Tulin raskaaksi, kun olin täyttänyt 17. Voin myöntää ihan rehellisesti, että jätin ehkäisyn pois( myös mieheni halusi jättää) itsekkäistä syistä. Ajattelin, että saisin välivuoden koulusta, ja pienen söpön vauvan, jota hoivata. Rankka menneisyyteni on myös varmasti vaikuttanut valintaani. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt sen. Sain lapseni viikkoa vaille ennenkuin täytin 18. En varmastikaan ollut valmis äidiksi. Itkin illat, ja elämä ei ollutkaan niin ihanaa kuin etukäteen kuvittelin. Poika itki mahavaivojensa vuoksi ensimmäiset kuukaudet. Yösyönnit poika lopetti vasta 9kk:n ikäisenä. Päivät meni poikaa kannellessa. Oli ihanaa, jos sai jossain välissä edes syödä tai käydä rauhassa vessassa. Vielä vuosi sitten minäkin todistelin kypsyyttäni ja pärjäämistämme erilaisilla keskustelupalstoilla. Ollaanhan me pärjätty, mutta äitiyteen piti opetella kantapään kautta.Kesällä olin todella väsynyt olemaan kotona. Elokuussa aloitin opiskelut ammattikoulussa, ja lapsen isä hoitaa lasta kotona päivät.Koulunkäynti on antanut minulle valtavasti voimia. Olen saanut uusia ihmissuhteita, ja jaksan olla kotona. Poikani on 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen pikkuveikka, joka on totisesti sulattanut äidin sydämen alun vaikeuksista huolimatta. Minulla on vauvakuume, mutta olen asettanut koulunkäynnin nyt etusijalle. Aion jatkaa opiskelujani ammattikorkeakoulussa ammattikoulun jälkeen ja mieheni on menossa opiskelemaan ensi syksynä ammattikorkeakouluun, jos pääsee. Seuraavan lapsen aika on joskus tulevaisuudessa. Olisihan järjen köyhyyttä "hankkia" lapsi tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat opiskelevat. Toivon, että lapsestani kasvaisi tasapainoinen nuori mies,ja me voisimme mieheni kanssa tulevaisuudessa rakentaa meille oman kodin, jonne sopisi pojallemme sisaruksia jossakin vaiheessa elämää. Olen kasvanut vuoden aikana, äitiyteen. En koe muuten olevani yhtään sen aikuisempi kuin muutkaan ikäiseni. Ihan samanlainen ihminen olen kuin ennenkin. En ole kokenut koskaan olevani varsinaisesti teiniäiti. Olen äiti siinä missä muutkin. En kannusta lapsia/nuoria lapsen tekoon, en missään nimessä. En ole koskaan lastani katunut, mutta jos uudestaan voisin päättää, niin kyllä olisi odottanut. Opiskelu pienen lapsen kanssa ei ole aina helppoa. Taloudellisesti pärjäämme ( ilman sossua ja isovanhempia), mutta mihinkään ylimääräiseen ei rahaa juuri jääkään.
Lapsi antaa paljon, mutta paljon se myös ottaa.
Lapsi antaa paljon, mutta paljon se myös ottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vähän liioittelua että vessaankaan ei kerrenyt kun oli vauvaa...hoh hoijaa! Ihmettelen noita juttuja et mitään muuta ei kerkee tekee kun hoitaa lasta kun on vauva,kyllä on rankkaa! Itselläni on kaksi lasta ja mulla on tosi paljo aikaa tehä muutakin kun hoitaa lapsia,vaikka toinen on vielä ihan vauva. Kun mies on töissä monesti on tosi tylsää kun ei oo tekemistä...ku ei noissa lapsissa koko ajan riitä tekemistä.
Minulla on 4 lasta, eikä koskaan ole ollut tylsää. Käy kerhossa, puistossa, keksi erilaisia leikkejä äläkä vaan nysvää kotona, niin ei varmasti ole tylsää!
Me opiskelemme molemmat, ja hyvin ollaan pärjätty=D
Ja lapsi oli toivottu ja haluttu, tosin me ollaan kyllä vähän vanhempia kuin te!!!
Mutta sitä vaan tarkotin että kyllä lapsen voi hankkia vaikka opiskeleekin, kyllä sitä jotenkin aina pärjää!!
En sanonut missään vaiheessa, että lapsemme ei ollut haluttu ja toivottu. Vauvan ollessa ihan pieni, parin viikon ikäinen ei tosiaan ollut välttämättä vessaankaan asiaa. Lapsemme itki ensimmäiset kuukaudet, eikä ollut tosiaan mikään helppo lapsi. Nyt lapsen ollessa 1,5-vuotias on huomattavasti helpompaa kuin lapsen synnyttyä. Ja kyllä, mielestäni on järjen köyhyyttä "hankkia" lapsi tarkoituksella kesken opiskelujen. Jos on yhtään järkeä päässä,niin kyllä sen muutaman vuoden jaksaa odottaa.