Olen lukenut paljon keskusteluja aiheesta punastuminen ja jännittäminen. Usein niissä neuvotaan, että itsetunnon kohottaminen auttaa punasteluun ja jännittämiseen. Itse saatan punastua, kun viittaa koulussa ja opettaja sattuu kysymään minulta, kun joku puhuu minulle, kun pidän esitelmää, kun mokaan jotain...eli melkein missä tilanteessa tahansa. Hyvä etten punastu kun vanhemmille puhun. Tämän vuoksi olen erittäin epäsosiaalinen ihminen, kaverina toimii pääasiassa tietokone. Koulussa punastelu erityisesti on äärimmäisen haitallista ja epämukavaa, erityisesti kun koko luokka jaksaa muistuttaa minua tästä. He jopa tahallansa saattavat minut tähän häpeään. Luulisin, että tämä alkoi kuudennella tai viidennellä luokalla. En usein uskalla viitata, tai jos joku puhuu minulle, usein käännän pääni pois etten punastuisi. Ulkona ollessa en jostain kumman syystä punastu, ja hupun päässä pitäminen antaa itsevarmuutta minulle. Ja koska itsetunnon kohottaminen (joka minulla on nolla) kuulemani mukaan auttaa tähän, ajattelinkin jos te osaisitte auttaa ja kertoa kuinka saisin itsetuntoa kohotettua. Pelkään erityisesti, että kun peruskoulun jälkeen menen lukioon, tämä ongelma jatkuu ja syrjäydyn yhä enemmän.
Kiitos kaikille vastauksista. Myös omia kokemuksia ja kuinka pääsitte tästä kiusallisesta ongelmasta eroon olisi hauska kuulla.
Kiitos kaikille vastauksista. Myös omia kokemuksia ja kuinka pääsitte tästä kiusallisesta ongelmasta eroon olisi hauska kuulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
auttaa. Esiintymistä voi harjoittella ihan kohtuullisin kustannuksin esim. menemällä harrastajateatteriryhmiin. Siellä opitaan unohtamaan itsensä paneutumalla roolihenkilön nahkoihin. Samalla esiintymisvarmuus alkaa kasvaa pikkuhiljaa.
En tarkoita, että kaikki tapahtuu hetkessä, mutta edistyminen lähtee etenemään muutaman roolihahmon jälkeen. Samalla oppii hallitsemaan esiintymispelkoa turvallisen ryhmän sisällä, koska jo pelkkä roolin harjoitteluvaihe alkaa luoda itsetuntoa.
Sinun suuri etusi on nuoruus, sellaisia halutaan harrastajateattereihin. Toivon vilpittömästi, että saat kerättyä itsellesi rohkeutta ottamaan yhteyttä paikkakuntasi kulttuurilautakuntaan tai -neuvontaan, jos sellaista löytyy.
Myös hakeutuminen erilaisiin vapaaehtoistöihin antaa itseluottamusta mahtavasti. Kokeile erilaisia toimintamuotoja, kunnes löydät itsellesi sellaisen, jossa viihdyt. Voisit vaikka aloittaa juuri siitä, mitä osaat: tietokoneesta. Eli autat niitä, jotka tietävät vähemmän tietokoneista kuin sinä. Itse olen ollut neuvomassa ikäihmisten tietokonekursseilla ja se on ollut sikahauskaa (vaikkei uskoisi) ja totta kai itsetunto kohosi roppakaupalla.