Jo pitkään olen huomannut, että palsta muuttuu. Itsekin olen ollut mukana yli kymmenen vuotta ja siirryn pian seuraavalle vuosikymmenellekin.
Se "vanha kansa", jota itsekin edustan, on lähes pakotettu jättämään ainakin aloitteellinen kirjoittelu.
Jotain varmaan joskus sanon.
Se "vanha kansa", jota itsekin edustan, on lähes pakotettu jättämään ainakin aloitteellinen kirjoittelu.
Jotain varmaan joskus sanon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vanhaa kansaa tässä aletaan olla itsekukin.Ihan komealtahan se tuntuu, älä nyt sitä sure suotta! Vielä en itse ole kynnystä ylittänyt, mutta pikemmin on kuin arvaatkaan:D
Minulle olisi vierasta kokea jonkin rajapyykin ylittämisen muuttavan ihmisen personallisuutta yht'äkkiä.
Aloitteellisuushan on kiinni siitä, innostuuko jakaamaan ajatuksiaan jostakin asiasta muiden kanssa.
Väkisin en yleensä kirjoitakaan, kyllä lähtökohta itsensä ilmaisimisessa tulee luonnostaan. Vaikea olisi kuvitella Sinunkaan osaavan luopua, jos itse tunnet tarvetta osallistua.
Joskus on kiva vain lukeakin, eikä seuraava portaalikaan minua hirvitä lainkaan. Kaunis runoketju siellä on saanut alkunsa, ja monet tutut kirjoittavat molemmissa ryhmissä.
Tuttujen kirjoittajienkin kaipuu on inhimillistä, nytkin kaipaan sekä *kukkahametta* että sus.morsianta, jotka pitävät luovaa taukoa.
Samoin, jos ei Ruuneperiä näy aikoihin, puuttuu palstalta eräs peruspilareista.
Näin koen, enkä usko lainkaan olevani ainoa,... moi då
Muuttuuhan se aika - ainakin vuosissa. Olen ollut kirjautuneena puolen verran Ruuneperin ajasta. Voipahan ne muuttua ihmisetkin, niin yksilöllisesti kuin myös joukkueena, lähtee ja tulee.
Kauan olen omasta mielestäni ollutkin täällä. Kiinnostukseni ollut ailahtelevaista, enpä ole ollut kovin "ahkerakaan."
Sitä en käy pitemmälle pohtimaan, mitä hyötyä täällä olosta on ollut. Tuskinpa suurta haittaakaan, vaikka väliin tuntuu, että kiinnostuksen kohteita yhä harvemmin löydän. Ketäpäs voin siitä syyttää, varsinkin kun olen laiskansutjakka parannuksia tälle "hiekkalaatikolle" yrittelemäänkään.
Vaan katsellaan mitä tuleman pitää, vai kuihtuuko pois.
Mukavaa näin tuttujen kanssa on jotain vaikka pohtia ja ihan ihmetelläkin.
Usein olen ihmetellyt mielessäni hyvän ja pahan suhdetta, samoin vihan ja rakkauden
Rakkaus on meille hyvinkin luontaista ja monitahoista. Viha edellisen vastakohtana taas ammentaa voimansa hyvin yllättävistäkin asioista, vaikkapa uskonnoista.
Kansanomaista, havukka-ahomaista pohdintaa voisin yrittää. Hiukan hauskaa sillä voisi saada aikaan, mutta voisi se naurattaakin.
Voin sanoa kokeneempana -- että ei tunnu missään .
Mutta jos rupee menneitä muisteleen --niin muistellaan niitä mukavia .
Minä en onneks muistakkaan muita . kun mukavia .
Toivon kauniita unia --ja tietysti jotain mukavaa ..
Muuten vielä olen ryvennut uneksimaan -- onneks vaan yöllä ja ihmettelen kuinka ne tuntuu ihan kun oikeesta elämästä --
aamulla juuri ajattelin että jos sillon sattuis kuoleen jääköös se uni päälle . Toivottavasti henkeni lentelee vapaana .
Taisi mennä ihan uskomattomaksi nämä mietteet
Eletään vaan tätäpäivää ja tulevaa -- Hyvää yötä
Aika muuttuu kirjoittaa Ruuneperi. Se tuo mieleen, ei niinkään omakohtaista muuttumistani, vaan miten maailmankuvanikin muuttuu.
Lehdistö kirjoittaa, ettei Ranska ole enää entisensä tuon verilöylyn jälkeen, ja onhan se hiljentänyt täällä suomessakin miettimään.
Ajatuksia virtaa,~~~ miksi lehdistön pitää sitten irvailla toisten vakamuksilla itseoikeutetusti, vaikka se kuuluukin perinteisiin Ranskassa?
Huumorilla katselen tosin itse pilapiirroksia, mutta mutta kun ei nämä ääriainekset näe kuin pyhää sotaansa.
Siinä mielessä maailma on muuttunut, ettei voi olla varma, jos joku "höyrähtänyt" päättää eliminoida vihansa kohteet.
En palstalla koe muuta kuin normaalina hiljaisuutena, joka ajoittain on ihan luonnollista. Vaihtuvuus kun on näiden forumien olotila muutenkin.
Se lopullinen vaihtaminen sinne 80 porukoihin --kun ovatten niin arkoja --onko pelotelu se on sitä Ikärasismia sekin .
Mutta minä itse en ole koskaan ikääni valehdellut --työtäkin hain 50vuotiaana ja heti tärppäs -- jossa sitten olinkin 65 vuotiaaksi --eivätkä meinannet antaa lopputiliä millään, kiusasivan puhelinsoitoilla --että tuleny ulla pikkusen auttaan meitä -
Mutta kun jotain päätän se pitää kanssa . - Ja ylpeänä olen vielä 80 iässäkin --vaikka joskus saa pitää enemmän puoliaan -- onhan sitä ikärasismia -- ihan jo kaupassa käydessä kun pitäis ostaa Printtiin värikasettia .. niin ollaan kun puullapäähän lyöty kuinka mummukin vielä Tulostaa ..
On paljon jota tulostan varmuudenvuoksi -- sitten kun ei minua enään ole --saavat perilliset hyvät ohjeet . Etteivät riitele on kaikki minunmieleeni sitten.,