pitkään aikaan en ole näitä sivuja lueskellut ja nyt kun vihdoin, olen todella ihmeissäni.
luin minjan aloittaman (monien kommentoiman) jutun teiniäideistä. aloituksessa väitettiin että teiniäidit ovat naurettavia ja jatkossa joku totesi että "kiva kasvattaa 30- vuotiaana 11-v. lasta". jos ja kun ihmisillä ei ole asiasta kokemusta, ei kannattaisi suutaan avata.
oma äitini oli 18 kun sai ekan lapsensa. minut sitten vähän yli 20v. isosiskoni on pärjännyt erittäin hyvin elämässään, opiskelee ulkomailla jne. minä taas olen saanut mahtavan koulupaikan, maailman parhaan avomiehen (hyvin opiskellut töissäkäyvä kunnon kansalainen, jonka äiti oli myös 18 kun synnytti hänet) ja mikä parasta, olemme jo pitkään puhuneet vauva-asiasta, ja nyt olen raskaana. en koskaan ole voinut elämääni kuvitella tälläistä onnea, mutta tässä se on!
teksissä sanottiin myös, että nuori isä jättää perheensä kun kaipaa hukkaanmenneitä vuosiaan. omat vanhempani ovat olleet yhdessä 28 vuotta, joista 25 naimisissa. koskaan ei voi tulevaa ennustaa, mutta toivon samankaltaista elämää omalle perheelleni.. ja tahtokysymyshän se on.
terveisiä kaikille raskaanaoleville, etenkin nuorille!
luin minjan aloittaman (monien kommentoiman) jutun teiniäideistä. aloituksessa väitettiin että teiniäidit ovat naurettavia ja jatkossa joku totesi että "kiva kasvattaa 30- vuotiaana 11-v. lasta". jos ja kun ihmisillä ei ole asiasta kokemusta, ei kannattaisi suutaan avata.
oma äitini oli 18 kun sai ekan lapsensa. minut sitten vähän yli 20v. isosiskoni on pärjännyt erittäin hyvin elämässään, opiskelee ulkomailla jne. minä taas olen saanut mahtavan koulupaikan, maailman parhaan avomiehen (hyvin opiskellut töissäkäyvä kunnon kansalainen, jonka äiti oli myös 18 kun synnytti hänet) ja mikä parasta, olemme jo pitkään puhuneet vauva-asiasta, ja nyt olen raskaana. en koskaan ole voinut elämääni kuvitella tälläistä onnea, mutta tässä se on!
teksissä sanottiin myös, että nuori isä jättää perheensä kun kaipaa hukkaanmenneitä vuosiaan. omat vanhempani ovat olleet yhdessä 28 vuotta, joista 25 naimisissa. koskaan ei voi tulevaa ennustaa, mutta toivon samankaltaista elämää omalle perheelleni.. ja tahtokysymyshän se on.
terveisiä kaikille raskaanaoleville, etenkin nuorille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, olet oikeassa, ei se perheen perustaminen välttämättä katso ikää mikäli on asiat kunnossa! Oma äitini oli 20 kun sai minut ja 23 kun sai sisareni. Kun olimme molemmat koulussa, äiti meni ensin töihin ja sen innoittamana opiskeli nykyiseen ammattiinsa. Hieman käänteinen järjestys nykypäivän "ihanteita" kohtaan mutta en koe sen olleen lainkaan pahasta.
Ystävättäreni on ikäiseni, vm.-80, ja hänen vanhempi poikansa täyttää keväällä 5 ja nuorempi, kummipoikani, pian vuoden. Molemmat lapset ovat olleet suunniteltuja, ja isä on sama. Naimisissa he ovat olleet 2,5v. Ystäväni ei koe jääneensä mistään nuoruuden hurmasta paitsi, kiitos lastenhoitojoukkojen (innostuneet isovanhemmat molemmin puolin).
Itselläni ei ole lapsia, vielä. opiskeluni saan päätökseen jouluna -02, saa nähdä kuinka käy...!
Onnea odotukseesi!
Kyllä kaikki on sattumien summaa ja mitään ei kannata miettiä etukäteen.
Kovasta juoposta voi tulla kunnollinen ja päin vastoin
Hyvää kevättä kaikille
Juu, minä olen juuri sellainen Minjan haukkuma kolmikymppinen koululaispojan äiti (tosin hän ei ole ihan vielä 11 vuotta ;-)), mutta minusta ole lainkaan tylsää kasvattaa tämän ikäistä lasta. Päinvastoin, minusta on varsin mukavaa, että minulla on taas aikaa myös itselleni, toisin kuin saman ikäisillä ystävilläni, joiden lapset ovat vasta ihan pieniä. Meidän osalta kakkarallit ja yövalvomiset ovat onneksi jo ohi... enää en jaksaisi aloittaa alusta.
-Kasvatan nyt 33 vuotiaana niin 11-vuotiasta kuin muuten 18 vuotiastakin.18 on tietysti iso ja olin kakara hänet saadessani,mutta empä tunne itseäni nuoreksi)kasvattaessani 11 vuotiasta huihai...Ja mieskin on kelkassa pysynyt,lapsiakin luita että näinkin...
Moi!
Minä olin just kahdeksantoista kun sain tytön. Kaksikymmentä kun sain pojan. Ja kaksikymmentäkaksi kun toinen poika syntyi.
Avioliitton menin kahdeksantoistavuotiaana.
Nyt olen 26 vuotta. Edelleen naimisissa ja ravintolaan pääsen niin usein kun huvittaa mutta kun ei huvita, noin kolme kertaa vuodessa.
Onpahan vielä itsekkin nuori kun lapset ovat täysi ikäisiä voi sitten mennä yhdessä ottaa kuppia ja kaikkea muuta. Tsemppiä kaikille nuorille äideille!