http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2015/01/08/osa-vaesta-tuottaa-heikosti-pitaisi-hyvaksya/2015190/12
Mua aina ihmetyttää nämä jutut, joissa oletetaan ihmisten haluavan työtä. Siis että työllä itsellään olisi joku arvo. Mistä kumpujen yöstä tällaiset jutut oikein tulevat? Itselleni työllä on tasan tarkkaan se arvo, että eläminen vaatii rahaa ja rahaa pitää saada mahdollisimman helpolla tai jos ei helpolla, niin riittävän paljon sen vaikeuden kompensoimiseksi. Tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisesti en lähde mihinkään jos en saa siitä enemmän rahaa kuin kotona olemisesta. Jollain harrasteklubilla tai puuhakerholla ei ole mitään merkitystä minun hyvinvoinnilleni, vaan ainoastaan niillä euroilla.
Olen miettinyt, että olenko jotenkin poikkeava. Olenko minä se tyhmä ja outo ihminen vai ovatko tyhmiä ne, jotka ovat työn sankareita siitä juuri palkintoa saamatta. Muistan kuinka vihasin aikaisia aamuja lapsena kun äiti pakotti ennen kahdeksaa lähtemään pimeyteen kohti tarhaa juuri tällaisena aamuna kuin tämäkin oli. Ala-asteella vannoin, että kun täytän 16 vuotta ja oppivelvollisuus loppuu, lopetan koulun siihen enkä tee mitään. No näin en tehnyt, vaan kävin lukion ja vielä jatkotutkinnonkin, mutta se ajatus on koko ajan ollut takaraivossa: mitä järkeä on kiusata itseään, jos ei ole pakko? Yliopistossa tämä ajatus jo konkretisoitui niin, että en koskaan mennyt luennoille ennen puolta päivää ja osan kursseista jouduin puhtaasti tenttimään koska niiden luennot olivat aina aamuisin.
Aika pian opintojen jälkeen tajusin, että en rikastu työelämässä ja niinpä olen mieluummin kotona. Välillä voi käydä tekemässä jonkun työpätkän, jotta saa ansiosidonnaisen rullamaan, mutta mitään sen enempää en kaipaa. Olen täysin tyytyväinen näin. Tänäänkin heräsin joskus kahdeksan jälkeen, käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Sitten kun nousin kahvin keittoon ulkona satoi vettä ja oli muutenkin kurjaa. Kumpi on syrjäytyneempi tässä skenaariossa: minä vaiko se äiti, joka lähti retuuttamaan lastaan tarhaan keskellä yötä?
Siis olenko vähemmistössä vai edustanko vain keihäänkärkeä? Kuinka moni palstalla oikeasti haluaa töitä? Kohtalaisen monen vakiokasvon kohdalla olen aika varma, että heitä ei työnteko kiinnosta, vaan tulevat elämään loppuelämänsä vapaaherrana ellei yhteiskunta pakota muutokseen. Ja se taas ei tapahdu ilman konkurssia.
https://www.youtube.com/watch?v=b405uNIcciY
Mua aina ihmetyttää nämä jutut, joissa oletetaan ihmisten haluavan työtä. Siis että työllä itsellään olisi joku arvo. Mistä kumpujen yöstä tällaiset jutut oikein tulevat? Itselleni työllä on tasan tarkkaan se arvo, että eläminen vaatii rahaa ja rahaa pitää saada mahdollisimman helpolla tai jos ei helpolla, niin riittävän paljon sen vaikeuden kompensoimiseksi. Tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisesti en lähde mihinkään jos en saa siitä enemmän rahaa kuin kotona olemisesta. Jollain harrasteklubilla tai puuhakerholla ei ole mitään merkitystä minun hyvinvoinnilleni, vaan ainoastaan niillä euroilla.
Olen miettinyt, että olenko jotenkin poikkeava. Olenko minä se tyhmä ja outo ihminen vai ovatko tyhmiä ne, jotka ovat työn sankareita siitä juuri palkintoa saamatta. Muistan kuinka vihasin aikaisia aamuja lapsena kun äiti pakotti ennen kahdeksaa lähtemään pimeyteen kohti tarhaa juuri tällaisena aamuna kuin tämäkin oli. Ala-asteella vannoin, että kun täytän 16 vuotta ja oppivelvollisuus loppuu, lopetan koulun siihen enkä tee mitään. No näin en tehnyt, vaan kävin lukion ja vielä jatkotutkinnonkin, mutta se ajatus on koko ajan ollut takaraivossa: mitä järkeä on kiusata itseään, jos ei ole pakko? Yliopistossa tämä ajatus jo konkretisoitui niin, että en koskaan mennyt luennoille ennen puolta päivää ja osan kursseista jouduin puhtaasti tenttimään koska niiden luennot olivat aina aamuisin.
Aika pian opintojen jälkeen tajusin, että en rikastu työelämässä ja niinpä olen mieluummin kotona. Välillä voi käydä tekemässä jonkun työpätkän, jotta saa ansiosidonnaisen rullamaan, mutta mitään sen enempää en kaipaa. Olen täysin tyytyväinen näin. Tänäänkin heräsin joskus kahdeksan jälkeen, käänsin kylkeä ja jatkoin unia. Sitten kun nousin kahvin keittoon ulkona satoi vettä ja oli muutenkin kurjaa. Kumpi on syrjäytyneempi tässä skenaariossa: minä vaiko se äiti, joka lähti retuuttamaan lastaan tarhaan keskellä yötä?
Siis olenko vähemmistössä vai edustanko vain keihäänkärkeä? Kuinka moni palstalla oikeasti haluaa töitä? Kohtalaisen monen vakiokasvon kohdalla olen aika varma, että heitä ei työnteko kiinnosta, vaan tulevat elämään loppuelämänsä vapaaherrana ellei yhteiskunta pakota muutokseen. Ja se taas ei tapahdu ilman konkurssia.
https://www.youtube.com/watch?v=b405uNIcciY
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sellaista työtä, jolla pystyy kunnon elää, voit ostaa oman asunnon, auton, käydä ainakin kerran vuodessa lomalla etelässä, jne.. - niin jokainen haluaa.
Mutta sellaisen, että vaikka teet 8h duunia päivässä, niin palkka ei riitä edes 16m2 yksiön vuokraan ja joudut kuitenkin hakemaan asumistukea ja toimeentulotukea pysyäkseen hengissä, jne.. - tuskin kukaan haluaa
Pieniä ovat silakat joulukaloiksi. Itselleni ei asunto, auto ja loma kerran vuodessa riittäisi. Asunto on jo nyt (omistaminen ei toisi mitään lisäarvoa), autoa en tarvitse ja lomaa haluaisin pitää enemmän kuin jonkun hikisen parin viikon pikamatkan verran. Oiekastaan rahaa pitäisi saada niin paljon, että sillä voisi ostaa parempaa vapautta kuin tämä nykyinen vapaus. Esim. olisi vuoden töissä, niin voisi kiertää vuoden maailmaa. Silloin voisi uhrata sen yhden vuoden työlle, mutta miksi vaihtaa vuosi vapaa-aikaa työhön, jos palkintona saa kaksi viikkoa Teneriffalla?
Pakkoko sen olla 16 m2, onhan niitä 12 m2 huoneitakin olemassa. Esim kolmion voi jakaa kolmele asukille (mutta ei homoille)
Joo, sama juttu mulla !Mä oon monilla eri nimimerkeillä esiintynyt täällä ja asia on aina ihan sama:
Olen vielä etäisukki, sossusta saa noin 480€ elämiseen, 700€ asumiskulut lastentapaamisiin 60£,elatusmaksut 300€, sähkölaskun, lääkärikulut, hammaslääkärikulut ja kotivakuutuksen täysin maksettuna. Eli 1600€ nettoa keskimäärin joka kuukausi.
Olen korkeasti koulutettu mies, työkokemuksia,ilmaisia työharjoitteluita, armeijan alikessu ja muutnekin olen tehnyt paljon juttuja ilman palkkaa oppiakseni asioita. Yksi tälläinen oli 8kk pituinen koulutus It-alan yrityksessä mutta en saanutkaan oikeaa työpaikkaa.
Olen mielestäni 600 haetun työhakemuksen jälkeen osuuteni tehnyt, CV:ni oli julkisena netissä suomeksi ja englanniksi aikanaan. Kun en kelvannut ja en asiallista työpaikkaa saanut, päätin jo luovuttaa.
Olen samoilla aaltopituuksilla kuin sinä aloittaja oka kävit yliopiston. Enää en kiirehdi TAI jos sen työpaikan saisin, olisi palkkavaatimukseni 3500€ kuukaudessa.
Vlillä mäkin käyn tekee vähän höntsähommia jotta ansiosidonnaiset juoksee. Toisaalta mä todella tienaan enempi sossun toimeeentulotuen ja peruspäivärahojen kautta koska saan vapautuksen elatusmaksuista. Vapautus niistä nostaa sossun tuet kelan kanssa tosiaan 1600€ nettoa...
Vastaa mulle alkuperäinen, olen hengenheimolainen. Mikä tässä yhteiskunnassa mättää kun ei koulutettu ihminen saa töitä?
Ja jos töitä on, no ne on hanttihommia pienellä palkalla, EI KIITOS, sen verta itseäni arvostan etten pienellä palkalla menee enääikinä töihin..
Tässä yhteiskunnassa mättää yksinkertaisesti se, että koulutettuja on liikaa. Koulutusinflaatio. Itse opiskelin kyllä alaa, jolla työtä periaatteessa on, mutta kun ei se aina näy palkkapussissa. Tai vaikka keskipalkka alalla olisikin hyvä, ei keskipalkalle pääse ennen kuin on tehnyt sen 5-10 vuotta alle keskipalkan hommia. Ja se taas ei oikein itselleni sovi.
Tässä vaiheessa olen toki jo siinä mielessä työmarkkinoilta syrjäytynyt, etten oman alan asiantuntijahommia voisi saadakaan koska ei enää ole asiantuntemustakaan, mutta näin sen koin silloin kun valmistuin. Uraputki ei suoraan sanottuna kiinnostanut koska loppujen lopuksi ero työttömän elintasoon ei ole riittävän suuri. Jossain Intiassa olisi vähän eri asia kun olisi valittava haluaako asua ilmän viemäröintiä kaatopaikalla vai sisävessalla varustetussa asunnossa liikennesaasteiden yläpuolella, mutta Suomessa ei vastaavaa hyppäystä elintasoon tule. Ihan samoja alueita ja taloja asuttavat niin työttömät kuin työläisetkin, duunarit ja toimihenkilöt.
Minäpä kerron, mistä mättää.
Elämme globaalissa maailmassa, ja tuotteen vain saa tehtyä muualla kustannustehokkaammin, kuin Suomessa. Tällaisia korkealle teknologialle soveltuvia maita ovat mm. Kiina, Thaimaa, Indonesia, Viatnam, Romania, Meksiko, Brasilia, Irlanti, Intia, jne. Useassa em. maassa kustannustaso ja tuottavuus on vain niin paljon parempia, että sinne on mentävä, näin tekee kilpailijammekin. Olen ollut viemässä ~25 vuotta työtä pois suomesta, ensin valmistusta ja sittemmin tuotekehitystä ja rahoitusta. Olen tällä myyräntyöllä ansainnnut miljoonani, enkä tunne huonoa omaatuntoa ollenkaan, tämähän on vain markkinataloutta. Kun aloitin urani 1990, Suomen työttömyys oli 3,2 %, ja nyt se on saatu kohoamaan 9,4 %:iin. Kiitos SAK:n ja Kokoomuksen ja sosiaalidemokraatien.
Tähän samaan temppuun osallistuu jatkossa kaikki muutkin, kuin teknologiayrityksen. Yksi viimeisimpiä on Arabia, savipaja stadista, niin vain meni kuppien valmistus sinne Aasiaan.
Tuohon on turha tuuditautua, että sossusta saa 1600€ ja olet luovuttanut. Tuo peli ei voi kauaa enää lentää, kun kaikki ovat kohta pummaamassa luukulla. Maksajia ei vain ole tarpeeksi, ei vaikka verotettaisiin ansiotyössäolevia 100%. Ja suurin osa noista ansiotyössä käyvistä on myös siipiveikkoja, byrokratteja, joiden paljan maksaa vientiteollisuus.
Jos Porista ei löydy osaamisellesi sopivaa duunia, niin kanattaa ajella busilla Turkuun ja kysyä sieltä. Ja 600 hakemuksen jälkeen koulutuksesi on arvoton, on katsottava jotain paskaduunia, aloitettava pohjalta ja sitä kautta hankittava meritit, että osaa edes leimata kellokortin. Jos osaamisessa ei ole muuta mainittavaa työhaastattelussa, kuin sossunlappujen tyättämien ja sekin sosiaalitantan avustuksella, niin sillä ei oikeasti pääse mihinkään. Tai, no politiikoksihan vai aina yrittää, sielä ei paljon vaadita.
Tämän ketjun luettuani en halua maksaa veroja lainkaan, kusette työtätekevien kintuille.
Näiden yhteiskunnan loisten takia verotus on niin korkea ettei työnteko kannata edes keskituloiselle.
Tällähetkellä teillä saattaa olla varaa valita pysyäkkö kotona vai mennäkkö töihin. Suomi kuuluu näihin harvalukuisiin maihin missä loikoilu ilman työtä on mahdollista, siis vielä, tiedä sitten viiden vuoden päästä, saattaa tulla vilu ja nälkä.
Syöpäläisiä tämä maa täynnä.
Ja minä en ymmärrä, mitä väärä oli orjatöissä.
Neeke*reitä kuljetettiin laivoilla afrikasta, mikä ei ollut ilmaista.
Heitä opetettiin tekemän työtä, eli annettiin ilmainen koulutus
Heille annettiin katto pään päälle
Ja vielä ruoka, etteivät kuolisi nälkään
Ja ainoa mitä pyydettiin tekemän työtä kaiken tämän vastineeksi.
Eli aivan sama, mitä työttömän saavat suomessa:
Halvin mahdollinen katto pään päälle, jonka vuokra ei saa ylitää x euroa.
Ja sossuminimin ruokaan, että pysyisivät hengissä.
Ja nyt halutaan, että tätä vasteen, ihmisten pitäisi tehdä 8 tuntia työtä.
Eli aivan samoin kuin orjat aikoinaan.
Reino-pelle hei !
Sä et varmaan lukenut mun postia huolella tai olet muuten tyhmä.
Mulla on töitä, mutta teen niitä 2-4 kk vuodessa. valitsen harkiten teenkö yli ansiosidonnaisten vaatiman 6kk töitä viimesen 28kk sisällä vai pysynkö työttömyyspäivärahalla ja sossulla. Mun tapauksessa ansiosidonnainen on huonompi.
Jos sossuttelu loppuis, tekisin mainitsemaani työtä tietysti täysipäiväisesti. Tia ehkä silloinkin vaan 9-10 kuukautta vuodessa ja olen sillä alalla tosi hyvä työntekijä.
Jos päätoimisen viran otan alallani,ni alkaa juoksemaan muutamat henkilökuntaedut, lääkäripalvelut ja ilmaset hammaslääkärit, ja kaikkee muuta pieniä etuja lomamökkeineen mitä osa.aikaiset eivät saa nauttia...
Nämä mitättömät "henkilöstoedut " jotka tosiaan ovat sinänsä mitättömiä minun silmissä.
Mieluummin valitsen 2-4 kk töitä ja 8-10kk lomaa vuodessa, niin kauan kuin voin.
Te koirat teette 11kk vuodessa töitä ja 1kk lomaa - ja anna mä arvaan, palkkasi on jopa alle 3 tonnia ?? Narattaa jos on *räkästä naurua*.
Mäkin teen keikkaa 18€ tuntipalkalla,mutta en todella tee sitä kuin 2.4 kk vuodessa ja joinakin vuodena en yhtään ! ! !
Nyt olet asian ytimessä. Siksi ihmettelenkin miksi kukaan menee töihin. Miksi toisille työ on joku itseisarvo kun siitä ei hyödy mitään, vaan vituttaa vain. Kuten tuossa aikaisemmin totesin, itselläni on jo lapsuudesta katkeria muistoja aikaisista herätyksistä ja vannoin lopettavani koulun heti kun sinne ei enää ollut pakko mennä. Ja tuskin olin ainut.
Kysymys siis kuuluukin, että mikä muuttui? Mistä se kollektiivinen hulluus tulee, joka ajaa ihmiset sorvin ääreen? Ymmärrän miksi toimitusjohtaja menee töihin (=oikeasti hyvä palkka) tai miksi taidemaalari (=intohimo) tai urheilija (=elämäntapa ja aidosti kivaa) tekee sitä mitä tekee, mutta entäpä ne 99 prosenttia, jotka ovat pakkopullahommissa ilman varsinaista elintasossa näkyvää vaikutusta?
Aikana ennen hyvinvointiyhteiskuntaa pellolle menevät torpparit olivat kateellisia aatelisille ja kartanonväelle, joiden ei tarvinnut tehdä työtä. Ruoka tuli pöytään ilman selkänahasta repimistä. Tämän päivän aatelisia ja kuninkaita ovat työttömät. Oma elintasoni ylittää kevyesti jonkun 1800-luvun paronin elintason. On keskuslämmitys, sisävessa, juokseva lämmin vesi, pehmeä sänky ja untuvapeitteet ja mielin määrin laadukkaita vaatteita ja hyvää ruokaa. Ja kaikki tämä ilman työntekoa tai murhetta oikeastaan mistään. Itse asiassa luulen, että se 1800-luvun paroni olisi minulle kateellinen.
Siis miksi kaikesta tästä huolimatta joku menee töihin ilman, että saavuttaa huomattavasti tätä korkeamman elintason?
Onkos toisinajattelija seurannut yhtään Pasi Viherahon toilauksia? :) Oletteko kenties kavereita?
Olen täysin samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa.
Työ itsessään ei toisi mitään lisäarvoa minun ja perheeni elämään.
Elämme keskisuuressa kaupungissa uudehkossa, hyvässä asunnossa ja alueella, jossa lapsilla on turvallinen ympäristö virikkeineen ja kaikkine palveluineen.
Meiltä ei puutu mitään, ei ruokaa pöydästä eikä vaatteita päältä.
En yksinkertaisesti keksi yhtään syytä, miksi menisin töihin?
En kuitenkaan koskaan saavuttaisi, edes keskituloa korkeammalla palkalla
perheelleni yhtään parempaa elämää. Toki suurella pankkilainalla voisin saada "hienomman" kämpän hankittua, mutta velkavankeus ja pankin orjuus ei totisesti ole minun ratkaisuni.
Nyt olemme puolisoni kanssa päättäneet säästää 400€ / kk tuloista, jotka koostuvat pelkistä tulonsiirroista, toimeentulotukea myöten.
Ei meitä haittaa, vaikka jossakin kuussa saisimme kasaan vain 300€, joka tapauksessa ennen heinäkuuta matkailuun menevät rahat on kasaan säästetty.
Trauma
Sain trauman siitä, että lapseni otettiin huostaan. Maksan yhteiskunnalle potut pottuina ja heittäydyin itsekin yhteiskunnan elätettäväksi. Jos yhteiskunta halusi olla niin suuressa roolissa perheeseeni nähden, niin olkoon sitten.
Kun lapsesta tuli täysi-ikäinen, niin huoltopaikkaa ei kiinnostanut enää lapsen hyvinvointi. Kunhan lypsivät hänestä rahat pois. Nyt hän on aika irrallinen yksilö, sillä hän menetti vuodet kotona ja laitoksesta ei mitään pysyvää jäänyt käteen.
"Vakavaksi trauman tekee se, että trauman aiheuttaa joku tahallaan ja uhkailee lisäseuraamuksilla." Wikipedia
Sossu uhkasi etten saa nähdä lastani jos en allekirjoita huostaanottopapereita.
Elkää nyt hemmetti tehkö töitä ja hankkiko mitään omaisuutta valtiolle korvamerkityksi ennenkuin Suomeen tulee sama perustulo kaikille jonka päälle saa jokainen rakentaa omaa niin paljon kuin haluaa. Nyt valtio maksattaa perustulot tuen saajan omasta pussista niiden osalta jotka ovat hankkineet omaisuutta. Omaisuutta hankkimattomat saavat kaiken valtiolta ilmaiseksi. Ei koskaan tällaisessa systeemissä kannata tehdä töitä ja hankkia mitään.
Elkää siis tehkö töitä turhaan ja muniko. Moni on muninu ja katunut. Lopputulos on katkera.
Järjestelmä on sairas. Sama perusraha kaikille ennenkuin mitään kannattaa tehdä.
Ei kannata silloinkaan kun perusraha tulee, jos perusraha on riittävän suuri. Ja alle senhän se ei voi olla nykysysteemissä. Jos ilmaiseksi saa asunnon, ruoan, vaatteet, terveydenhuollon ja harrastuksen, niin minkä ihmeen takia pitäisi vielä mennä töihin? Tästä on kysymys.
Minä haluan. Tämän takia.
https://www.youtube.com/watch?v=GitfUpHYeMw
Tässä se asian ydin taas onkin. Miksi sinusta on tarpeen tehdä työtä muiden hyväksi? Minusta ei ole. Teen työtä sitten kun teikäläiset eivät enää ylläpidä meitä "kuninkaallisia", mutta sepä ei taida ainakaan allekirjoittaneen elinaikana toteutua koska ihmiset äänestävät sosiaalietujen puolesta jatkuvasti.
Siksi, että jos kaikki tekisivät kuten sinä - huonosti kävisi. Tyhjästä on paha nyhjästä, ihan huolimatta siitä äänestävätkö ihmiset oman ilmaisen elatuksensa puolesta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsista, sairaista ja vanhuksista on pidettävä huolta - kuten myös tilapäisesti apua tarvitsevista. Maksan veroni mielelläni yhteisen edun takia. Sinun kaltaisesi kuitenkin rapauttavat tätä moraalia.
Olen myös tottunut tiettyyn elintasoon, enkä tulisi toimeen millään ihan minimitasolla, saati sitten että pitäisi lähteä ankeaan leipäjonoon seisoskelemaan. Haluan mukavan elämäni, autoni, ulkomaanmatkani, salikorttini, satunnaiset ylellisyyteni - myös vanhuudessani. Pummina pärjää ehkä nuorempana, mutta vanhuuden jaluan olevan riittävän mukavaa, turvattua ja varakasta. Todennäköisesti muutan eläkepäiviksi jonnekin lämpimään.
Fair enough. Saattaa tosin olla, ettet ihan täysin ymmärrä mitä pummina olo on. Esim. itselläni on salikortti (ja myös aikaa treenata) enkä ole koskaan käynyt ruokajonossa eikä ole ollut tarvetta. Vanhuudessa se on vähän niin ja näin. Toisaalta moni pitkän työuran tehnyt elää köyhyysrajan alapuolella ja toisaalta kun kunnon terveyskatastrofi, iskee, ei suurimmalla osalla ole varaa tai kykyä niistä selviytyä kuitenkaan. Syöpähoidot tehdään pääasiassa julkisen puolen sairaaloissa ja julkisella rahalla. Samoin kaikki maksut on porrastettu maksukyvyn mukaan eli hyvää eläkettä nauttiva maksaa siivousavusta ja laitospaikastaan enemmän kuin työttömänä uransa tehnyt. Saavutettu etu siis kupataan viime metreillä.
Ulkomaanmatkat on oikeastaan ainut sellainen todella konkreettinen esimerkki, jossa työssäkäyvä on edellä. Itse olen kuitenkin tehnyt sen ratkaisun, että arvostan kotimaan vapaa-aikaa korkeammalle kuin lyhyitä ulkomaanreissuja. Ja toisaalta tunnen ihmisiä, jotka ovat hyödyntäneet työttömyyttään esim. asumalla Intiassa useamman kuukauden. Pitkällä ajalla saavutettu elinkustannussäästö kompensoi matkustuskustannusten aiheuttaman ylimääräisen taloudellisen rasituksen.
Mutta tätähän tässä ketjussa oli tarve miettiäkin, että mikä ihmisiä motivoi. Itseäni motivoi ainoastaan oma hyvinvointi, ei yhteiskunnan hyvinvointi.
Sinun hyvinvointisi rakentyy yhteiskunnan hyvinvoinnista, se on riippuvainen siitä, eikä missään muodossa mikään vastakkainasettelu.
Viisas pummi kumartaisi syvään uutteralle veronmaksajalle, avaisi ovia, kannustaisi eteenpäin, ihailisi ja suitsuttaisi. Rapautat perustaa pois omasta elintasostasi muussa tapauksessa.
Systeemi ei tule kenenkään meistä elinaikana muuttumaan eli siinä mielessä kirjoituksesi on lähinnä filosofista pohdintaa. Mustalaisten elämäntyyliä kiroiltiin jo 1970-luvulla, mutta kummasti sen jälkeen tuet ja olot ovat vain parantuneet.
Päivän hesarissa juttua ostovoiman rapautumisesta. Kolmesta esimerkkitaloudesta eläkeläispariskunta oli ainut, jonka ostovoima kasvaa tänä vuonna viime vuoteen verrattuna. Kummassakin työntekijäperheessä ostovoima laskee palkkojen noususta huolimatta. Tässä meidän utopiassamme yhteiskunnan elätit todella ovat ainoita voittajia. Ja samalla äänekkäimpiä etujensa puolustajia.
ja linkkiä löytyy.....
Hesari on maksullinen lehti. Kirjastosta löytyy.
Et ole toisinajattelija. Sinulla on vain normiyhteiskunnasta poikkeava käsitys. Kuitenkin suosittelisin mahdollisimman suuripalkkaista työtä ja sitä ei tarvitse tehdä lopun ikäänsä.
Työnteko ei ole elämän pääasia , siksi olenkin työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tunteeko tää toisinajattelija hyvinkin nastolan kuninkaan Pasi Viherahon?
Ei tunne laisinkaan. Mitä joskus jonkun videon nähnyt, en usko että tultaisiin juttuun. Pasi vaikuttaa olevan katkera luuseri.
Niin, en nyt tiedä kumpiko teistä on kovempi luuseri, sinä vai Pasi? voipi mennä aika tasan!
Mä oon ulkopuolinen mutta haluan sanoa mielipiteeni.
oon kattonu Pasin ideoita Youtubessa, ja sanon että ehkä sillä Pasilla on jotain asiaa ja jollain tasolla hän on oikealla asialla mutta..
Kyllä hänen epämääräinen olemus, jatkuva kiroilu ja muutenkin höpsömäinen olemus syö kyllä uskottavuutta. ymmärrän ihmisiä jotka haukkuvat hnätä luuseriksi. Minä taas älykkäänä ihmisenä ymmärrän häntä osittain, mutta vain osittain koska:
PASI SAARNAA HÄNELLE EDULLISISTA asioista, ja tapauksista jolloin hän voi olla muiden yläpuolella. Hän EI todellakaan KOSKAAN MENE oman MUKAVUUSALUEENSA ulkopuolelle!
Helpo se Pasin on haukkua muita, etenkin virkamiehiä ja nostaa esille epäkohtia ja asioita mitkä eivät hänen omaan laatuelämäänsä sovi.
Mikäs se PAsion oma tausta on ? Onko hän kskaan mennyt mukavuuslaueensa ulkopuolelle ? Onko hän joutunut koskaan tekemään mitään ikävää, mitään sellasita mistä ei välittömästi hyödy ja hän aidosti inhoaa ? Onko hänellä ollut sisusa käydä lukiota,armeijaa tei tehdä töitä nöyrästi ilman niskoittelua ja ennenkaikkea pitää päänsä kiinni avautumisesta ?
Veikkaan että ei.
Tällainen ihminen asettaa itsensä muiden yläpuolelle, hakee sympatiaa ja ymmärrystä SOMEn ja youtuben kautta kuinka väärin häntä on kohdeltu.
Mutta, kaikesta huolimatta sanon...ei se Pasi paha mies ole,ja omalla hassulla tavallaan huvittava. Antaa sen meuhkata ja hyvää viihdettä tekee. Mä suosin häntä 1000 kertaa enemmän kuin aivottomia narkomaaneja tai nuorioa jotka tkee ilkivaltaa tai muuten rikollisia syrjäytyneitä luusereita.
Ihan hyvä, kierolla tavalal hyväkin että Pasin tyyppisiä ihmisiä on. Vaikka vilpittömästi tässä sanoinkin etten hänen kaikista puolista tykkää..
Entä työyhteisö? Eikö kukaan kaipaa ihmisiä ja jotain tekemistä muiden ihmisten kanssa yhteisen päämäärän eteen?
Itellä on takana 30v työelämää ja näyttäisi, ettei tulevaisuudessa tarvi töihin vaivautua! Etenkin viimeinen 10v työpaikka oli sellainen paikka, jossa oli kiva olla töissä. Kaikki eivät paljoa juttele, mutta voihan se sääkeskustelukin olla sosiaalista kanssakäymistä. Nyt sitäkään paikkaa ei enää ole ainakaan sellaisenaan. Se kyllä kannatti rahallisestikin, mutta omistajanvaihdos teki mitä teki.
Nyt työttömänä ei juuri ole tekemisissä muitten ihmisten kanssa, paitsi oman perheen. Kaupassa tulee joskus joku tuttava vastaan ja vaihdetaan kuulumiset. Joku työttömien ruokailu on jossakin, muttei se oikein viehätä. On se tietty itsestäkin kiinni.
Tuo onkin muuten ihan hyvä pointti. Osa ihmisistä kaipaa enemmän sosiaalista kontaktia kun toisille riittää se kun moikkaa naapuria matkalla roskakatokselle. Jos ei ole perhettä, työyhteisöä tai vaikkapa joukkueurheilua, kuten monilla keski-ikäisillä varsinkaan ei enää ole, voi sosiaalisten suhteiden kaipuu johtaa ojasta allikkoon. Monen alkoholistin ura on lähtenyt siitä liikkeelle kun juttukaveria on haettu ja se on löytynyt lähibaarista. Itselläni ei tätä ongelmaa ole, mutta tunnen kyllä pari tällaista tapausta. Näille se työporukka on kieltämättä todella tärkeä.
Minä ainakaan en kaipaa ketään ja mitään ystäviä enkä kavereita, viihdyn ihan yksinkin ja olen aina viihtynyt siitä kärsimättä. En edes tykkään jutella joutavia, miksi niin tekisin? Tämän luonteeni vuoksi minun on kuitenkin hyvin vaikea sopeutua sosiaaliseen työyhteisöön jossa pitää puhua ja olla muiden kanssa tekemisissä päivittäin, ei ei, se ei sovi minulle ja mielummin olen siis työtön.
Perustin oman yrityksen jo nuorena. Jo tuolloin ymmärsin sen mitä sosialistivaltioissa tapahtui ja tämä sama tulee tapahtumaan Suomessa demarien ja ammattiliitojen ansiosta. Päättäjät eivät vieläkään ymmärrä perikadon tulevan. Tulemista kiihdyttää pullamössösukupolvi joka laskee kaiken yhteiskunnan varaan, luullen tukielämisen olevan ikuista ja työntekijöiden määräävän miten tulot yhteiskunnassa jaetaan. Vielä kun ammattiliitot eivät suostu eläkekorotuksiin, siis ammattiliiton omien jäsenten hyvinvoinnin parantamiseen ja tulevaisuuden elintason varmistamiseen, on perikato selvä. Ei suomi kykene nykyisillä palkoilla ja raskailla sosiaalituilla kilpailemaan kehittyviä maita vastaan, syöksykierre ja velkaantuminen vain kiihtyy Jää pää vetävän käteen.
Itse en tätä jää katselemaan enkä maksumieheksi. Yrittäjänä olen maksanut pienintä mahdollista eläkettä mitä lain mukaan on mahdollista. Teen kaiken harmaana taloutena, rahat tyynyyn ja ulkomaisille tileille ja osakesijoituksiin lomailun yhteydessä, niitä on sitten kivä käyttää verottomana kun muut maksavat eläkkeistään korkeamman kera. Eläkkeellä turvaudun myös sosiaalitukeen jos sitä silloin vielä joku saa, onhan minulla vain pieneläke.
Olen nyt viisikymppinen ja voisin jo lähteä ulkomaille eläkkeenviettoon mutta kerään vielä jonkinverran rahaa lapsilleni, onpa heillä sitten turvattu pesämuna odottamassa kun iskä kupsahtaa.
Noinhan se on tehtävä mikäli työtä haluaa tehdä. Sitä en tosin ymmärrä mikä idea on tehdä se pitkä 30-40 vuoden työura Suomessa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos olet Suomessa yrittäjänä menestynyt, niin jossain jenkeissä olisit menestynyt tuplasti. Niin että jos nyt on mersu ja omakotitalo, niin siellä olisi ferrari ja kartano. Ja jos taas menestyksesi on tavallisen työntekijän tasoa kuten suurimmalla osalla, niin vähemmällä olisit päässyt kun olisit aikanaan jäänyt pummiksi.
Varsinkin 1980-luvulla kun oli elättien kulta-ajat. Elintaso oli sossutuilla samaa luokkaa kuin ylemmillä toimihenkilöillä nykyään. Ja jos ekstraa halusi, niin tunnin kun istui espalla lakki maassa hörppien kaljaa (poliisia varoen) sai helposti kasaan rahat päivälliseen kaupungin hienoimmassa ravintolassa. Ja välillä saattoi käydä Köpiksessä tai Damissa kokeilemassa huumeita ja tummempien naisten tarjoamia ruumiillisia iloja. Siihen aikaan kun Helsingissäkään ei vielä neegersoneja näkynyt. Ja kaikki tämä ilman työn tekemistä. Mutta sitten tuli harmillisesti lama ja maksajista alkoi tulla pulaa yrittäjien tehdessä itsemurhia ja Viinasen mulkku leikkasi minkä kerkesi. Sen jälkeen on tulotaso romahtanut, mutta kyllä tässä vielä jotenkin pärjää.
Viinanen on mies paikallaan. Aiemman laman aikana muut poliitikot piilottelivat hänen selkänsä takana. Ei tuollaista suoraselkäistä poliitikkoa enää ole, nössöjä kaikki, päätöksiä ei saada aikaan, vetkutellaan ja pelataan seuraavaa virkakautta.
Oikein toivon ja odotan Suomen romahtamista Kreikan tasolle, loppuu tuo tukipelleily ja köyhyys kouraisee niitä joita sen kuuluukin kouraista.