Jos olemme molemmat varattuja ja pidämme toisistamme?
Onko se nyt niin vaikeaa kertoa toiselle niitä tunteita?
Miksi sitä ei voi tehdä, jos kuitenkin pettää jo ajatuksissaan koko ajan?
Eikö toisen ajatteleminen ja haluaminen ole rakkautta, joka pitäisi tuoda esille?
Miksi elää liitossa, jossa kaikki on hyvin, mutta sydän haluaa koko ajan muualle?
Onko papin aamen se este?
Vaiko lapset?
Taludellinen tilanne?
Rohkeuden puute?
Mukavuuden halu?
Mikä meitä estää elämästä ja näyttämästä tunteitamme?
Miksi ei voi salassa tutustua ja katsoa miten menee?
Miksi ei voi yrittää ja kokeilla?
Onko eroaminen maailmanloppu?
Onko työlästä aloittaa toisen kanssa alusta?
Mitä pelätään?
Miksi näin, kun molemmat tietää totuuden?
Onko se nyt niin vaikeaa kertoa toiselle niitä tunteita?
Miksi sitä ei voi tehdä, jos kuitenkin pettää jo ajatuksissaan koko ajan?
Eikö toisen ajatteleminen ja haluaminen ole rakkautta, joka pitäisi tuoda esille?
Miksi elää liitossa, jossa kaikki on hyvin, mutta sydän haluaa koko ajan muualle?
Onko papin aamen se este?
Vaiko lapset?
Taludellinen tilanne?
Rohkeuden puute?
Mukavuuden halu?
Mikä meitä estää elämästä ja näyttämästä tunteitamme?
Miksi ei voi salassa tutustua ja katsoa miten menee?
Miksi ei voi yrittää ja kokeilla?
Onko eroaminen maailmanloppu?
Onko työlästä aloittaa toisen kanssa alusta?
Mitä pelätään?
Miksi näin, kun molemmat tietää totuuden?
Vastaukset 26
Vanhimmat
No en tiiä .en muuta haluais kuin olla onnellinen.mulla ei oo muita esteitä kuin se papin aamen.olen elänyt vuosia kulissi avioliittoa,mieheni ei ole enää vuosiin sanonut rakastavansa mua.
Mikä saa sinut silti olemaan liitossasi, jos näin on?
en tiijä ,ehkä en jaksa sitä kauheaa rumpaa ,mitä ois tulossa.tai en tiijä ,kaikki on kaikonnut luotani .
niin,siinä on omat säädöt ja järjestelyt kun eroaa,joillain menee helpommin,joillain ei. tapauskohtaisia juttuja.
Kenelle nämä kysymykset on....??
Aivan sama kuka vastaa. Kannattaa kaikkien miettiä, jotka samassa tilanteessa. Mutta naiselta miehelle.
Olen myös nainen ja samankaltaisehkossa tilanteessa, mutta yksi ero on:
"Miksi elää liitossa, jossa kaikki on hyvin, mutta sydän haluaa koko ajan muualle?"
Mun liitossani kaikki on hyvin, ja vaikka sydämeni haluaa hänenkin lähelleen, se haluaa silti pysyä omani lähellä, ja niin ajatusteni kohteenikin sydän haluaa pysyä omansa lähellä.
SIispä on parempi pitää suut supussa.
Elämä ei ole noin mustavalkoinen. Mutta noinhan moni ajattelisi. Eikä elämää voi laskelmoida.. etukäteen, tai jälkeenpäin. Jos jokin on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu.
Kun on löytänyt ihmisen jonka kanssa elämä on helppoa ja mutkatonta, niin en uskalla ottaa riskiä, että vaihtuu huonompaan.
Papin aamen ei ole este. Eroaisin jos nykyisen kanssa olisi ongelmia.
Omat lapset on jo aikuisia, ei ongelma.
Taloudellinen tilanne ei este. Molemmilla on omaa omaisuutta riittävästi ja yhteisen omaisuuden voisi siirtää lasten nimiin erossa. Tästä on puhuttu että näin tehdään jos joskus erotaan.
Rohkeudesta ei ole kiinni.
Mukavuuden halusta en enää haluaisi elää lapsiperhearkea.
Pettäminen on väärin.
Rakastuminen on kemiallinen aivoreaktio ja kestää vain muutaman vuoden. Samoin ihastumisvaihe. Arki voi olla täyttä tuskaa sen jälkeen ja tulee ero.
Eli vaaka kallistuu väkiselläkin nykyiseen puolisoon päin. Sorry!
Vielä tärkein unohtui; luottamus.
Tiedän että nykyiseni ei huijaa minua raha-asioissa eikä muutenkaan. Hän ei ole pystynyt pettämään minua, vaikka hän on joskus ollut rakastunut toiseen.
Tuosta ihastuksesta ei tiedä, mitkä motiivit häntä liikuttaa. Onko hän vain rahan perässä? Onko hän peluri, joka ottaa uuden ihmisen haasteena, ja lemppaa kun saa eroamaan.
Ei sun pidä pyydellä anteeksi omaa päätöstäsi. "Eroaisin jos nykyisen kanssa olisi ongelmia"...Mitkä asiat vaikuttaisivat siihen? Entä jos rakastut johonkin toiseen? Etkä saa häntä mielestäsi? Entä, jos toinenkin tuntee samoin? Oletko siltikin nykyisessä liitossasi, vaikka ajattelet toista?
Kyllä olen. Olen rakastunut toiseen, mutta tiedän että puolisoni on paras puoliso minulle. Kun ikää alkaa olla, niin tietää että voi tulla terveydellisiä ongelmia. Tiedän että puolisoni seisoo rinnallani ja tukee minua. Tästä toisesta en voi olla varma. Tiedän että tunteet toista kohtaan menee ohi parissa vuodessa.
Entäs jos ei mene? Oletko kertonut tälle toiselle tunteesi? Oletko varma siitä, että et saisi tukea myös häneltä, jos hänellä on tunteita sua kohtaan? Olisithan sinäkin hänen tukenaan, vai kuinka?
Väärinperustein olet itse liikkeellä. Tuo rahanperään juttu oli jo sellainen epäluottamus ihastuksellesi, että kannattaa pohtia omaa arvomaailmaansa.
Kaipuuni kohde on eittämättä varakkaampi, entä jos hän ajattelisi minusta noin? Se tosiaan tuntuu pahalta. Kun ei sille ihastukselle, jopa rakkaudelle voi mitään. Ei se katso varallisuutta.
Minä en tosin odota häneltä mitään, salaa vain kaipailen.
Huijareitahan voi olla tietysti ja onkin aina ollut.
Kihloissa olen, tosin sormukset poistettu jo vuosia sitten. Nukuttu eri huoneissa avopuolison kanssa ainakin kuusi vuotta. Yksi lapsi, joka ei asu enää kotona.
Olisin ollut jo pitkään valmis lähtemään. Olisin valmis, vaikka salassa tutustumaan
ja aloittamaan suhteen, hänen kanssaan. Ainut minua hidastava este on, että
ihastukseni on nuorempi minusta, ikäero vaivaa.
Miksi pilaat elämäsi asumalla noin? Entä jos sinua varten on joku vielä jossakin? Oletko tyytyväinen elämääsi juuri noin?
Se vaatisi pienen sykäyksen, jota en nyt tässä lähde tällä kertaa selvittämään.
Olen tästä aiheesta, aikojen saatossa, monesti kirjoitellutkin. En todellakaan ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni...olen vain tottunut siihen. Avopuolisollani on täysin erilainen elämä kuin minulla. Emme ole juurikaan tekemisissä keskenämme,
vaikka saman katon alla asustelemme.
Niin mikä saa pysymään liitossa?ehkä se että ei vaan osaa lähtiä siitä .
Kaikkiin kysymyksiisi on vain yksi vastaus: VASTUU!!
Vastuu siitä mitä elämässään on tehnyt ja tekee jatkossa! Hepsankeikat jättäköön haihattelut!
Eräänlaista vastuuta on myös se, että ei elä sellaisessa liitossa, jossa ei ole rakkautta tai yhteen hiileen puhaltamista, toisen kunnioittamista tms. Vastuuta voi olla sekin, että antaa esim. lapsille paremmat vanhemmat. Tarkoitan tällä sitä, että jos avioliitto ei toimi, niin lapset kyllä sen huomaavat. Onko silloin oikein olla kulissiavioliitossa, vain lasten vuoksi? Eivätkö lapsetkin nauti vanhempiensa onnesta, vaikka biologiset vanhemmat asuisivat erillään...mutta onnellisempina, kuin yhdessä. Ihastuminen ja rakastuminen toiseen on merkki jostakin, joka minusta on hyvä selvittää. Se ei tee kestään vastuutonta tai hepsankeikkaa. Vastuuta voi ottaa monella eri tavalla. Ja jos varattu rakastuu varattuun...ei siinäkään voi ajatella vastuun karttamista. Jokainen päättää itse elämästään ja onnestaan. Pitääkö ihmisen vastuun nimissä elää papin aamenen jälkeen aviossa, kun on luvannut....onko aina vastuussa toisesta, jos vaan ei suju enään?
vastuun voiman vastaus. SE ON TÄYDELLINEN! Hyvää elämänjatkoa sinulle hepsankeikka...
Kuinka voit noiden kysymysten perusteella ajatella, että olen hepsankeikka?
kevytkenkäistä etten sanoisi
Jaa niin mikä?
Se ettet takerru kurjaan suhteeseen ja käytä lapsia tekosyynä omille peloillesi muuttaa jotain elämässäsi, sitä edellinen selvästikin pitää kevytkenkäisyytenä. Kadehtii salaa ihmisiä jotka uskaltavat elää ja rakastaa, itse kun kärvistelee perhehelvetissään.
vai pitäis siitä olla vielä kateellinen kun varattu akka h.u.o.r.a.a. ja yrittää rikkoa toiseltakin perheen ! =D sallikaa mun nauraa! =D