Yllätysvauva / iltatähti

Muakin kiinostais kuulla toisten yli 40 v. äitien yllätysraskaus ja selviämis kokemuksista, sillä itselläni menkat on jo reilusti viikon myöhässä ja nyt pelkään olevani raskaana.

Testiä en tosin ole vielä edes uskaltanut ajatella, saati sitte kertoa miehelle mitä on mahdollisesti odotettavissa. Olen vaan vielä toivonut että jos menkat sieltä sittenkin alkais...
Eräänlaista itsensä pettämistähän tää varmasti on, sillä tänäänkin on ollut selviä jo aikaisemmista raskauksista tuttuja oireita. Meillä on kaksi jo teini-ikäistä lasta ennestään.

Testin ajattelin tehdä viikonloppuna ja vasta sen jälkeen kertoa miehelle uutisen. Varmaan se ainakin alkuun suuttuu ja alkaa vaatia multa aborttia. No sen näkee sitte.

Vastaan nyt vaikka en olekaan ollut sinun tilanteessasi, koska kukaan muukaan ei ole näköjään vastaillut.

Kaverin äiti tuli raskaaksi siinä vaiheessa kun hänen muut lapsensa olivat 16 ja 18. Oli kova shokki, koska olivat jo aikaa sitten luopuneet toivosta. Olivat siis yrittäneet kolmatta lasta heti muiden lasten perään. Eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että sitä voisi taas alkaa käyttämään ehkäisyvälineitä näin "kypsemmällä" iällä. En osaa kertoa mitään siitä raskausajasta, mutta vauvan syntymän jälkeen koko perhe osallistui uuden tulokkaan hoitoon. Myös perheen teinit. Ja näki, että tytöt teki sen mielellään. Vauvalla oli siis äidin ja isän lisäksi kaksi isoa siskoa hoitajina ja kasvattajina.

Mä olen vasta raskaana,lapsi ei ole vielä syntynyt. Raskausaika on ollut huomattavasti vaikeampi, kuin nuorena,kaikkine ns. normivaivoineen närästyksestä peräpukamiin, joiden lisäksi muita paljon pahempia, jotka rajoittavat kaikkea liikkumista, raskauden puolivälistä saakka. Enkä ollut edes normaalia huonokuntoisempi alkuun. Raskaus oli oikeastaan positiivinen yllätys, vaikka melko pian huolestuin tosi paljon kaikista mahdollisista riskeistä. Miesystäväni uhkasi katkaista suhteen jos teen abortin,minulle tosin sillä ei juurikaan enää ollut edes merkitystä :D. En siis todellakaan ryhtynyt äkkirakastuneena tähän hänen vuokseen. Vaikka mielestäni tappaminen on väärin, on myös kärsimyksen tuottaminen ja osallistuin tarjolla oleviin tutkimuksiin, eikä mieskään siitä valittanut.

Oikein mä oireeni tulkitsin. Kaksi vahvaa viivaa sieltä eilis aamuna testiin pärähti, elikäs syysvauvaa odotan. Laskeskelin itse edellisistä kuukautisista, että oisin nyt jossain raskausviikkkojen 5-6 välissä ja vauva olis saanut alkunsa joskus joulun tietämissä, joka kyllä täsmäis. Me kun oltiin miehen kanssa se koko jouluviikko lomilla ja ukko oli silloin jokaikinen ilta kimpussa. Normaalisti työviikoilla mies haluu seksiä vain viikolopuisin.

Kun kerroin miehelle olevani raskaana, niin eipä tuo riemusta kiljunut. Kehtasi vihjailla että eihän se voi olla mahdollista ja olenko ollut jonkun vieraan kanssa.
Sitte kun huomasi, et mua alkoi itkettää, niin yritti korjailla ja lieventää sanomaansa. Illalla kyllä ois sitte parin saunakaljan jälkeen halunnut rakastella, mut mä käänsin selkäni ja sanoin haluavani nukkua. Aamulla, kun mä vielä nukuin se oli kömpinyt selän taakse ja sai mut hellillä hyväilyillään puoliunissani syttymään, mutta sitte kun pääsi tahtomaansa, niin hellyys unohtui ja alkoi työnnellä niin rajusti ja syvälle et mua alkoi vihlomaan.

No nyt iltapäivällä kun oltiin kaksin kotona, niin yritin alkaa jutella sen kanssa tästä raskaudesta, mutta se sanoi tarvitsevansa aikaa asian sulatteluun ja että meillä menee nyt kaikki aikaisemmat suunitelmat aina eläkeikään saakka täysin uusiksi, jollen mä sitte haluis tehdä aborttia???
Kun mä sanoin siihen, että aborttia en tee, ellei sitte jokin ole niin pahasti pielessä, että sitä lääketieteellisesti suositellaan, niin mies näytti nyrpeetä naamaa. Otti suksensa ja sanoi lähtevänsä hiihtolenkille. Huoh!

Jotenkin mulla nyt on niin kaksijakoiset tunteet. Toisaalta oon niin onnellinen, kun saan vielä kerran kokea raskauden ja lapsen syntymän. Toisaalta harmittaa miehen kanssa, jos tää alkaa olla nyt tälläista.

Ois kivaa kuulla, millä viikolla te "Linn10" ja "Amaliana-50" ootte ja miten Ap. sun mies on suhtautunut raskauteen?
Muutoinkin ois ihanaa voida edes silloin tällöin kirjoitella tänne toisille, joskin vieraille, mutta samassa elämäntilanteessa oleville... Eihän näistä tuttujen ja työkavereitten kanssa oikein voi, eikä edes kehtaa jutella.