Riippuvainen ihminen haaveilee jatkuvasti, suorastaa rypee fantasiamaailmassa ja joutuu täysin tolaltaan joutuessaan tipahtamaan ylevästä tunnetilasta tavalliseen arkipäivään. Riippuvaisen elämä on näin ollen yhtä tunteiden vuoristorataa. Mielialan vaihtelut ovat kuitenkin suuri kärsimys. Tasapainoa ei löydy ja elämä kuluu mielenrauhan etsinnässä. Yhteys toisiin ihmisiin ei toimi, ihminen on yksin ja sisimmässä kytee pelko
Toipuminen on kulkemista omalla tiellä, on uskallettava kohdata omat tunteet, oma yksinäisyytensä ja ottaa vastuu arvoistaan ja teoista niiden pohjalta.
Toipuminen on kulkemista omalla tiellä, on uskallettava kohdata omat tunteet, oma yksinäisyytensä ja ottaa vastuu arvoistaan ja teoista niiden pohjalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisää kirjassa: Riippuvuus - valheiden verkko Antti Heikkilä
niin tai näin omasta tahdostaan yksinoleminenkaan ole mitään mieltä loppupeleissä
Totta. Monella riippuvuus nro 1 on alkoholi, joka aiheuttaa lisää ongelmia kumulatiivisesti. pian ihminen ei ymmärrä mikä johtuu mistäkin, masennus alkoholista vai alkoholismi masennuksesta, sos. Suhteet on huonoja ja työhön ei kykene... Rahattomuus ja lisää ongelmia.
ja katsoin ja kohtasin tunteeni. Voisin melkein väittää olevani jo toipunut.
Joskus se fantasiointi tuo hetken iloa tylsään arkeen. Onko pahasta?
Ei varmasti ole. Aloittajahan kirjoitti jatkuvasta riippuvuustyyppisestä haaveilusta eikä "joskus"-haaveilusta.
osuva teksti tälle palstalle
Ihka ensimmäinen askel toipumiseen mielestäni on riippuvaisuuden tunnistaminen itsessään. Hienoa, askeleita vaan lisää vielä, aloittajalle, jos itsestään puhui. Tykkään myös uppoutua fantasioihin päivittäin monta kertaa. Onko se pelkkä pako realiteeteista vai voiko siihen liittyä jokin neurologinen häiriö, poissaolokohtauksia.. Hyvä katsella asioita monelta kantilta.