en ymmärrä ihmisten suhtautumista teini äitiyteen.. minkä ikäsenä ne lapset pitäis tehdä onko sellaista ikää.. jos odottaa liian kauan niin huonolla onnella ei saa lasta jos "teininä" niin ei "pysty" kantamaan vastuuta...
aikaa on enään vaan mun miehelle sekä kissalle... ja kovasti odotetaan esikoista.. olen tämän miehen kanssa ollut 15 vuotiaasta asti.. nyt olen 23 mieheni on 27 ei meillä ollut kiire.. en itse suosittele teini raskautta enkä siihen ketään kannusta.. mutta en näitä teinejä jotka sen tien valitsee ala tuomitsemaan.... jokainen tekee omat ratkaisut.. mutta näiden "teinien" tulisi ymmärtää myös se että lapsi ei ole lelu... se on elävä ihminen jota ei voi heittää nurkkaan kun kyllästyy... tiedän ettei vanhemmuus ole helppo tehtävä.. olin itse erittäin vaikea nuori ja kaikki täytyi oppia kantapään kautta... mutta pistäkää kommenttia...
aikaa on enään vaan mun miehelle sekä kissalle... ja kovasti odotetaan esikoista.. olen tämän miehen kanssa ollut 15 vuotiaasta asti.. nyt olen 23 mieheni on 27 ei meillä ollut kiire.. en itse suosittele teini raskautta enkä siihen ketään kannusta.. mutta en näitä teinejä jotka sen tien valitsee ala tuomitsemaan.... jokainen tekee omat ratkaisut.. mutta näiden "teinien" tulisi ymmärtää myös se että lapsi ei ole lelu... se on elävä ihminen jota ei voi heittää nurkkaan kun kyllästyy... tiedän ettei vanhemmuus ole helppo tehtävä.. olin itse erittäin vaikea nuori ja kaikki täytyi oppia kantapään kautta... mutta pistäkää kommenttia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä en kommentoi sen kummemin tota teiniäitiyttä, mutta kysyisin sulta, et mitä jos silloin kun sinä olit 15 vuotias ja aloit seurustella, niin olisit tullut heti raskaaksi ja saanut lapset 16-vuotiaana? niin eikö susta tunnu että sillon olit aika kakara ja miten olisit selvinyt? kyllähän teiniäidit ja -isät varmasti selviää, mutta kyllä mä ajattelen et ei lapsi voi lasta kasvattaa, kyllä ensin pitää itekkin henkisesti kasvata, vaikka kropan puolesta lapsia voiskin tehä.. anteeks kaikille jos yleistin, ei ollut tarkotukseni!
kyllä mä sen myönnän että jos olisin tullu15 vuotiaana raskaaksi niin en lasta olisi voinut itse pitää.. melko varmasti olisin päätynyt aborttiin... olin 18 vuoiaana raskaana.. kesken meno viikolla 20 sen jälkeen ei yritetty ennenkuin nyt... mutta olin jos silloin menoni mennyt... mutta tulihan sitten vielä hetki mietittyä.. että ollaanko valmiita... ja kai sitä ei sitten ollu tarkotettu syntyväks jos se vaan pysäytti sekä mut että mun miehen ajatteleen asiaa uusiks... niinkuin jo sanoin että äitiys tuo mukanaan vastuun ei riitä enään että ottaa vastuun itsestää ja suhteesta... siihen tulee mukaan myös avuton ihminen joka ei yksin pärjää... olen kyllä samaa mieltä sun kanssa...
oon ite saanu tääl kauheet haukut ku tein abortin hiukan ennen ku täytin 18.olisin jääny yh ja lapsi ei olis kehittyny kunnol eli olis ollu kehitysvammanen,kovan lääkekuurini takia.päätin tehä abortin koska halusin viel opiskella ja yksin se olis ollu tosi rankkaa.
Niin sitä samaa vaan sinulle itsellesikin sitten jos lapsen saat. "Se" ei sitten ole mikään lelu, kilpailuväline, muotinukke, statussymboli, syy, seuraus, ansio tms.
Aivan yhtä lailla sinäkin sitten jonain päivänä kamppailet kasvatusasioiden kanssa ja olet aivan samalla lähtöviivalla tuoreen nyyttisi kanssa kuin muutkin äidiksi tulevat.
Toivottavasti pärjäät, lapsi kuitenkin yllättää. Et ole enää yksin poikaystäväsi silmäterä eikä hän sinun... jne.