Olen pitkässä parisuhteessa ja rakastan miestäni syvemmin kuin ketään koskaan, silti samaan aikaan olen tuntenut ihastumisen tunteita erästä toista kohtaan useita vuosia. Sanotaan että ihastumisen tunteet häipyy aikanaan mutta kuinka kauan siinä voi mennä?
järki & tunteet
yksivain_
10387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa mielestäni mahdottomalta, että olet voimakkaasti ihastunut johonkin toiseen ja silti rakastaisit miestäsi kovin syvästi. Enpä oikein usko.
Kyllä tuo on ihan mahdollista ja aika yleistäkin. Uskot viimeistään sitten, jos koet saman itsekin.
tarviskaan uskoa muiden asioita, huomioi että ne on muiden, ei sinun eikä silloin sinun uskollasikaan ole merkitystä.
Moi!
Luin tuon fundament5alistisen "ketä huijaat" -viestin alun, ja ymmärsin miksi puolet porukoista on suvaitsevaista ja liberaalia osastoa.Ja se toinen osasto valvoo varmaan itsetyydytystäänkin ja saa kiksit "korkeasta moraalistaan".
Älä välitä heistä. Uloste ei punniten parane.
Elän itse heikommassa parisuhteessa eli joskus naikkosen typeryys ja löyhä ajattelu (vrt. nim.Ketä huijaat) oksettavat. Mutta asiaasi:
Jos tuo tunnepari rakkaus et ihastuminen toimii eikävloukkaa ketään (including you), niin miksi et jatkaisi eloa kuten se on mennytkin Sehän on tod. turvarakkautta usealla mausteeella.
ps.Muistan kun tyttökaverini silloin joskus 80 -luvulla kertoi olevansa ihastunut N.N:ään ja rakastavansa mua, olin daun. Teki pahaa.Eli:
Älä kerro ukolles, diggaile feeléjäsi, mutta älä vaihda ukkia, jos on skidei tai jotain vastaavaa kunniavelvoitetta.Tuo imperatiivi ei ole paternalistinen.
Minä ainakin olen maininnut puolisolleni ihastuksesta, koska haluaisin että myös minulle se kerrottaisiin. En pidä itseäni mitenkään muita parempana ja moraaliltaan korkeampana. Meillä suhteessa muutenkin ongelmia ja eroa mietitään ja näissä asioissa pitää mielestäni olla rehellinen. Mutta olen huomannut, että oma rehellisyyteni aiheuttaa itselleni pelkästään kärsimystä, joten enpä tiedä enää mitä jatkossa teen.... Ehkä on aika miettiä itseäänkin ja omia tarpeita.
Nyt jamppa puhuu asiaa. Sori tuo aamuinen viesti. Kun on itse kireellä, unohtuu omat ihanteet et periaatteet.
Kannatan itsekin rehellisyyttä; liikaakin; suojauskeinonakin. Kaikille asiakeskustelijoille - kuten sinä - hyväävuotta 2015!
On mahdollista. Olen ihan samassa tilanteessa.
Tietääkö ihastuksesi tästä, ovatko tunteet molemminpuoliset? Mun tunteet ei ole menneet ohi, ne ovat hieman muuttaneet vaan muotoaan, koska olemme sopineet ettei yhteistä tulevaisuutta ole, eikä hän enää "ylläpidä" romanttisessa mielessä tunteita yllä. Mutta silti...
Jos tunteet on yksipuoliset kyllä ne kannattaa yrittää turruttaa. Jos molemminpuoliset ja ne tukahdutetaan voivat aiheuttaa pelkkää kärsimystä ja vaikka kuinka monelle ihmiselle. Ei takaa minkän suhteen jatkumista turruttaminen tuolloin.
On mahdollista ihastua todella syvästi, ehkä jopa rakastua, silti voi rakastaa myös puolisoaan ( toisenlaista rakkautta)
Riippuu minkälaista rakkautta ihminen hakee ja tarvitsee? Vai onko kyseessä edes rakkaus vai tottumus, tuttuus ja turvallisuus. Rakastaa voi myös ystäviä, eri perheenjäseniä, lähimmäisi. Parisuhderakkautta ehkä voi kokea vain yhtä kohtaan. Mutta tulkintakysymyksiä nämä. Eivätkä mitenkään yksioikoisia asioita.