Onko kaikki lesbot niin kieroja, etteivät suvaitse puolisonsa ystäviä - varsinkin jos nämä ovat hyviä ystäviä, jotka ovat täysin samalla aaltopituudella. Astuuko väistämättä mustasukkaisuus kehiin?
Ystävyyden kieltäminen
raivostunutexystävä
51452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei todellakaan ole.
Ehkä näillä mustasukkaisilla yksilöillä on huonoja kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? onhan sekin aika yleinen luulo, että kaikki lesbot pettää.
Mul on ainaki ihan ok, että tytölläni on ystäviä (muitakin kuin mä) mm entisiä. Ja yllättäin itsekin tulen heidän kanssa toimeen!!:)
Ehkä sä et oo tehny rakkaallesi sitä selväksi, ettei sulla ole mitään meininkiä tän "sielunkumppanisi" kanssa?! jos rakastasi vaivaa epätietoisuus missä mennään ja mitä touhuat tän ihmisen kanssa. Jos oot vähän turhan salaperäinen?
Avoimuutta!:)
alkuperäisen viestin kirjoittaja ollut se ystävä eikä kumpikaan noista parisuhteessa olijoista?
Ainakin itse sain sen käsityksen nimimerkkinsä perusteella, että hän on juuri se ystävä, joka on tullut hylätyksi (? sana exystävä antaa näin ainakin olettaa), koska hänen (ex)ystävänsä kumppani ei hyväksy heidän ystävyyttään. Olipa vaikeasti selitetty. :)
Itse en ole lesbo, mutta ainakaan en ole itse tullut hylätyksi kertaakaan (ystävän ominaisuudessa siis) siinä vaiheessa, kun (lesbo) ystäväni on löytänyt rakkaan rinnalleen. En usko, että se lesboudesta on kiinni kuitenkaan miten paljon ihminen on mustasukkainen. :)
Just vast kullan kans juteltiin, et ihan hullua yrittää sulkea toinen pulloon ja omia kokonaan itelleen. Se alkaa vaan suututtaa ja ahistaa, ja se taas ajan mittaan kaataa koko suhteen. Itelläni ei tulis mieleenkään esittää noin hulluja vaatimuksia. Päin vastoin!!!! Meil naisil on helposti se tapa, et unohetaan kaverit, ko aletaan seurustelemaan, mut mie oon ain sanonu omalleni, et kavereihin täytyy pitää yhteyttä ja niist täytyy pitää kiinni. Kaverit pysyy, seurustelusuhteet välttämät ei. Ja sillon jos koskaan niitä ystäviä tarvitaan. Ystävät kunniaan!!!
Näin myös meillä ajatellaan. Suhteen alusta asti on ollut selvää, että molemmilla on ystäviä ja kavereita ja omia menoja näiden kanssa. Joskus mennään yhdessä, joskus erikseen, eikä siitä tarvitse sen enempää toiselle raportoida. Hyvin on toiminut. Kun ei ole pakotteita, asioista tulee kerrottua ihan kysymättäkin ja välit pysyvät avoimina itsestään.
Täysin totta on tuo, että naiset unohtavat helposti ystävänsä, kun seurustelu astuu kuvioon. Olen tismalleen samaa mieltä, että niistä muista ihmisistä täytyy ja on hyvä pitää kiinni.
Ensinnäkin jo siksi, että se yksi rakkainkaan kumppani ei millään kykene antamaan kaikkea, eikä sitä mielestäni voi edes vaatia. Ihmisellä on usein erilaisia ystäviä, joiden kanssa tehdään erilaisia asioita ja puhutaan erilaisista jutuista. Joku viisas on sanonut, että ihmisellä on ystävä jokaiselle eri puolelleen. Sitten yhtäkkiä yhden ainoan ihmisen tulisi täyttää näiden muiden paikka yksin. Mahdotonta. Ennemmin tai myöhemmin se alkaa tukehduttaa, aivan taatusti.
Toiseksi on hyvä olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Uskon, että se on suhteellekin hyväksi. Tulee sopivasti happihyppyä siitä kahden ihmisen symbioosista ja näkökulmaa moniin asioihin, jotka helposti muuttuvat yksiulotteisiksi liian tiiviissä yhteiselämässä. On tilaa hengittää ja olla oma itse, joka estää osaltaan varsin tehokkaasti riitojen syntymistä.
Välillä ärsyttää jotkut omatkin ystävät, jotka katoavat aina sinne "meille riittää toisemme"-osastolle, kun rakkauselämä kukoistaa. Samaiset ihmiset hiipivät poikkeuksetta takaisin heti, kun suhde alkaa rakoilla. Ja se alkaa aina, kun on syöty toisiltaan kaikki ilma.
Tuskinpa asia liittyy millään tavalla lesbouteen. Kaikki ihmiset ei vaan tule toimeen kaikkien kanssa syystä tai toisesta eikä puolisoidenkaan tarvitse pitää samoista ihmisistä.
Kyseessä ei siis välttämättä ole mustasukkaisuus tai omistushalu, vaikka jostain kummallisesta syystä usein niin luullaan. Ehkä se on näiden "ei-siedettyjen-ystävien" itsetuntonsa kannalta miellyttävin ja helpoin selitys. Voihan olla aika vaikea ajatella, että syynä siihen, ettei puolison ystävät miellytä voi olla esim. näiden ystävien käyttäytyminen, teot ja puheet.
Itse en ole koskaan kieltänyt puolisoani pitämästä yhteyttä hänen ystäviinsä (mukaan lukien hänen ex:nsä) ja tapaamasta heitä, vaikka en tule joidenkin hänen ystäviensä kanssa enää kunnolla toimeen enkä halua olla heidän kanssaan juurikaan tekemisissä. Syy tähän ei todellakaan ole mustasukkaisuus tai omistushalu, vaan puhtaasti se, että ko. henkilöt on omalla käytöksellään ajan saatossa aiheuttaneet sen etten pidä heistä. Tunne lienee molemmin puolinen. Ei puolison ystävienkään taholta tarvitse sietää ihan mitä tahansa, vaikka he ovatkin puolison ystäviä. Mielestäni puolisoiden ei tarvitse jakaa kaikkea ja on ihan hyvä asia, että puolisoilla on omiakin juttuja ja omia ystäviä. :)