Korisarjoja

Vanhaan japanilaiseen pikkuautoon ei kannata enää alkaa kalliita osia ostelemaan. Eipä silti, että niitä juuri olisi tarjollakaan. Jos siis välttämättä haluaa ostoskassiaan koristella, WRC-look on syytä tehdä itse.

Tuning-auton helmalevitykset kannattaa tehdä pellistä. Pelli on muovia kestävämpää, helpompaa työstää ja näyttää alkuperäisemmältä. Etenkin auton omasta helmapellistä muotoiltuna on levitys linjakkaan näköinen ja varmasti samaa ruosteenpunaista sävyä muun auton kanssa.

Kulmahiomakoneella vain sivuhelma auki alhaalta ja molemmista päistä. Sitten tartut alareunaan kiinni ja nostat pellin törröttämään suoraan sivulle. Varo, etteivät sormet mene läpi!

Sitten spoileria värkkäämään. Ota 200 litran öljytynnyri ja halkaise se pituussuunnassa kahtia. Nosta puolikas takaluukun kannelle poikittain, kupera puoli taaksepäin, kovera eteen. Poraa alareunaan 10 kpl. 5 mm:n reikiä niin, että reiät lävistävät myös takaluukun kannen. Pystyperäisessä Kivikissä asennetaan katon takareunaan). Kiinnitä mahdollisimman pitkillä 5 mm:n pop-niiteillä.

Jos spoileri tuntuu ajossa liian ottavalta, voit leikata sitä yläpuolelta matalammaksi. Tällöin kuitenkin menetetään iso osa spoilerin tuomasta ulkonäkölisästä. Jos siis haluat säilyttää äreämmän lookin, leikkaamisen sijaan poraa spoilerin läpi pieniä reikiä.

Jos oikein tarkka haluaa olla, voi porata aina reiät molemmille puolille yhtä aikaa. Näin tasapaino säilyy, eikä auton ympärille kerry haitallista turbulenssia. Aikaa menee, mutta lopputulos on yksilöllisesti räätälöity.

Toisesta puolikkaasta saat etuspoilerin, jonka voit vastaavalla tavalla kiinnittää etupuskuriin. Sitä on kuitenkin pakko leikata matalammaksi, ettei spoileri raavi maata. Maavaraa kannattaa jättää vähintään 5 cm, ellet sitten aja jatkuvasti sileillä radoilla.

Molempiin etuspoilerin päätyihin on leikattava halkaisijaltaan n. 10 cm:n aukot, jotta ilma saadaan ohjatuksi auton sivuille. Kokonaan päätypeltejä ei voi poistaa, ettei tynnyri menetä muotoaan.

Rei'istä voi ohjata ilman jarrujen jäähdyttämiseen. Sopivat mutkat on helppo modifioida räystäskourun syöksytorvesta - siinä on jo valmiiksi sopiva mutka molemmissa päissä!

Väliin jäävän suoran putkiosan voi hyödyntää avarampaa pakoputkistoa rakennellessa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pakoputken päähän, jossa on syytä olla vähintään 25 % enemmän halkaisijaa kuin muussa putkessa, mielellään enemmänkin, jotta pakokaasu pääsee jakaantumaan mahdollisimman laajalle alueelle eikä jää tukkeeksi putken päähän.

Tässä vaiheessa kannattaa uhrata hetki aikaa myös moottorin hengityksen parantamiselle. Kun rälläkkä on jo hollilla, kannattaa leikata n. 10 x 10 cm aukko konepeltiin ilmanputsarin keskipisteen kohdalle. Myös ilmanputsarin kotelon kanteen tehdään samankokoinen aukko. Tällöin syntyy ns. vapaavirtaussuodatin, jonka on todettu Suosikin ja SinäMinän laajoissa lukijatutkimuksissa antavan 10 - 30 % lisää tehoa (hevosvoimissa suunnilleen sama)

Aukon päälle saa peltisestä rikkalapiosta scoopin, jolloin saadaan eräänlainen köyhän miehen turboahdin. Tätä ei kuitenkaan suositella Civisiin, sillä sillä Hondan haltijat ovat MTV3:n Chatti-palvelusta poimitun laajan aineiston perusteella poikkeuksellisen varakasta väkeä.

Rikkalapion voi kiinnittää ruuveilla, pop-niiteillä tai liimaamalla. Ruuvikiinnitys on kisakäytössä varmin ja huollon kannalta helpon.

Mikäli nurkissa on edelleen tyhjiä tynnyreitä, niiden päädyistä leikkaamalla saa virtaviivaiset koristekapselit, jotka saa kiinnitettyä tuke-vasti, kun poraa niihin neljä oikean kokoista reikää ja kiristää ne pyöränmuttereilla levypyörään. Näin varmistetaan niiden pysyminen kiinni rajussakin ulosajossa.

Kapseleista kannattaa tehdä ylikokoiset niin, että ne peittävät myös osan renkaasta. Tästä on se hyvä puoli, että vanne näyttää isolta ja kumi matalalta, mikä lisää urheilullisuutta.

Jarrujen jäähdytystä varten on porattava kapseleihin reiät. Reikien poraamisessa on oltava tarkkana, jotta tasapaino säilyy.

Muutenkin tasapainotukseen on syytä kiinnittää huomiota. Tasapainotuksen kannalta on karvanoppien silmälukua syytä tarkkailla kriittisellä silmällä. Noppa on yleensä tehtaan jäljiltä aivan poissa balanssista, sillä kuutiois-sa on usein yhdellä sivulla vain yksi silmä, kun jollain toisella sivulla niitä voi olla jopa kuusi. Kisakäytössä kannattaa joka sivulta poistaa kaikki ykkösen ylittävät silmäluvut. Samalla noppa myös kevenee. Siviiliajossa tällainen on kuitenkin turhan askeettista.

Silmäluvun voi tasoittaa esimerkiksi siten, että kaikilla sivuilla on kolme silmää. Tämä on yleensä hyvä kompromissi mukavuuden ja urheilullisuuden välillä. Tällöin jää vielä kol-me silmää käyttämättä.

Ylimääräiset silmät kannattaa säilyttää vara-osina, sillä silmävauriot ovat yllättävän ylei-siä katon kautta ympäri pyörähdettäessä.

Wunderbaumista kannattaa karsia ylimmät oksat, pois, jotta painopiste saadaan alemmaksi. Suorituskykyyn tällä on vain vähän vaikutusta, sillä ylimmät oksat ovat pinta-alaltaan pienet eivätkä sisällä kovinkaan runsaasti hajuepiteeliä.

Tässä vaiheessa ei ole enää syytä olla puuttu-matta alustaankaan. Spoilereiden avulla ajettavuus on jo parantunut, mutta nopea kaarreajo vaatii vielä alustan madaltamista.

Helpoimmin tämä käy laskemalla renkaiden ilmanpaineet puoleen. Samalla rengas levenee, pito paranee ja auto irtoaa viivalta nopeammin. Tällöin alusta muuttuu kuitenkin helposti veltoksi, joten keinoa ei kannata käyttää kuin kiihdytyskisoissa.

Kaarreajossa tarvitaan jäykkää alustaa, jonka saa helpoiten nostamalla ilmanpaineet selvästi yli autonrengasalan yleisten suositusten. Ilmanpaineiden nosto ei samalla tavalla korota autoa kuin niiden lasku, joten tästä ei ole yleensä kuin hyvää sanottavaa: kovat paineet tekevät renkaasta liukkaamman, jolloin takavetoisilla autoilla saadaan sladeihin näyttävyyttä, ja etuvetoisillakin nakkikioskiefekti paranee.

Monttuihin ajettaessa kovat renkaan myös irrottavat tehokkaasti haitallista amalgaamia. Samalla kuljettaja kevenee.

Paras lopputulos saadaan kuitenkin vasta madaltamalla alustaa. Mitään alustasarjaa ei yleensä tarvita, vaan yhdelläkin alustalla tullaan toimeen, jos vain jousia ei lyhennetä liikaa. Kaksi kierrosta on maksimi, mutta kan-nattaa aloittaa maltillisemmin, ettei alustasta tule liian matala.

Usein on käynyt niin, että liian urheilullista alustaa rakennettaessa onkin huomattu, etteivät pyörät enää ota maahan kiinni.

Tästäkin selviää, kun vaihtaa pyöräkoon suu-remmaksi, esim. 13–tuumaiseksi. Tällöin vaivalla tekemämme kapselit eivät kuitenkaan enää sovi!

Toki renkaan voi myös vaihtaa korkeaprofiili-semmaksi, mutta ulkonäkö muuttuu helposti mauttomaan suuntaan. On siis syytä madaltaa maltillisesti, niin välttyy monelta harmilta. Tietysti, jos olet sijoittanut alustasarjaan, voit kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Alustan madaltamista muuten helpottaa, jos joku auton jousista on jo valmiiksi poikki – seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota jo auton ostovaiheessa.

Jos olet aikeissa nostaa auton perää, ei kannata lyhentää kuin etujousia. Monet näkevät paljon vaivaa madaltaessaan ensin koko alustan ja nostaessaan sitten perää. Samaan lopputulokseen pääsee kuitenkin myös sillä, että lyhentää vain etujouset ja jättää takajousituksen ennalleen. Tämä on kokeiltu juttu ja toimii varmasti.

Sitten enää kalvoa tuulilasiin, jarrurummut kirkkaan punaisiksi ja baanalle.

Ja lopuksi vielä vinkki: jos lippalakki on ra-jussa kiihdytyksessä kääntynyt väärin päin, kuten varsinkin ärhäköiden japanilaisautojen ohjaimissa on vaarana, sen saa korjattua seuraavalla tavalla: lakin lippa leikataan varovasti irti aivan juurta myöten. Irrotettua lippaa kuljetetaan 180 astetta lakin ympärillä ja ommellaan lippa kiinni lakin toiselle puolelle.

Mikäli epäilet taitojasi, voit myös pyytää kartturia pitämään lakkia lujaa paikoillaan samalla, kun itse pyörähdät pystyakselisi ympäri saman 180 astetta. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin käytännössä aina autosta poistumisen.