Kuulostaako tämä uupumukselta?

Kuulostaa uupumukselta tai ainakin sen alulta. Käy työterveyshuollossa ja psykologin kanssa keskustelemassa tai tosiaan vaihda työtehtäviä, jos se kerran mahdollista.

Voi "miss37"..

Mainitsemasi työpaikat ovat tosiaan niitä leppoisiksi koettuja "duunaritöitä", joo.. Mutta harva tietää, että näissäkin töissä on monessa työpaikassa mennyt työtahti sille tasolle, että 'jos haluat tehdä työsi ajallaan ja kunnolla - niin et pidä taukoja...

Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Työterveyshuollossa kannattaa käydä! Pelkkä asiasta puhuminenkin auttaa jonkun verran. Liikuntakin auttaa, ja lääkäriltä saa sairaslomaa ja täsmälääkitystä.

Sinullahan on ikää sen verran vasta, että työn tai työtehtävien vaihtamista kannattaa harkita tosissaan, jos tilanne ei parane. Tai ainakin työtapojen. Matkaa on vielä edessä! Itse olen jo yli nelikymppinen, ja muutosten tekeminen tuntuu käyvän vaikeammaksi ja vaikeammaksi.

Näin työttömänä ehdottaisin, että pyydät saada ottaa 'orjan' oppimaan työtäsi, ja kun olet hänet kouluttanut ilmaiseksi, vetäydyt syrjään ja etsit itsellesi paremmin sopivaa työtä. Tarkoitan siis, että etsisit jonkun, joka nauttisi sinun työsi tapaisesta työstä. Työttömänä on paljon monen alan osaajia. Pian sinäkin saatat olla yksi heistä, etsimässä sopivaa uutta työtä.

Tai voisiko työttömille antaa mahdollisuuden oppia työssä, ilmaiseksi, olemalla avustajanasi? Ette lupailisi palkkatyötä heille, vaan kertoisitte, että kyse tosiaan on siitä, että he auttavat sinua ja sinä heitä. Jos minä osaisin, tulisin heti. Mutta olen itsekin ujo. Jollekin tämä voisi olla valtava tilaisuus oppia uusi ammatti. Antaisit heille oikean työtodistuksen, ja jos he tekevät työnsä hyvin, et säästelisi sanoja. Työkkäristä tai ilmaistyöstä ei siinä todistuksessa mainittaisi, koska sillä pilattaisiin työnhakijan mahdollisuudet löytää työtä.

Jaksamista. Toivottavasti palkkasi on edes suuri. Säästä siitä niin paljon kuin voit, koska säästöt voivat pian tulla tarpeeseen. Ei kukaan jaksa koko elämäänsä tehdä työtä, josta ei pidä. Mielenrauha ja terveys ovat arvokkaampia kuin raha. Mutta jollekin toiselle paikkasi voisi olla unelmien täyttymys!

Miksi kysyt moista? Eikä se pomo ole ihan samanlainen ihminen kuin me muutkin? Miksi et kehtaa hänelle puhua mistään?

Kyllä minä ainakin puhun jos haluan, en katso onko pomo vai siivooja.

Ensinnäkin sun ei tarvi kertyoa pomolle terveydentilastasi, mutta jos sen tahdot tehdä niin pyydät työterveyshuollosta että kutsuvat sinut ja pomosi ns. työhyvinvointineuvotteluun. Itse kävin monen vuoden raastavan kidutuksen läpi, olin 3 kk osasairasulomallakin pitkän saikun jälkeen, Diagnoosi oli keskivaikea masennus josta toipumiseen meni kokonaisuudessaan 2 vuotta, enkä ole ihan varma olenko vieläkään ihan toipunut.. Lopulta oli vain irtisanottava itsensä työstä koska vaihtoehto olisi kuitenkin ollut vain jatkuva sairastelu ja sekään ei lyö leiville kun menee sitten aika nopeasti kelan päivärahoille jne. . Terveys aina edelle muuta!

Hae saikkua ja lähe purkaan tilannetta. Minusta oot vetäny riman ihan liian korkeelle.
Eikös kellot rupee soimaan jos aamu lähtee käyntiin psyykelääkkeillä? Sitten vielä lisäksi lisäkoulutusta!
Sulla rupee iän kautta selviämään omat voimavarat ja alkaa rajat tuleen vastaan. Saat varmaan ruveta keskusteleen jonkun terapeutin kanssa kuinka muuttaa oma elämäsi realistiselle pohjalle.
Tarinasi perusteella jos elämä halutaan saada mielekkääksi, terapiasi tulee kestämään aika tovin. Noi jutut on tosiaan juurtunu ajatustapaasi tosi syvälle (ajatukset sinun voimavaroista), ettei ne sieltä hevillä ees lähe.

Kirjoitit: Tuleekohan siitä vähän semmoinen vaikutelma, ettei tuo jaksa muutakaan stressiä tai painetta - Tosiasiahan on niin ettet kestä kyseistä kuormaa. Opi elämään sen mukaan. Elämästä tulee paljon hauskempaa.

Loppuun palaminen tulee hiljakseen, sen huomaa vasta sitten kun todella alkaa tuntua, yöunet menee, masentaa, ei jaksa, yrittää liialla kahvilla piristää itseään ja syö särkylääkkeitä päänsärkyy, vatsasärkyyn, pahoinvointia, huimausta. Työtä on nykyään kaksin, jopa kolminkertainen määrä kun säästellään työntekijäkustannuksissa. Ei ihme että moni palaa loppuun hiljakseen. Tunnolliset ovat juuri niitä jotka väsyvät taakkojensa alla. Ei ne ole laiskoja jotka myöntää että nyt on liikaa duunia. Harrastuksia pitää myös olla, mutta niin että jaksaa. Työtä pitäisi olla niin että jaksaa vielä harrastaa työpäivän jälkeenkin. Ne jotka haukkuu laiskoiksi niitä jotka todella uupuvat työnääreen, voivat itse olla joskus samassa bunrnout tilanteessa. Pomot voivat olla ilkeitä eivätkä kuuntele vaikka niiden kanssa käy juttelemassa, he saavat bonuksia jos joku raukka tekee kahden tai kolmen työt. Ei ne välitä loppupelissä, on itse otettava vain kova linja ja sanottava että nyt riittää hyväksikäyttö ja tehtävä vain se minkä jaksaa tai vaihtaa sitten hiljakseen uuteen duunipaikkaan jossa arvostetaan enempi.

ei muuta kun kuukaudeksi ulkomaille ainakin. ja otat ulkomailla myos hierontoja sitten.

eikohan se siita

Tuntuu tutulta. Istuin aamuisin sängynlaidalla ja olin varma etten selviä tästä päivästä.

Yhdenkin työn vähennyt helpottaa tilannetta. Ehkä sinun kohdallasi juuri se, ettei tarvitse esiintyä isolle ihmisjoukolle. Onko vaihtoehtoa, että sen työn tekisi joku muu vai onko se juuri pääasiallinen tehtäväsi, eikä sinulle jäisi mitään muuta.

Nyt kun saisit otettua tauon tehtäviisi, niin ehkä huomaisit että on vain ollut liian paljon uutta, liian vaativaa liian lyhyessä ajassa. Uusien asioiden pitää löytää aivoissa paikkansa, jos kaikki asia on lähimuistissa, niin tulee kaaos. Ehkä kuitenkin olet juuri omalla alallasi ja pystyt siihen.

Itselläni tuo kaaos oli tilapäistä ja johtui siitä että toinen työntekijä lähti pois ja jouduin tehdä pienessä organisaatissa kahden ihmisen työt, ja sellaisia töitä mitä en ollut koskaan tehnyt, eli uuden oppimista päivittäin n. 5 kk:n ajan. Esimies oli itse niin stressaantunut, että toimi lääkkeitten avulla. Kuitenkin uskalsin hänelle puhua asiasta ja yhdessä keskusteltiin, miten saan voimani riittämään. Lisähenkilöä ei voinut palkata. Keskustelu jo auttoi kummasti, kun yhdessä jaoimme raskaan ajan. Voisitko kuitenkin kokeilla sitä, jos esimies on tehtäviensä tasalla, saatatte keksiä ratkaisun. Ratkaisu voi olla pienestä kiinni.

Olen kiitollinen että jaksoin ja nyt on edessä samanlainen rupeama. Enää ei niin paljon pelota ja tiedän että selviän juuri sen edellisen kokemuksen perusteella. Vaativa kokenmus lisäsi rutkasti ammattitaitoani ja antoi itsevarmuutta.

Vähän tuntuu että periksiantaminen ja kaikesta luopuminen ei ole hyvä ratkaisu. Hyvä että lopetit lisäopiskelun, voisit lopettaa nyös rankan harrastuksen, jotain leppoisampaa tilalle vaikka uimahalli tai tavallinen hölkkä ja kävely ulkoilmassa. On merkittävää että olisi joku ihminen, jolle voi kertoa asiasta, minuulla oli esimiehen lisäksi pari ystävää.

Jos ihan koko ajan vuodesta toiseen tulee olemaan liikaa, niin sitä ei kukaan jaksa. Voi että toivon että löydät oikean ratkaisun.

Että HAASTAVAA.. voi vittu! ettekö te saatanan apinat tajua jo että se on joko vaikeaa tai ongelmallista.. Hohhoijaa vitun kusipäät, kielioppi kunniaan...

minä vaihdoin työtä. en kokenut, että terveyden menetys olisi ollut sen työn arvoista. elämässä täytyy olla muutakin.

Suosittelen hankkimaan harrastuksen , jos sosiaalinen säheltäminen ahdistaa sitä voi aina harjotella ja valmistella niin ei ahdistu, mutta kiire on varmaan se suurin syy mikä saa noi asiat tuntumaan pakkopullalta.... siihen on vain yksi lääke : vaapaa-aika.... kun on vapaata, lähde luontoon.... sukset eväät... tms.

Kyllä kun pääsee irti kiireestä, noi asiat ei enää rassaa kun uni tulee ja levänneenä pystyy taas mihinkä tahansa. Plus, pidä puolesi, älä ota liikaa juttuja harteille etteivät ne lisää uupumusta.

Syösittelen öökköstäjän käyntiä työpäikälle. Pieni päläveri röntäyttää mykävästi ja sää päineet läskemään.

Ota reilusti lopputili , pääset rasitteesta eroon ja voit aloittaa puhtaaltapöydältä . Toimeentulosi voi pelottaa mutta jos todella olet vaikeuksissa niin hinta kannattaa maksaa . Mikään ei ole liian kallista hyvinvointiin.

Karsippa liiat harrastukset. Ja jos et jaksa enää vapaa-ajalla nähdä tuttuja, niin se o ok. Näethän ihmisiä muuten joka päivä.

Jos 2 vuotta oot tehny tuota työtä, niin se ei näillä nykyisillä työtavoilla sovi sulle. Varmaan ratkaisu löytyy pomon kanssa juttelemalla.

Niin, mikä on elämässä tärkeintä- kova palkka, vastuunkanto, stressi ja niistä aiheutuva jatkuva paha olo ja ahdistus vai pienempipalkkainen työ, jossa työ ei tule mukana kotiin- näin olen itse tehnyt ja tuntenut jopa onnellisuutta.

Olennaista on, onko sulla ollut ahdistusta läpi elämän, minkä vuoksi tarviis jonkun lääkityksen tai terapian, kuten minä. Ja nyt stressissä meillä ujohkoilla ja sisäänpäinkääntyneillä on herkästi ongelmia.

Tuo 30 vuoden ikä oli mullakin hyvin ahdistavaa aikaa- kolmenkympin kriisi- jossa pitäisi saada aikaan perhettä ja työasioita

Olen ulospäin suuntautunut, rohkea, itsetuntoinen, 49v nainen. Osaan työni, työelämää 25v takana ja muutenkin olen ns. sujuva kaikissa tilanteissa. Pakko sanoa, että itsekin ahdistuisin jos jokapäivä olisi esiintymistä, kokousta, yms ...
On luonnollista että ihminen ei ole koko ajan esillä. Eli tarkoitukseni on lohduttaa että olet mielestäni normaali ihminen ja tunteesi ovat varmasti oikein. Enemmän on epänormaalia pyrkiä / olla esillä ja keksipisteenä. Tasapainoinen ihminen ei tarvitse liiallista esilläoloa, muiden pomotusta yms. Yritä jaksaa ja vaihda tehtävää, palkka tms ei ole niin tärkeää jos kuitenkin tienaat koulutukseesi nähden ns. normaalisti. Jos pystyt älä suotta selvittele ahdistuksiasi vaan kerro pomolle, että tämä ei oikein ole ehkä se juttu mitä työelämältä haen / tämä ei ole ns. mun juttu. Haluaisin mahdollisesti suunnata .... tehtävään. Jos olotila käy ylitsepääsemättömäksi mene työterveyshuoltoon, heillä on vaitiolovelvoite ja pura sydämesi siellä. Älä työkavereille äläkä pomoille. Käynnistä asia huomenna. Elämää ei kannata pilata rahan tai työtehtävien takia. Työpaikka on tärkeä ja nyt kun olet saanut koulutustasi vastaavaa työtä pidä siitä kiinni. Pinnistele. Lopuksi: Avanto auttaa kaikkeen :-) Todellakin. Kovassa stressissä 3 krt / viikossa avanto sauna - stressi helpottaa. Parasta mitä voit itsellesi stressin poistoon tarjota, eikä vesi ole kylmää kun sinne menee saunasta. Muutamassa viikossa elimistösi tottuu ja ihmettele mikset ole aloittanut jo aiemmin. Tsemppiä.

Hyvä nuori ihminen. Ei sinun tarvii pomollesi kertoa mikä sinua vaivaa. Diagnoosi lukee lääkärintodistuksessa. Voit jos haluat sanoa pomollesi että asia on henkilökohtainen. Eihän meistä kukaan tiedä mitä duunikaverin tai pomon päässä liikkuu,moni ois varmaankin sairasloman tarpeessa.On se vaan niin kummaa,kun mieli sairastuu niin sitä hävetään. Sehän on merkki siitä että välitämme itsestämme,sinun pitäisi olla ylpeä että nyt jäät sairaslomalle ja laitat itsesi kuntoon.Kerroit että joudut ottamaan rauhoittavia,se ei pitkässä juoksussa johda kun tuhoon.Rohkeasti huomenna lääkärin luokse, sairasloman aikana sinulle avautuu monta uutta asiaa itsestäsi.Saat vaan olla ja miettiä mitä haluat tulevaisuudessa tehdä. Ole armollinen itsellesi. Paljon hyviä uusia voimia sinulle ja hyvää loppuvuotta:)

Tämä on kuin itseni kirjoittama. Oletan myös että työsi on hyvin itsenäistä ja sisältää myös jonkinlaista tutkimustyötä. Tunnet riittämättömyyden tunnetta ja pomolta/työpaikalta saamasi palaute on sinulle liian vähäistä (vaikka positiivistakin). Eikä se tarjoa suuntaa tai fokusta sille miten jatkat eteenpäin. Toisinsanoen tutkimustyön ja vastaavien akateemisten töiden arkea.

Valitettavasti tähän ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, koska ongelmakohtia on vähintään kolme: 1) sinä, 2) työ ja 3) työstä saatavan palautteen puute/vähäisyys/kohdentuvuus. Näistä jälkimmäiseen et voi vaikuttaa. Kohta 2) voi parantua työpaikkaa vaihtamalla, mutta suurin ongelma lienee edelleen 1). Itseasiassa tapauksessasi (ja itseni kohdalla) olen sitä mieltä että kohta 2) on vähäisin ongelmasi, ja mahdollinen downshiftaus on vain pyrkimys muuttaa kohtaa 1). Toisinsanoen pyrkimys muuttaa omia vaatimuksia itsellesi. Jäljelle jää siis todellinen syy 1), sinä, josta voidaan suoraan sanoa, ettet edes tekisi nykyistä työtäsi ellet olisi masentuvaa sorttia. Tämä on ilmeistä kun mietit minkälaista työsi todella on: vatvot asioita edestakaisin ja yrität järkeillä kaiken. Yrität laittaa asiat oikeille paikoilleen, vaikka jokainen edistyminen johtaa kahteen lisäongelmaan. Maailma ei ikinä tule valmiiksi.

Ongelmista kohti ratkaisuja:
1) Tee nykeisestä työpaikastasi itsesi kaltaisen. Itsenäisessä työssä sinä olet loppujen lopuksi itsesi pomo.
- Voitko muuttaa opetustapaa? Esim. käytännönläheisempi opetustapa (jolloin et joudu olemaan niin paljon esillä).
- Voitko antaa haastattelut kirjallisina?
2) Tingi omista tavoitteistasi. (ts. ole armollinen itsellesi)
- Onko kaiken pakko olla niin täydellistä? Ovatko muutkaan täydellisiä?
- Mieti ihan reilusti minimitavoite ja hylkää nykyiset ylisuorittajan odotukset.
3) Onko elämäsi aikataulutettu? (ts. elä hetkessä)
- Kokeile kuukausi ilman mitään suunnitelmia. Tee asioita hetken mielijohteesta fiiliksen mukaan. Lakkaa suunnittelemasta.
4) Ota yhteys kavereisi ja/tai luo kontakteja vastaavassa elämäntilanteessa oleviin kollegoihisi. Käy oluella tai kahvilla ja uskalla myös valittaa ja avautua!
- Ongelmasi on hyvin yleinen akateemisilla työpaikoilla. Et varmasti ole ainoa lähipiiristäsi.
5) Tarkastele omaa terveyttäsi.
- Käy työterveyslääkärillä
- Mittauta kilpirauhasen toiminta ym. masennusta aiheuttavat tekijät.

Parasta jatkoa.

Hei. Sano suoraan pomollesi kuinka asiat. Itselläni oli viime alkuvuodesta työuupumus ja on vieläkin sitten pomo kysyi että mikä tämä juttu on kun kävin tiuhaan työterveydessä ja sitten sanoin suoraan että kuinka asiat on, eikä se ollut moksiskaan ja ymmärsi tilanteen hyvin.

Kannattaa koittaa hoitaa taloustilanne sellaiseen kuntoon että selviää jos joutuu lähtemään. Jos on lainoja niin pyri pienentämään lainaerät tai selvittämään onko mahdollista saada lyhennysvapaata. Ansiosidonnainen voi olla hyvä vaihtoehto. Ei kannata vetäö itteänsö piippuun. Palautuminen kestää kauan ja työtä saa tehdä sen eteen. Kun talousasiat on kunnossa niin on helpompi tehdä ratkaisu.

Nopeasti sinne työterveyshuoltoon! Sitten kattelet, että työttömyyskassa-asiat on kunnossa. Työterveyshuollossa kannattaa ravata niin pitkään, että ne kirjoittaa uupumuksesta saikkua. Siinä vaiheessa pomokin on jo käynyt kuvioissa. Saikkua tulee ensin vähän, sitten enemmän. Tulee osoitus psykiatrille ja silloin joutuu valitsemaan alkaako päästämään kemiat päähän. Jotkut lähtee vuorotteluvapaalle, jos työnantaja sallii.

Jos kysmys on oikeasta burn out'sta, eikä muotiuupumuksesta, se on tappava sairaus hoitamatta ja edellyttää oravanpyörästä hyppäämistä. Kun toimpuminen alkaa, on tolkuissaan miettiä elämäänsä eteenpäin. Pitää muistaa, että iskee uudestaan, jos ei olosuhteet muutu!

Autokatsastusalalla on paljon porukkaa sairaslomilla. Olin itsekin puolitoista kuukautta stressilomalla viime keväänä.
Onneksi en ole enää riippuvainen koko alasta, siis silleen taloudellisessa mielessä. Sanon tätä nykyään suoraan työnantajapuolelle, jos jokin on vialla, en kumartele ketään.
Töitä teen ainoastaan sen verran, kuin itselleni on sopivasti, eli kuuntelen koko ajan omaa vointiani. Tehkööt muut loput.
Työpaikallani ei voida edes järjestää enää yt- neuvotteluita, porukka on niin vähissä. Sanoin päällikölleni, että jos tästä vielä porukka vähenee, lienee parasta laittaa TNT:tä pajan nurkan alle..
Hyvin jaksaa, kun kuuntelee omaa vointiaan. Jos joku homma kestää, niin se kestää sitten vaikka 5 tuntia. Missään tapauksessa en ala olemaan toisten juoksutettavissa. Nämä perusasiat kun muistaa, niin pärjäilee ihan kohtuullisesti.

Työnantajalla pitäisi olla oikeus antaa verokortti kouraan jos tuollaisia työntekijöitä.Tilallesi on varmaan joku toinenkin ja motivoitunut tulossa.

Itse en maksa f koodin sairaslomista mitään.

-työterveyshuolto tai jopa kriisikeskus. Itse kävin kriisikeskuksessa työterveyshuollon suosituksesta. Se oli aika rentouttavaa, sai ihan vapaasti puhua asioista.
- karsi kaikki ylimääräinen siksi aikaa, kun joko uudelleenorganisointi työtäsi niissä rajoissa kun pystyt tai päätät haluatko jatkaa tässä työssä
- ole itsellesi armollinen; raskas työ, opiskelu, vaativa harrastus - miksi , mieti mikä sinulle tärkeää. Ei tee ihmisestä huonompaa tai hyvempää, jos ei joka asiaan tee niinkuin muut, mitä kuuluisi tehdä. Mitä itse haluat?
- itse olen introvertti, herkkä ihminen, vaativassa tehtävässä. Jos päivät hektisiä, paljon ihmiskontakteja, tarvitsen myös lepoa ja rauhaa palautuaksebi.
-opi luottamaan omaan tekemiseen.

Luuletko, että pomolta tulee ymmärrystä? Todennäköisesti se kertoo kuinka suurista vuorista on itse selviytynyt leikiten. Tuskin mitään hyvää seuraa, jos valitat.

Jäät sairauslomalle ja unohdat työt kunnes voit paremmin.

Miten kerrot pomolle? Toi kielii heikosta itsetunnosta...

lähde tiibettiin 5 vuodeksi haravoimaan nurmikkoa buddhatemppeliin... kato asiat uudelleen sen jälkeen...

älä suostu orja huoraksi... sillon sulla ei käytännössä ole muu kuin pellen arvo.

Kuulostaa kurjalta :/ mutta muista sulla on kaikki hyvin paremminkin kun hyvin moni työtön vaan unelmoisi tommosesta työstä ja suuresta haaveesta ja tilaisuudesta.
( minä esimerkiksi)
elä päivä kerrallaan, mieti luennoilla että puhut vain yhdelle kahdelle ihmiselle, katso aditoriossa ihmisten ja seinän välimaastoon ns. horisonttiin. Hengitä, hengitä ja hengitä, ota vaikka vessassa parit hengitysharjoitukset ennen ja jtn jumppajuttuja :)
Voitko mitenkään vähentää sit rankkaa harrastusta ja tehdä sen puolesta jtn mukavaa mistä oikeasti pidät. rentoudu aina illalla hyvin, juo vaikka jotakin relax teetä, kuuntele rentouttavaa musiikkia (esim kitaran soittoa) tuuleta makuuhuone hyvin ennen nukkumaan menoa, vaihda lakanat puhtaisiin niin että ne tuoksuvat puhtailta, luo jtn hyvää lehteä tai kirjaa joka upottaa sut mukaansa juoneen. Aamulla taas pistä rytmikäs lempimusiikki soimaan hieman lujemmalle ja ajattele että olet menossa vaikka treffeille jonkun ihanan ihmisen kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!

toivoo työtön kotihiiri joka unelmoi hetkisestä elämästä taas..

Vaikuttaa todellakin työuupumukselta . Menet voimiesi äärirajoilla. Nyt hakemaan apua ammattiauttajalta ja tarvittaessa sairaslomaa . Muutama viikko ei nyt kyllä riitä !
Työ on vain työtä ja sen takia ei kannata mielenterveyttänsä menettää.
Voimia ja jaksamista sinne !

Tsemppiä ja varmasti löydät oman polkusi. älä vaan ala syömään psyykelääkkeitä ja douppaamaan itseäsi. Terveys ja ihminen on paljon tärkeämpää kuin raha ja ura. itse voit omat rajat määrätä.

Ano 6 kk "opintovapaan" nimellä oleva tauko työhösi.
Sen jälkeen näet asiat toisin.

Itse hain apua psykiatrilta,hoito järjestyi sain mielialalääkkeen,hoitoni päättyi ja palasin töihin.Hiljensin työtahtia ja vältän stressiä. Nyt elämäni tyyni.

Älä hakeudu saikkulinjalle, se on vihoviimeinen vaihtoehto. Älä mene työterveyshuoltoon tai paikkaan, jossa sinulle kertyy "julkinen rekisteri" uupumisestasi. Kilpailu työpaikoista on kovaa, ja on ihmisiä, jotka ovat vain onnellisia, jos lähdet syrjäytymisuralle - heille jää jaettavaa kakkua enemmän. Kriisikeskus on hyvä anonyymiyden mahdollistava keskustelupaikka. Muista rentoutukseen kierteen luovien lääkkeiden sijasta myös luontaistuotteet - esim. L-teaniini. Ja ennen kuin vaihdat työtä, kokeile vaikkapa hypnoositerapeuttia: opettele nauttimaan esiintymisestä, siitä, että saat luennoida ja valistaa muita.

Keskustele pomosi kanssa töiden priorisoinnista, ja tarvittavasta vaatimustasosta kullakin työn osa-alueella. Jos se onnistuu, pomosi tukee sinua. Ellei onnistu, kannattaa alkaa katsella muita töitä. Toiseen työhön vaihtaminen (tai työn vaihtaminen firman sisällä) ovat todella kannatettavia vaihtoehtoja.

Aloita kuitenkin sillä, että hemmottele hieman itseäsi: varaa aika vaikka hotellilomaselle ystävien seurassa, käy jossain valveillaoloaikana, vaikka museossa, uimahallissa tai taidenäyttelyssä, virkistä itseäsi jollain ihan erilaisella. Varaa kalenteriisi päivittäin jokin aika puheluita varten - soita tutuille säännöllisesti. Ja käy visiiteillä. Hommaa rentoutusäänikirja ja aktiiviunohda työsi. Ja varaa kalenteriin aikaa myös työhakemusten kirjoitteluun. Hakeutumisesi koulutukseen kertoo, että haet muutosta - tee muutos (itsesi tai työsi muuttaminen) ajoissa, niin onnistut parhaiten. Aloita tänään, vaikka uusista kalenterimerkinnöistä.

Ei kuulosta hyvältä, ja pitkittyessään voi kroonistua ja johtaa lopulliseen burnoutiin ja pitkään sairauslomaan, josta palautuminen voi olla pitkä tie. Eli kannattaaa jarruttaa ajoissa ja vaihtaa tehtäviä, tuskin se helpommaksi muuttuu, päinvastoin voi muuttua esim. paniikkikohtauksiksi, joiden kanssa ei kyllä esiinnytä jne.
Kokemusta on ja lopullinen työkyvyttömyys entisiin töihin ja alkoi juuri vastaavin oirein ja tuntemuksin ettei enää jaksa päivääkään - tyyliin.
Jos haluat paremmin jutella niin löytyy s-posti.

Terveys on kaiken a ja o. Ajattele asiaa niin, että jos palat totaalisesti loppuun niin sinusta ei aikoihin ole mihinkään työhön. Otat nyt omaa lomaa eli virkavapaata tai haet sairaslomaa.... Ja karsit työstäsi pois sen mikä sinua ahdistaa. Et tuu jaksamaan tuollaista enää. Ei ole häpeä myöntää ettei jokin työ vaan sovi itselle. On hienoa ja rohkeaa toimia niin että itsellä on hyvä olla ja tykkää työstään. Raha ja menestys ei korvaa terveyttä. Jos työnantajasi on asiallinen ja oikeudenmukainen niin hän ei ala kuittailemaan asiasta kun kerrot missä mennään ja ymmärtää ja antaa sinulle hengähdystaukoa ja miettimisaikaa, lepoaikaa. Et tee yhtään päivää enää duunia joka vie sinua yhä syvemmälle ja syvemmälle uupumukseen. Saarnaan ehkä, mutta kerrompa surullisen tositarinan läheltäni.. eli veljelläni oli samantapainen tilanne, mutta työ vaan erilaista. Hän uupui täysin muutamassa kuukaudessa. Koetti hakea apuakin, mutta ei siinä vaiheessa enää saanut oikeaa apua. Sairaslomaa sai, mutta siitäkään ei ollut hyötyä kun työmäärä painoi takana ja hän oletti että pitää jaksaa mennä töihin... ykskaks hän ei vaan enää nähnyt mitään poispääsyä tilanteesat että kun ei jaksa ja ahdistaa..liikaa töitä ja vastuuta ja unettomuuskin kaupan päälle. Hän lähti omasta vapaasta tahdostaan tästä maailmasta. .. Se oli niin turha kuolema ja niin surullista.. kun pelkkä työn väheneminen ja lepo olisi auttanut, ettei tilanne olisi päässyt tuollaiseksi. Eli työ ja nimenomaan väärä työ voi olla kuolemaksi. Sinulle tsemppiä kuitenkin ja rohkeasti asiaa eteenpäin hoitamaan ja sinulle iloa tuottavien töiden pariin palaamista.

Aloittaja tarvii kunnon loman. Mene työterveyshuoltoon ja selvitä heille että olet ylirasittunut ja tarvitset lepoa. Sitten kun on tuo puoli on kunnossa niin vuokraat laadukkaan matkailuauton ja pakkaat kamat laukkuihin ja hiihtokamppeet ja outdoor vaatetta autoon tankki täyteen ja pari kaasupulloa ettei tule yöllä vilu.. Sitten vaan keula kohti Lapin selkosia. Esim Inariin tai Ivaloon. Sovit campingpaikasta (sähkö ym. palvelut) ja otat lunkisti. Hiihtelet ja annat mielen levätä. Syöt ja nautit puhtaasta luonnosta ja valkeista hangista. Tulistele, sauno, käy hireojalla jne. Etsi elämyksiä. Kyllä sinä sitten huomaat mikä sulle on parasta. ja kun löydät itsesi niin hylkää muu aiempi ahdistava elämä ja elä sitä elämää jonka löysit sisältäsi.

Katso esim tuosta ihmisten kokemuksia..

http://lapinmatkailuautovuokraus.com/matkakertomuksia-2013/

Uupumuksella ja burn out'lla on vähän tekemistä keskenään. Jos ryöstöviljelet itseäsi, olet lopulta siinä tilassa, että et pääse ylös sängyltä. Siitä toipuminen on sitten fifty-sixty. Tunnollinen voi olla se tosi idiootti! Terveydelle ei voi laskea hintaa!! Ikinä en anna itselleni anteeksi, että päästin itseni siihen jamaan. Lopulta opin, että kukaan, eikä mikään enää saa minua kupattua. Täysin entiselleen ei siitä koskaan toivu.

Rohkeat lähtee pilleribalettiin. Se on tosi lottoa. Itse en ruvennut.

työterveyteen. Joskus saikku mahd. lääkitys saa ihmeitä aikaa. Avoimuus parasta koska salailu ahdistaa kisää ja vie voimia. Itse olin aikoinani muutaman kerran pitemmällä lomalla ja oli voimiinnuttavaa antaa itselle lupa levätä Serotoniineja tarviin varmaan loppiikäni. Itse olin mielenterveystyössä ja työkavereistani osa väheksyi saikkujani kuten muutamat isommat pomot.

Lekurilta haet saikkua, kelan kautta pääsee uupumuskuntoutukseen jos haluat tai hakeudu johonkin ykistyiseen ryhmään jossa muitakin uupuneita jos karsastat julkisen puolen kuntoutusta. Mutta nyt ehdottomasti peli poikki ettei käy niin ,että elämäsi pysyy käynnissä pelkillä lääkkeillä ja koetat koko ajan epätoivoisesti täyttää elämääsi ja vain suoritat asioita, mikään ei oikeasti tunnu miltään, mutta koetat pitää itsesi koko ajan liikkeessä koska et uskalla pysähtyä.
Nyt pysähdy ja katso tosiasioita silmiin. Ei ole häpeä myöntää, että on haukannut liian ison palasen.
Ja onko sun pakko esiintyä, veätydy esiintymisestä vaivihkaa.

TERVETULOA JOUKKOON...MEITÄ ON PALJON


Mitä voi antaa neuvoksi..... ulkoile,,,varaa aikaa itsellesi...opettele sanomaan nyt ei aikataulullisesti sovi

Unohda työsi kun et ole työpaikalla......


siitä se lähtee....

Työuupumus ei ole leikin asia, Entisen työkaverini tytär oli melkein samanlaisessa asemassa kuin sinä. Korkeasti koulutettu, tunnollinen, paljon vastuuta, johtavassa asemassa firmassa. yhtenä päivänä tuli seinä vastaan. Viisi vuotta on jo tuosta kulunut, vieläkään , josko koskaan pystyy enää työmaailmaan. Hän on saanut pysyvät vammat aivoihinsa

Jos vähääkään välität itsestäsi menet heti huomenna juttelemaan pomosi kanssa.
Alat karsia pois luentoja ja esiintymisiä ja teet vain taustatöitä joissa olet hyvä.
Sinulla on vielä 35 vuotta aikaa tehdä hyvää työtä jota jaksat.

Muista aina: Elämää on työn ulkopuolella! Itse en ole Luojan kiitos vajonnut masennukseen, mutta näin jälkeenpäin olen huomannut että 20 vee on tullut juostua väärien asioiden perässä todella liian kovilla panoksilla. Luultavasti työnantaja ja työkaverit ovat kupanneet minkä ennättäneet. Nyt teen sitten vain ja ainoastaan minimin, oli se oikein tai väärin. Väärinhän se tietysti on, mutta olen alkanut asennoitua siihen että vain sovitut hommat hoidetaan ja "sivustanakitukset" tyritään oikein kunnolla ellei niistä pysty kieltäytymään. Hyviä harrastuksia. Niitä sulla pitää olla. Katkaise tuo kehä, vaikka sitten pistämällä pennit jonoon ja vaihtamalla johonkin toiseen hommaan. Mutta katkaise, ENNEN KUIN vajoat sinne burn out puolelle. Nykyisessä työelämässä ei taida kukaan katsella "hitaasti" jos sulla on jossain kohtaa historiaa puolen vuoden työsuhteita. Etenkään kymmenen vuoden kuluttua. Ne vaan katsoo että kaveri on edennyt urallaan parempien tarjousten perässä.

Työnantajallekin voi rauhallisesti ja asiallisesti kertoa, että tuli itse arvioitua omat voimavarat syksyllä väärin: tähän itselle vaativaan työhön kouluttautumisen ja rankan harrastuksen lisääminen olivat liikaa ja tilanne on nyt ylikuumentunut. Ehdota jotain vähennyksiä töihin, ja tuo ehdotelmasi tuosta mahd. koulutuksen jatkamisesta ja siitä mitä harrastuksen kanssa teet (ilmeisesti parasta lopettaa). Sitä, missä parhaiten palaudut ja lepäät, sen tiedät itse parhaiten. Alkoholiin ei parane turvautua. Ja tosiaan, vähitellen suuntaat muihin töihin. Työuupumushan ei kelpaa sairasloman syyksi: diagnoosiksi tulee depressio tai sopeutumavaikeus. Ei niissä mitään hävettävää, eikä lopullisesti leimaavaa, jos saikku on nyt tarpeen. Lääkärinkin kanssa voi jutella rehellisesti tilanteesta. Viisautta ja rohkeutta asioihin tarttumiseen!

Minulla oli sama ongelma. Tunsin että olin joutunut oravanpyörään. Lopulta tajusin, että todellakin olen orava. Otin loparit ja muutin metsään oravaksi. Nyt olen onnellinen!

Noo hei, jos oot ollut kaksi vuotta siinä työssä, voit huoletta vaihtaa alaa. Jos on masennusta, hae sairauslomaa. Todennäköisesti kuitenkin selvitä työstäsi jos olet 2 v tehnyt sitä eli voit olla töissä ja haeskella muuta tai kuten sanoit, pyytää siirtoa muihin hommiin.
Eihän tuossa mitään erikoista ole, masennukseen saat varmaan lääkitystä ja se auttaa jaksamaan, ensin pari viikkoa saikkua. Ja koska sulla on jo rauhoittavia käytössä, olet varmaan puhunut ongelmista lääkärille.
Työn vaihto tulee vielä monta kertaa eteen ja mitä sitä turhaan sinnitellä jos ei jaksa esiintymistressiä, tosin olet ilmeisesti siinä ihan hyvin suoriutunut

Pitäis perustaa sivusto kuinka tyylikkäimmin irtisanoudut perkeleen yrityksestä.
Tässä yksi ehdotus.
Avaat pomon ovea ihan hiukan ja pieraiset hirveän pierun.
Sulkiessasi ovea, sanot lähden vapauteen.

Hei, tilanteesi kuulostaa tosi rankalle. itselläni oli samantapainen tunne päällä vähän aikaa sitten ja sitä oli kestänyt jo jonkin aikaa. Tein aika radikaalin ratkaisun ja irtisanouduin työstäni ja muutin helsingistä pienemmälle paikkakunnalle. Olen viisikymppinen joten työllistymiseni on ihan toisella tavalla huonoa kuin sinulla nuorella ja hyvin koulutetulla ihmisellä, löydät varmasti luonteellesi paremmin sopivan paikan, eikä sen tarvitse olla siivousta, sitä hommaa yhtään väheksymättä.
Voin tällä hetkellä ihan mukavasti ja sanonkin sinulle että toimi nopesti, mitä sitten teetkin, sillä ei kannata päästää tilannetta enää pahemmaksi sairastut melko varmasti ja siinä voi olla pahat seuraukset. Jos et kertakaikkiaan jaksa enää päivääkään niin hae sairauslomaa, että saat aikaa ja voimia miettiä kuinka toimit, mutta suosittelen että vaihdat työtä. Ainakin esiintyminen pois.
Onnea ja iloa elämääsi.

Lähde nopeasti työstä pois. Uusia mahdollisuuksia avautuu kyllä.

Jos tunnistaa itsessään selvät työuupumuksen merkit niin sitten kannattaa alkaa harkitsemaan työpaikan vaihtoa.
Esimies ei aina ole paras apu tässä. Työssään silmin nähtävästi uupunut helposti joutuu yt-neuvotteluissa "tuotannollis-taloudellisen" irtisanomisen kohteeksi.

Työssään uupunut ei ole enää kovinkaan arvokas työmarkkinoille. Tämän vuoksi meillä onkin iso liuta "ikääntyneitä" irtisanottuja. Moni on jo n. 40-vuoden ikäisenä loppuun kulutettu näillä hektisillä työmarkkinoilla.

Itselle kävi näin, 1990-laman alkuvuosina minut irtisanottiin vakituisesta työstä juuri "tuotannollis-taloudellisin" syin EIKÄ sen jälkeen ole tullut yhtäkään vakituista työpaikkaa vaan kaikki ovat olleet pätkä- ja silpputöitä. Lopuksi 2000-luvulla minut armahdettin työvelvollisuudesta ja siirrettiin työttömyyseläkkeelle ja sitä kautta vanhuuseläkkeelle.
Näin hoidettiin eräs työssä uupunut. Enkä ole jäänyt ainoaksi työvelvollisuus armahdetuksi.

Tee kikkelis kokkelis temput ja Tenkaset kaupan päälle. Varma menestys. Ensin kuitenkin asiallinen katsaus tulevaisuuteen. Tulevaisuus nuorelle on tärkeintä. Orastava menestystarina on vielä edessä. Ota loparit. Puhuminen ei auta.

Narsisti sinut on paljastettu jo. Mene hoitoon.

Mulla oli 10 vuotta sitten samankaltainen tilanne ja päädyin kouluttautumaan uuteen ammattiin ja muutin pienelle paikkakunnalle. Sairaslomaa en ottanut vaan irtisanouduin. Mulla oli työ, jossa lähinnä opettamista ja esiintymistä, johon en tottunut koskaan.
Nyt olen rennommassa ammatissa, jossa toki sosiaalista kanssakäymistä, mutta ei esilläoloa. Ja harrastukset ovat tyyliin luonto ja minä. Voin paljon paremmin, mutta välillä haluaisin vielä vähämmän ihmiskontakteja. Katsotaan onko 3.ammatti tulossa :)
Suosittelisin vakavasti kuuntelemaan kroppaasi, koska uupumisesta toipuminen on oikeasti pitkä prosessi. En tiedä työnantajastasi mitään, mutta kyllä itse olisin sitä mieltä, että sairaslomaa kannattaisi hakea ja alkaa miettimään uutta suuntaa...

Tästä jokaiselle 5 euroa ilmaiseksi:
https://www.comeon.com/raf/Federation

Liittymällä 5€ ilmaisveto ilman talletusvaatimusta.

Ei tarvi ollenkaan omaa rahaa ja voi pelata casinolla tai urheiluvedonlyöhtiä oikealla rahalla ilman oman rahan tallettamista :) Suomalainen sivusto, joka on toiminut alalla jo pitkään. Kannattaa kokeilla!

Jätä ylimääräinen hömppä pois. Harrasta vain sellaista mistä pidät.

Kerro työnantajalle että sinulla alkaa olla liikaa töitä ja ettei patterit oikein riittä kaikkeen. Organisoi tai anna esimiehen organisoida vähemmän mielenkiintoisia juttuja muille työntekijöille/alaisille

Lopeta rauhoittavien syöminen niin jaksat paremmin. Jos jotain ei saa tehtyä määräajassa, sitten ei vaan saa. Kerrot suoraan että projekti on siinä ja siinä vaiheessa, etenee hyvin, mutta sitä ei vaan saanut ajoissa valmiiksi vaikka yritys oli kova. Ei siitä kannata itselleen vatsahaavaa hankkia.

Työnjohdon vastuulla on organisoida sopiva määrä töitä, joten se on ylemmän portaan vika jos joku hukutetaan töihin.

Muista lenkkeillä iltaisin että saat nukuttua hyvin. Varsinkin juokseminen piristää.

Hei taas,

Yllätyin nähdessäni tekstini etusivulla, kiitos teille paljon vastauksista!

Olen käynyt nyt pari kertaa asian tiimoilta työterveydessä, ensin työterveyslääkärillä ja hänen lähetteestä psykiatrilla. Psykiatrilla käymisestä jäi vähän p****n maku suuhun: kokonaistilannettani ei otettu mielestäni tarpeeksi huomioon ja ratkaisuksi tarjottiin mm. Lyrica-lääkitystä, lisää rauhoittavia ja mielialalääkitys uniongelmiin. Itse yritän nyt toistaiseksi tulla toimeen vain melatooninivalmisteilla ja tarpeen mukaan otettavilla lääkkeillä.

Aion lähipäivinä olla yhteydessä työnantajaani ja puhua tilanteesta. Olen jo aikaisemminkin maininnut, ettei tämä työtehtävä ehkä oikein sovi minulle, ja asiaan onneksi suhtauduttiin positiviisesti. En usko, että tulee ongelmaa. Olen hommani hoitanut paremmin kuin hyvin.

Henkinen hyvinvointi on mulle kuitenkin niin tärkeää, etten halua työllä elämääni pilata. Olen valmis pienempään palkkaan, kunhan pääkoppa voi hyvin. Hyvän liksan takia näissä hommissa roikuin tähän päivään saakka, vaikka kroppa ja pääkoppa sanoivat, ettei homma ole sua varten. Täytyisi oppia hidastamaan tahtia elämässä, nauttia niistä asioista mitkä on hyvin ja lopettaa jatkuva vaatiminen itseltä. Niin ja tietysti hyväksyä omat virheet ja puutteet - eihän kukaan meistä ole täydellinen.

Kiitos vielä paljon kannustuksesta. Lohduttavaa kuulla, että on muitakin samassa jamassa olleita ja olette ratkaisuillanne helpottaneet elämäänne merkittävästi. Toivottavasti minulle käy samalla tavalla ja opin tämän kokemuksen myötä kunnioittamaan itseäni enemmän.

Elämäsi kuulostaa klassisen surulliselta tarinalta ihmisestä, jota lapsena/nuorena ei nähty sellaisena kuin hän oli vaan sellaisena kuin hänet haluttiin nähdä.

Yhteiskunnassamme on edelleen tabu puhua vanhemmista, jotka yrittävät tehdä lapsestaan omien toiveidensa kaltaisen. Kun tästä lapsesta kasvaa aikuinen, hän ei tiedosta ongelmaa, mutta alitajuisesti hän edelleen yrittää miellyttää vanhempiaan. En tiedä taustaasi, mutta koska olet tehnyt valintoja, jotka eivät sovi sinulle, herää kysymys: kenen mieliksi olet valintasi tehnyt?

Olen itse parhaillaan vapautumassa tällaisesta kuviosta vasta nelikymppisenä, mutta ymmärtääkseni suurin osa kantaa yhä tätä taakkaa tietämättään.

Jos seuraava lause satuttaa, olet oikeilla jäljillä: Minua ei nähty sellaisena kuin olin, vaan sellaisena kuin minut haluttiin nähdä.

Tämän oivaltamisesta seuraa henkisesti kipeä prosessi, mutta sen seuraksena paranet ja tiedät mitä sinä haluat tehdä.

itse sain lääkitykseen ahdistukseen sosiaalisten tilojen pelkoon , olen loppu omaan työhöni ollut jo yli kymmenen vuotta . nyt alan käymäänpsykologilla ja aion vaihtaa myös uuteen työpaikkaan joka kiinnostaa eikä vain niin että pitää väkisin herätä työhön mistä ei tykkää pätkääkään. pitää ajatella omaa mielenterveyttä ja seon tärkeintä jottavoi hyvin

Pikku aamujumppaa ulkoilmassa piristää aina.
https://www.youtube.com/watch?v=Hn1F3WkJAr0

Ota ihmeessä lopputili jos noin vituttaa. Sen jälkeen haet jostakin muualta työtä tai elä työttömyyskorvauksella. Et häviä taloudellisesti juuri mitään. Ansiot pienenee, mutta verotus kevenee eikä rahaa mene työmatkoihin. Suomalainen sosialismi on sitä, että bruttopalkoissa on isot erot, mutta nettopalkka on lähes sama kaikilla verotuksesta johtuen. Kiitos SDP:n ja stalinistien. Työnteko ei kannata. Miksi siis tappaa itsensä työnteolla?

Ota lopputili. Perusta oma firma. Voit sen jälkeen tehdä mitä huvittaa. Ei ole kukaan käskemässä. Mikä idea on olla toisen palkollisena ja parkua kohtaloa. Ihan älytön juttu. Suomi on vapaa maa. Jokainen saa tehdä töitä myös itselle just sen verran ja sillä tavalla kuin huvittaa. Ei ole pakko olla toisen töissä jos ei huvita.

Sulla on väärä asenne töihin. Yksi kaveri pyysi minua, että perustetaan kahden miehen pieni firma, joka tekee remontteja. En lähtenyt yrittäjäksi, mutta menin hänen perustamaan firmaan töihin. Oltiin sitten molemmat siinä töissä kaksistaan, hän yrittäjä ja minä työntekijä. Muutaman kuukauden jälkeen aloin olemana sairaslomilla ja kun kaveri valitti, että rahat ei riitä enää palkanmaksuun, usutin liiton lakimiehet hänen kimppuun. Hyvin toimi systeemi. Liiton lakimiehet sai kaverin hulluuden partaalle. Oikeudessa kaveri hävis 100-0. Sain hyvät rahat työpaikkakiusaamisesta, laittomasta uhkailusta, epäasiallisuudesta jne. Kaveri makselee niitä vielä pitkään. Firma meni kättelyssä nurin. Työoikeus lähtee siitä, että työntekijää aina sorretaan ja sitä pitää puolustaa. Tosiasia oli, että kaverilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Sillä ei ollut vara edes palkata lakimiestä ja sen rahat loppu heti kättelyssä. Kunnon kyykytys kapitalistille. Tein hyvän tilin tässä kierroksessa.

Noilla kriteereilla olet sopiva kokoomuksen porukkaan.