellaista painostusta, että jos tekee jonkun synnin ja vaikka kotimatkalla kuolee, niin joutuu kadotukseen jos ei ole ehtinyt pyytää syntiä anteeksi. Aina jos kuuli jonkun ihmisen kuolemasta, päällimäinen puheenaihe oli, pääsikö se taivaaseen.

Muistan sellaisenkin, että jäätyämme katsomaan naapuriin televisiota, tuli kotimatkalla kauhea kuolemanpelko. Oli pakko kiiruhtaa kotiin pyytämään syntejä anteeksi.

Nyt kun ei ole enää vl, niin huomaa kuinka järkyttävä sellainen elämä on. Odottaa kuolemaa! Nyt nautin jokaisesta päivästä jonka saan elää, onnellisena ja iloisena ja joka päivä kiittäen ja nauttien ympärilläni olevista ihmisistä.