lokakuussa sain tietää olevani raskaana.uutinen järkytti minut...ja ennenkaikkea se harmitti ihan vietävästi koska tiesin että se oli oma vikani:en ollut huolehtinut ehkäisystä.tulimme poikaystäväni kanssa siihen päätökseen että emme pidä lasta:minä opiskelen, olen juuri tajunnut mitä haluan elämältäni.loma-aikoina saan olla töissä,elämä alkaa olla järjestyksessä vihdoin.opiskelijan elämä ei kuitenkaan ole sitä kaikkein taloudellisesti parhainta...emme edes asu poikaystäväni kanssa samassa taloudessa(yhdessä 4v).abortti oli siis se luonnollinen ratkaisu.
mutta minua vain kummastuttaa yksi asia...olenko jotenkin ihan sairaan epänormaali kun en kadu sitä asiaa yhtään,että olen tehnyt abortin?operaation jälkeen olen ollut vain onnellinen ja helpottunut, että elämäni jatkuu normaalisti.ettei tarvitse enää huolehtia.ja muuta.
olenko ainoa,joka ei osaa surra estetyn elämänmahdollisyuuden puolesta??
olenko jotenkin tunnevammainen tai jotain....
mutta minua vain kummastuttaa yksi asia...olenko jotenkin ihan sairaan epänormaali kun en kadu sitä asiaa yhtään,että olen tehnyt abortin?operaation jälkeen olen ollut vain onnellinen ja helpottunut, että elämäni jatkuu normaalisti.ettei tarvitse enää huolehtia.ja muuta.
olenko ainoa,joka ei osaa surra estetyn elämänmahdollisyuuden puolesta??
olenko jotenkin tunnevammainen tai jotain....
Vastaukset 43
Vanhimmat
Onneksi olkoon!
ei voi muuta sanoa.. mutta ehkä et vielä tajua mitä oot tehny.
Kyllä voi. Tuntuu, että varsin hyvin on tajunnut mitä on tehnyt. Pidä mielipitees, mutta älä tuomitse.
pidä säkin vaan ihan omana tietonas äläkä muita tuomitse, kysyjä kysyi mielipidettä! se on minun mielipiteeni että outoa jos ei missään tunnu!!!
Mielipiteet on kuin persereikä. Jokaisella on sellainen. Kiinnostaa ihan helevetisti.
sua kiinnostaa kun sulta ei ole kysytty mitään! ymmärrätkö idiootti!
Arvasin, että abortin vastustajat alkavat heittämään tänne moralisoivia, ei omaan kokemukseen pohjautuvia kommenttejaan!
Itse päädyin vuosia sitten aborttiin. Pohdin asiaa paljon, TEIN ITSE OMAN PÄÄTÖKSEN ja en ole sitä surrut tai katunut. Asia ei ollut yhdentekevä tai helppo, mutta omaan tilanteeseen ainoa oikea. Olen edelleen samaa mieltä. Elämä on jatkunut onnellisena, tasa-painoisena ja kokemuksesta oppineena: vastuullisempana.
Tulee luottaa näin isoissa asioissa omaan päätökseen, jatkaa elämää ja tuntea vuosienkin päästä tyytyväisyyttä omiin valintoihin.
"Abortin vastustajat alkavat heittämään tänne moralisoivia, ei omiin kokemuksiin pohjautuvia kommenttejaan". Voi noita viisauden sanoja. Jos vastustaa aborttia niin miksi sen tekisi? Abortti on ihmisalun tappamista. Seuraava kommenttisi on, että ei se ollut ihminen. Kyllä oli. Se oli hyvällä alulla matkalla elämään. Joku vaan päätti tappaa sen. Minun mielipiteeni. Mietin vain, että ettekö ikinä ajattele millainen siitä olisi tullut? Esim. Sinun vai isän näköinen?
abortti ei oo "ihmisalun tappamista" Niinkuin sanoit
Abortti tehdään siinä vaiheessa kun se ei oo vielä mikään...
Ja on se sen lapsenkin kannalta parempi et jos hän ei mahdu naisen (ja miehen) elämään.
Lapsi on iso päätös. Jos siitä ei esim. pysty elämän tilanteen kannalta huuolehtimaan niin abortti on parempi
Miksi laittaa lapsi maailmaan joka joutuu elämään "huonoissa" olosuhteissa tai pahimmassa tapauksessa otetaan huostaan??
No jokainen päättää itse!
Ja turha sitä on ajatella. Pilaa vaan oman elämänsä murehtimalla turhia.
Sinulle "hyvä hyvä" : EI, en ole koskaan ajatellut, millainen siitä olisi tullut ja miksi olisin, kun tätä ihmistä ei ole koskaan ollut olemassa. Kuten sanoit: oli ihmisalku, josta ei koskaan tullut ihmistä. Ja "joku ei vaan päättänyt tappaa sitä", vaan MINÄ PÄÄTIN KESKEYTTÄÄ raskauden. Minulla ja tässä maassa siihen on ihan laillisesti oikeus. Tarkoitin tuolla moralisoinnilla sitä, että usein tällaiset kiihkovastustajat eivät ole itse joutuneet siihen tilanteeseen, että olisivat esim.15v, rahattomia, mieleltään keskenkasvuisia, raskaana olevia lapsia, ilman tukiverkkoa...tilanne kun on TOSITILANTEESSA aina toinen.
Ja viekö minun keskeytetty raskaus sinulta jotain pois? Sitä voit pitää lapsesi/tehdä oman päätöksesi (näin tulisi aina olla), mutta minä en silloin olisi kyennyt äidiksi ja en ole ainut joka näin kokee. Tulisi antaa mahdollisuus nähdä tasapuolisesti asian kumpikin puoli.
Nyt olen onnellinen, menneitä katumaton, aikuinen äiti.
"Se oli hyvällä alulla matkalla elämään. Joku vaan päätti tappaa sen."
Vai niin. Vai oli se ihan hyvällä alulla. Sittenhän sinunkin kannattaisi miettiä sitä ehkäisyn käyttöäsi, koskapa ilman ehkäisyä olisit hyvällä alulla raskaudessa. Mutta sinäpä vain päätit tappaa sen. Jösses! Miettikää nyt vähän minkälaista soopaa päästätte suustanne ihmiset. Jotain rahaa tyhmyyksienkin kanssa...
tulkaa eka raskaaksi vaikeassa elämäntilanteessa ja tulkaa sitten tuomitseen toiset..
paitsi, että toi päälle hyökkäävyys todistaa vaan sen, että ette ymmärrä elämästä mitään, kun ette pysty keskusteleen asiallisesti.
kasvakaa eka muutama vuosi henkisesti ja tulkaa sitten arvosteleen tänne...! katsotaan sitten onko edistystä tapahtunut.
Ps. mulle voitte tulla kyllä naamatustenkin sanomaan noi kommenttinne, ettei tarvi vaan kirjotella täällä niitä...ettekä haukkusi edes väärää puuta, koska olen tuon edellä mainitun kokenut.
Olet normaali tasapainoinen ihminen, mitä ikävä kyllä ei voi sanoa aivan kaikista kirjoittajista...
Itse en ole kokenut tunnontuskia, enkä usko että yhtäkkiä vuosien päästä tulisi yhdellä rysäyksellä kauheat itsesyytökset sun muut. Itsensä kiusaamista miettiä "olisiko se ollut mun tai sun näköinen" ja muuta vastaavaa, kun abortti on tehty ja lasta ei takaisin saa. Mitä sitä sitten pilaamaan elämänsä tuollaisella.
Monet varmasti rypevät vuosia masennuksessa ja itsesyytöksissä abortin jälkeen, mutta mielestäni se on vain osoitus siitä, ettei aborttia ollut mietitty loppuun asti - lapsi olisi pohjimmiltaan haluttu pitää (laita syy x tähän). Jos aborttipäätöksen on tehnyt itsenäisesti ilman ulkopuolista painostusta ja muuta vastaavaa, en näe mitään syytä miksi aborttia pitäisi katua ja vatvoa sitä vielä vuosiakin tapahtuneen jälkeen.
Itse päädyin aborttiin muutama vuosi sitten 17v. minulla oli aika saman kaltainen elämäntilanne, kuin sinulla. Joskus tuli tosin pahoja aikoja jälkeen päin masennusta ja sen sellaista, koska olen lapsirakas ihminen.
Mutta katunut en ole koskaan, en missään vaiheessa. Tein päätöksen lapsen parasta ajatellen, se oli ainut vaihtoehto.
Sanoisin, että jos aborttiin päätyy järkevistä syistä, on se viisautta saati, että synnyttää lapsen huonoon elämäntilanteeseen, ei toivottuna.
Jos päätös on oikea, niin ei sitä ole mitään syytä alkaa vatvomaan. Elämän on jatkuttava.
Tsemppiä sulle!
T:Tina
Siitä tiedät että päätös oli oikea.
Itselläni sama juttu aikanaan ja päivääkään en ole katunut koska päätös oli harkittu.
on se kumma kun abortin vastustajat eivät saa sanoa omaa mielipidettään missään!? yhtäläinen oikeus täälä on vastata että se on erikoista kun että voi,voi sua... miettikää nyt vähän.
sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät ole tota itse kokeneet elämässä eivät osaa suhtautua siihen konkreettisesti...he tosin luulevat tietävänsä asiasta, mutta eivät he tiedä loppujen lopuksi yhtään mitään kyseisestä aiheesta! Se tässä onkin hieman kummallista miten joku haluaa ja yleensäkään viittii tuomita jonkun päätöstä, kun ei loppujen lopuksi tiedä asiasta mitään..saati sitten kyseisen ihmisen elämäntilanteesta...
Minä en niistä kommenteista itseeni ota, minulle riittää kun olen itse sujut päätökseni kanssa. Joka vaikeea, mutta ainut ja oikea minun kohdallani.
Haluan sanoa kaikille, jotka ovat kokeneet kyseisen asian tai jotka ovat sitä harkitsemassa...kyse on sinun elämästäsi, sinun päätöksestäsi...riittää, kun olet sujut itse päätöksesi kanssa. Ei nämä kritisoijat tiedä sinun elämästäsi, sinun tilanteestasi...jos ny yleensäkään tietävät miltä tuntuu kohdata tuollainen asia elämässä! vaan eivät tiedä...!
Se on tullut huomattua, joten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin sanotusti!
tsemppiä ja voimia teille!
ensinnäkin..mistä tiedät kuka sen on kokenut ja kuka ei? sitä ei ole kysytty ja toisekseen täälä kysyttiin onko julmaa niin pitäisikö kaikkien lässyttää että ei suinkaan..jos ei sitä mieltä ole? kuten aiemmin sanoin, kaikilla on tasavertainen asema ja oikeus vastata kun vastausta pyydetään!
Toi oli mun mielipide, jonka kirjoitin kokemuksesta, sellaisesta aiheesta, jonka olen kohdannut silmästä silmään.
Toi viesti taisi kolahtaa suhun, kun noin vimmastuit...mutta enemmän minä tuosta aiheesta tiedän kirjoituksestasi päätellen ainakin.
Heips..
Hiukan samoja olen minä kokenut.. Paitsi että oma tarinani on hiukan monimutkaisempi.
Eli viime kesänä huomasin olevani raskaana, yhden ainoan pillerin unohdettuani. Järkytys oli testin jälkeen hirveä koska en todellakaan odottanut raskautta.
Abortti tuli mieleen ensinmäisenä. Parin päivän päästä testin jälkeen sain sitten valtavia vatsakipuja ja vuotoa..
Sain keskenmenon.
Tämän jälkeen olen kokenut sekä valtavaa helpotusta että hirveitä tunnon tuskia.
Tunnon tuskat johtuvat tuosta helpotuksesta mitä koin keskenmenostani, minun ei ollut itse tarvinut tehdä aborttia. Ajattelen kyllä asiaa lähinnä niin että lapsen ei ollut meille tarkoitus syntyä, enhän ollut vielä valmis äidiksi.
Kieltämättä kyllä välillä pyörii ajatus siitä että minkälainen lapsesta olisi tullut yms.
jos abortti on murha, niin miettikää mikä joukkomurha siemensyöksykin on. Miljoonia siittiöitä(=pieniä ihmisen alkuja) kuolee.
Jos et huolehdi ehkäisystä etkä halua tulla raskaaksi ja kuitenkin tulet. Et ole ehkä tunnevammainen, mutta lapsellinen kylläkin. Harmi ettet oppinut tästä mitään, kun abortin tekeminen oli sinulle noin helppoa. Sinun tapauksessa toivoisin sterilisaation olevan mahdollinen ilman 3 lasta tai 30 vuoden ikää. Sinulle se olisi paras ehkäisy. Kyse ei ole abortin tekemisestä vaan vastuuttomuudesta hoitaa ehkäisy ja laittaa
alulle jotain niin kaunista haluamatta sitä.
Toivottavasti kasvat aikuiseksi pian.
Oma mielipiteeni: et ole julma, mutta äkkiseltään tekstisi tuntui kovin kypsymättömältä. Todennäköisesti et ihan täysin ole ymmärtänyt, mitä olet tehnyt. Itse ainakaan en enää sen jälkeen, kun perehdyin sikiönkehitykseen ja muuhun, ole edes voinut ajatella aborttia koskaan omalle kohdalleni. "Solumöykystä" tulee käsittämättömän nopeasti elävä olento, ja hyvin pian (jo 6. raskausviikolla) siitä erottuvat täysin ihmismäiset piirteet. Tosin muutenkin kyllä ajattelen, että vauva on vauva jo hedelmöitymishetkellä, sillä se on jo suuri ihme.
Mietin vain, että jossain vaiheessa myöhemmin saatat saada tosi pahoja morkkiskohtauksia teostasi. En halua moralisoida vaan kertoa sen, mitä minulle on kerrottu. Tällaisia kriisiaikoja ovat kuulemma esim. abortoidun lapsen laskettu syntymäajankohta (joskus ensi kesänä sinun kohdallasi) ja myöhemmin mahdollisten tulevien lasten syntymät. Samoin sitä tuskaa ei moni voi kuvitellakaan, jonka toiset ovat kokeneet, kun myöhemmin haluavat lasta ja se ei heti luonnistukaan. Siinä käydään herkästi todella syvällä masennuksessa - varsinkin kun abortti saattaa joskus aiheuttaa lapsettomuutta.
Tämän vuoksi peräänkuuluttaisin sinulta vastuullisuutta tulevissa yhdynnöissä. Toivottavasti edes sen verran opit, ettei abortti todellakaan ole ehkäisykeino.
Voisin suositella sinulle ja monelle muullekin kirjaa "teiniäiti", jossa on nuorten äitien kertomuksia raskauksista, aborteista ja äitiydestä.
En ole abortin kannalla mutta en silti tuomitse sitä. Itse sen kokeneena ja nyt vasta myöhemmin aiheeseen paremmin perehtyneenä huomaan ehkä tehneeni väärin. Tai en tiedä,lapsen ei olisi ollut hyvä syntyä nyt,en vain olisi ollut valmis,eikä isäkään. Meistä ei olisi saanut perhettä aikaseksi. Ja kuitenkin haluan tarjota maailmaan saatettavalle lapselle hyvän elämän.
Toivon vain hartaasti että ehkäisy ei petä jatkossa etten joudu enää tuota päätöstä lapsen elämästä ja kuolemasta tekemään. Kadun päätöstäni riistää omalta lapseltani elämä, mutta taas toisaalta olen tyytyväinen päätökseeni. Järjellä ajateltuna: oikea ratkaisu,tunteilla ajateltuna: erittäin väärä.
Nimittäin nyt myöhemmin olen lukenut sikiön kehityksestä ja abortista,sen tehneiden tunteista, yleisiä keskusteluja aiheesta jne. Enkä millään voisi tehdä sitä uudestaan. Vaikka viimeksi minun oli pakko,meidän oli pakko. Päätös oli yhteinen lapsen isän kanssa. En silti pidä itseäni murhaajana, mutta en oikeaksi miellä tekoani. Siitä lapsestä olisi voinut tulla maailman kaunein vauva ja varmasti kaikille rakas. Mutta näin vaan kävi.. Opiskelut kesken,isällä myös, hän lähdössä armeijaan. Asun kotona. Taloudellinen tilanne ei ole suotuisa lapsen kasvatukseen. Syitä on. Mutta onko se niistä huolimatta oikein vielä toiselta,viattomalta, elämä ja oikeus syntyä? En ehkä koskaan löydä tuohon vastausta, mutta toivon että joskus saisin itseltäni anteeksi.
Ei varmaan kovin kiinnostava tarina mutta minua helpotti kertoa se ääneen.. Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea :) Ja voimia kaikille abortin tehneille, sitä harkitseville sekä myös vauvan pitäneille :)
Eikö esim. ehkäisypillerien käyttö ole myös raskauden keskeytys eli siis abortti. Siinähän estetään hedelmöittynyttä munasolua (siis ihmisen alkua sekin) kiinnittymästä kohdunseinään...? Silloinhan viedään "lapselta" mahdollisuus elämään.. Onko joku joskus ajatellut asiaa noin?
Munasolu ei pysty hedelmöittymään, eli mitään last ei ikinä olekaan. On pelkkä munasolu ja siittiö, jotka kumpikaan eivät yksinään ole mitään. Sitten kai runkkaaminenkin on murha jos siittiöt menee vaikka wc-pönttöön. Siittiö ei pääse munasolun sisälle, eli varinaista lasta ei olekaan. On vain solu ja siittiö.
On se kiva että tulit raskaaksi. Täällä yritetty kolme vuotta eikä merkkiäkään. Oo oikein onnelinen vaan, ei tuollaisesta ihmisestä olisi äidiksi ollutkaan. Toivottavasti et saa myöhemmin lapsia. Tiedät miltä se tuntuu kun toiset tappaa oamnsa ja itse ei mitään muuta maailmassa halua.'
Ei elämä voi olla noin mustavalkoista. Miten voit nauttia toisen abortista, vaikka itse haluat lasta?
Aborttiin päädytään aina (toivottavasti) pakottavista syistä, niinkuin lapsettomuuteenkin.
En haluaisi olla ikävä, mutta oletko varma, että sinusta on äidiksi? Ei abortti tee naisesta huonoa tulevaa äitiä (päinvastoin) eikä raskauden yrittäminen hyvää. Sori-.
Tämä oli sinun mieleipiteesi..Minulla on omani..Pitäköön jokainen omansa. Toin vain omani ilmi. En sanonut nauttivani toisen abortista. Kuten en yleensäkään nauti kun joku sellaisen tekee, oli syy mikä tahansa.
Kukaan ei tiedä ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen oliko hänestä äidiksi. 3 vuoden yrityksen jälkeen alkaa tuntua siltä että ehkä minusta ei sitten ole. Jos näin on tarkoitettu tyydyn kohtalooni. Mutta en lopeta "ehkäisyvapaata" elämäntapaa, josko se sieltä joskus putkahtaisi.
Äiti, joka on tappanut lapsensa aseella ei voi olla muille lapsilleen enää hyvä äiti. Voiko äiti joka on tappanut lapsensa abortilla? Tämä on kysymys johon meillä jokaisella on oma vastauksemme. Onneksi.
Aivan uskomatonta! Pakko myöntää, että en ole koskaan lukenut noin lapsellista kirjoitusta. Kuka voi sanoa abortin tehneelle, että "toivottavasti et saa koskaan lapsia, koska MINÄ olen yrittänyt lasta jo kolme vuotta"
Kuinka itsekeskeinen oli tuo kommentti. En tunne sinua, mutta tiedän jo nyt, että et lasta ansaitse!
häpeä!
Näköjään en ansaitse, aiva. Olen varmasti liian paa ihminen äidiksi. Luuletko että olisin tullut raskaaksi jos minusta olisi äidksi.
Hahaa, näin se maailma menee.
Tein abortin 10v sitten (silloin 29v) enkä ole katunut kertaakaan. En ole koskaan kokenut olevani mitenkään julma, moraaliton tai epänormaali. Tilanne oli sellainen että lapsen pitäminen olisi ollut mahdotonta enkä ole koskaan muutenkaan ollut mitenkään lapsirakas enkä lapsia koskaan halunnut. Olen nyt 39 v, lapseton enkä halua (en kohta enää saisikaan). Ratkaiuusuuni olen ollut aina tyytyväinen. Tehköön lapsia ne jotka oikeasti niitä haluavat ja ovat kykeneväisiä hoitamaan. Itse en olisi ollut, en olisi jaksanut/halunnut hoitaa. Eikö ole juuri julmaa väkisin tehdä lapsi jos ei halua? Tuskin sitä silloin hoitakaan kunnolla. Valitettavasti vaan vahinkoja käy kuten minullekin kävi.
En ole koskaan tuntenut surua asian johdosta tai kokenut että olisin mitenkään tappanut ihmisen (eihän se ihminen edes ole vielä niin aikaisessa vaiheessa, 6 vkoa).
Jos kuvittelette että olen jotenkin tunteeton kylmä ja epäempaattinen ihminen niin erehdytte. Olen hyvin eläinrakas, tunteellinen ja itken helposti. Empatiaakin löytyy ja kuuntelutaitoa. En vihaa tai inhoa lapsia ja osaan kyllä olla ja leikkiä niiden kanssa tarvittaessa ja yleensä pitävät minusta.
Itselläni vain on aina ollut hyvin vahva tunne koko elämäni että en omia lapsia halua koskaan eikä se tunne ole muuttunut iän myötä. Minusta on oikein ja moraalista myöntää se ja toimia sen mukaan. Eikä välittää muiden ihmettelyistä ja syyllistämisistä.
Siis älä anna ihmisten tuomitsemisen ja syyllistämisen haitata itseäsi. Olet tehnyt oikean ratkaisun hyvin perustein eikä ole mitään syytä huonoon omaantuntoon.
Moralisteille ja tuomitsijoille tiedoksi: se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven!
ei ole tappanut omaa lastaan niin voi mun puolestani heittää niitä kiviä.Elikkä saisit aika kivisateen niskaasi ja se olisi oikea tuomio murhasta.
On se niin helppoa paukuttaa täällä leukojaan ja tuomita muut. Teepä sinä noinkin hyveellisenä ihmisenä uroteko ja pidä huolta siitä, että kaikki ne ihmiset, jotka ovat tahtomattaan synnyttäneet lapsen, jota eivät rakasta tai halua ja pahoinpitelevät sitä ja kohtelevat kaltoin, niin menepä sinä järjestämään heidän lapsilleen äidinrakkautta. Sinulla on varmaankin laaja syli, että tekemistä varmaankin piisaa. Tekopyhä hurskastelija.
lapsen syy jos vanhemmat on mitä ovat.Kyllä niitä rakastaviakin pariskuntia on jotka ilomielin ottaisivat lapsen huostaansa.
Aika sairasta puhetta sinulta että lapsi pitäisi tappaa jos vanhemmat eivät olekkaan kunnollisia.
Olenko tosiaan tekopyhä hurskastelija jos rakastan elämää ja lapsia,enkä hyväksy edes pienenkään ihmisen tappamista?
Kun hänelle joskus kerrotaan, että sinun biologiset vanhemmat ovat jossain. Eivät halunneet su kasvattaa...
Niin eikö sen nyt maalaisjärjelläkin pysty ajatteleen, että lapsi tajuaisi, että syntyi ei toivottuna....sitten hän alkaa etsiin vikaa itsestään miksi häntä ei pidetty?
Aikamoinen prosessi käsiteltäväksi, jossa itsetunnon kehitys ja psyykkinen kehitys joutuvat aika moiselle koetukselle...
Tiedän monta, jotka käyvät esim. äidin jättämisestä aiheutuvaa kriisiä läpi vielä aikuisiässäkin, harva ihminen on niin vahva, että kykenee tuollasen unohtaan, ja elään kuin ei mitää oisi koskaan tapahtunutkaan...
On ehkä helppo ajatella, että lapsella kaikki hyvin aina, jos vaan saa syntyä, mutta kannattaa ajatella vähän pidemmällekin, ihan vaan lapsen kannalta.
Itse uskon että lapsi ei kätsi adoptiosta. Riippuu toki paljon siitä ,minkä ikäisenä hän muuttaa perheeseen. Mutta jos uudet vanhemmat ovat fiksuja ja lapsi tietää asian pienestä asti en usko että siitä tulee lapselle myöhemmin mitään haittaa.
Minut on adoptoitu ihan pienenä vauvana ja kuulun suureen yhdistykseen jossa on paljon adoptoituja. Ainakaan meistä. lähes tuhannesta ei kukaan ole kärsinyt adoptiosta vaikka ollaankin vahingossa synnyttyjä äpäröitä.
Jokainen tätä päätöstä (toivottavasti) miettii pitkään ja ajatuksella. Lopputulos on aina oikea.
Itsekin olen raskaana, mies muutti omaan asuntoonsa muutama viikko sitten. Mietin jo valmiiksi mitä teen, ennenkuin hain raskaustestin.
Nyt neuvola painostaa lapsivesipunktioon, mutta haluan senkin tuloksen seuraukset miettiä valmiiksi, ennenkuin suostun siihen (jos suostun)...
Luulin joku aika itsekin olevani raskaan. Minulla on jo 2 lasta ja olen melkein vuosi sitten aloittanut opiskelut vieraalla paikkakunnalla, missä minulla ei ole ketään muita tuttuja kuin perheeni.
Mietin silloin, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Enkä ymmärrä miten sellaista päätösä voi kukaan mennä tuomitsemaan. Jokainen tietää oman tilanteensa. Aina ei ole oikea aika lapsille. Niille pitää antaa kaikkensa ...
Olet ihan normaali ihminen. Lultavasti miettinyt abortin loppuun asti koska et syyllisyyttä siitä tunne. Olenitsekkin tehnyt abortin 17vuotiaana eli 10vuotta sitten ja se oli todellakin oikea ratkaisu. Se suretti hetken, mutta ei kaduttanut päivääkään. Onneksi asumme maassa missä jokainen saa päättää omasta kehostaan. Tarkoitan tällä siis jokaista joka ajattelee ja jolla on tunteet!
Minun tapauksessani käytin ehkäisyä joka petti, sen jälkeen hain katumuspillerit ja nekään eivät tehonneet. Toivottavasti sinä opit nyt kantapäänkautta käyttämään ehkäisyä!
Moi!
Minulle tehtiin abortti 2,5 vuotta sitten 29 vuotiaana. Päivääkään en ole ratkaisua katunut, olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja mieheni tiesi raskaudesta. Me emme vain halunneet lasta tässä vaiheessa, molemmat halusimme elää kahdestaan ja keskittyä ensin uraan ja matkusteluun. Kukin saa itse päättää mitä tekee, kukaan ei voi tuomita toista tässä nykyisessä mielettömässä maailmassa. Mitä enemmän seuraan kummityttöni ja hänen perheensä elämää, sitä vakuuttuneempi olen että en halua lapsia...
Älä usko kaiken maailman abortin vastaisten moraaliisoijien puheisiin vastuuseen joutumisesta jossain seuraavassa elämässä, jos Jumala olisi olemassa ei maailma olisi tällainen...
Jatka elämää pää pystyssä, meitä on muitakin joille raskauden keskeyttäminen oli itsestään selvyys...
R-L
Olet sinut oman päätöksesi kanssa ja hyvä niin. Minä vielä pohdiskelen ja nyt olen abortin kannalla. Toivon että se ei sekoita elämääni täysin.