Kertokaa, siskot!´

Olen seurustellut 45-vuotiaan miehen kanssa muutaman kuukauden. Hän oli tavatessamme vielä asumuserossa. Suurin ongelma on se, että en saa miestä puhumaan. Hänen on kertakaikkisen mahdotonta sanoa muita asioita kuin "kahvi", "televisio", "sauna" tai "nukkua". Kyse on umpisuomalaisesta miehestä, joka ei kuulemma ole oppinut "ilmaisemaan itseään" muuten kuin esim. hakkaamalla halkoja. On sietämätöntä se, kun ei voi tietää mitä toisen päässä liikkuu. Ja käy myös mielessä, etten voi luottaa, kun tuosta asumuserostakaan en tiennyt mitään, asia tuli esille toisen henkilön kautta.
Oppiiko vanha koira uusia temppuja vai luovutanko? Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta mykkä äijä ei oikein jaksa kiinnostaa. En ole mikään päällepäsmäri enkä selosta suu vaahdossa asioita, mutta normaali kommunikaatio lienee ihan suotavaa. En puhu päälle enkä tunge sanoja hänen suuhunsa, mutta niitä ei yksinkertaisesti ole. Jos ei esim. saanut kerrotuksi viime syksynä siitä, että on vielä virallisesti naimisissa (ja harkintavaihe kesken), niin mitä muita luurankoja mahtaa kaapissa olla? Miehen liitto on lapseton, minulla on yksi murkkuikäinen. Sitoumista en taida tämän kohdalla harkita, koska turhauttaa aika lailla opettaa tuon ikäiselle yhtikäs mitään. Tapasimme tuttuni synttäreillä, jossa oli kaveriporukan kuskina. Sen verran sai kuitenkin sanotuksi, että "ööh… ööh… syömään… ööhhh.." Odotan kärsivällisesti, mutta ei, mitään ei tule---
Vaihdanko puhetaitoiseen? Mitään valtavia tunteita ei ole päässyt syntymään, arvannette miksi. Taitaa olla turhan vanha oppimaan yhtikäs mitään…