Heips!
Odotan nyt ensimmäistä lastani ja jotenkin pidän omien vanhempieni suhtautumista raskauteeni välinpitämättömänä!He eivät juuri kysele vointiani muuta kuin,jos ovat kuulleet muualta että olen ollut vaikka neuvolassa,niin sitten soitetaan ja kysytään,että oliko kaikki hyvin?Ja jos kerron,mitä olemme suunnitelleet ostavamme vauvalle jo valmiiksi,niin aina he sanovat:"Ei kannata!" Ja välillä sanotaan jopa,että ei tiedä kuinka vielä voi käydä!Tämä asia on ruvennut vaivaamaan minua todella,välillä oikein alkaa itkettämään!Olen nyt itsekseni tehnyt päätöksen,että en kerro heille enää suunnitelmistamme mitään. Ja tottahan sitä itsekkin ymmärtää,että aina on raskaudessa riskit olemassa,mutta kyllä silti haluaisi itse nauttia ensimmäisestä raskaudesta täysin rinnoin. Olen nyt viikolla 16!
Odotan nyt ensimmäistä lastani ja jotenkin pidän omien vanhempieni suhtautumista raskauteeni välinpitämättömänä!He eivät juuri kysele vointiani muuta kuin,jos ovat kuulleet muualta että olen ollut vaikka neuvolassa,niin sitten soitetaan ja kysytään,että oliko kaikki hyvin?Ja jos kerron,mitä olemme suunnitelleet ostavamme vauvalle jo valmiiksi,niin aina he sanovat:"Ei kannata!" Ja välillä sanotaan jopa,että ei tiedä kuinka vielä voi käydä!Tämä asia on ruvennut vaivaamaan minua todella,välillä oikein alkaa itkettämään!Olen nyt itsekseni tehnyt päätöksen,että en kerro heille enää suunnitelmistamme mitään. Ja tottahan sitä itsekkin ymmärtää,että aina on raskaudessa riskit olemassa,mutta kyllä silti haluaisi itse nauttia ensimmäisestä raskaudesta täysin rinnoin. Olen nyt viikolla 16!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Piti tossa viestissä vielä kysyä,että mitenkäs teidän muiden vanhemmat ovat teidän raskauteenne suhtautuneet?
Olen nuori odottaja ja asun yhdessä mieheni kanssa toisella paikkakunnalla kuin isäni ja äitipuoleni. Kertaakaan he eivät ole täällä asumiseni aikana käyneet vierailulla, muusta yhteydenpidosta puhumattakaan. Edes ensimmäisen lapsenlapsen odotus ei ole heidän käyttäytymistään muuttanut. Äitipuolelta en ole kuullut edes onnitteluja missään muodossa...
Olenkin päättänyt, että jos heitä ei minun elämäni kiinnosta, niin olkoon kiinnostamatta. Eihän ketään voi mihinkään pakottaa. Onneksi mieheni suku pitää meihin yhteyttä ja on kiinnostunut asioistamme.
Minkä ikäinen olet? Ehkäpä vanhempasi pitävät sinua vielä omana pikku tyttönään, eivätkä osaa suhtautua asiaan. Lisäksi raskautesi on vielä aika tuore juttu. Jospa äidilläsi on ollut keskenmeno ja hän pelkä, että sama käy sinulle.
Olen 23-vuotias ja minunkaan isäni ei ottanut uutista kovin hyvin. Hän oli kuin puulla päähän lyöty, eikä voinut uskoa, että hänen oma pikku tyttönsä on raskaana, eikä ole edes naimisissa. Tuntui aika pahalta, kun isä sanoi, että No, ei siitä vankilaan joudu... Joskus vanhemmat tarvitsevat aikaa ymmärtää tälläisiä asioita. Nyt minunkin isäni on ihan innoissaan ja odottaa vaavin tuloa! Kyllä sinunkin vanhempasi varmasti pian ottavat osaa iloosi. Anna heille aikaa.
Olen jo 27-vuotias ja naimisissakin!Voihan se olla niinkin,että he eivät ole vielä asiaa sisäistäneet,vaikka ovat jo monta vuotta lapsenlasta odottaneet ja asiasta minulle monet kerrat huomauttaneen...
Mulle oli kans yllätys minun äidin suhtautuminen raskauteeni. Kerroin asiasta äidille rv13, kun ajattelin että nyt olisi hyvä sauma ilmoitella. Äiti otti asian aika viileästi. Hyvä kun edes onnitteli. Pahoitin mieleni melko pahoin, mutta ajattelin että kyllä se asia korjautuu. Vaan huonolta näyttää. Äiti ei kysy vointiani tai yleensäkään kysele raskaudestani mitään. Olen suorastaan kateellinen niille odottajille joiden äidit ovat tohkeissaan tulevasta mummoudesta. Huvittavinta tässä asiassa on se että olen jo 27 ja avomieheni kanssa olleet 10 vuotta. Tuntuisi että vauva on jo luonnollinen jatkumo meidänkin elämässä. Olen päättänyt kuitenkin nauttia raskaudestani koska kyse on kuitenkin minun ja avomieheni lapsesta. Äiti saa olla sivuosassa koska itse niin haluaa.Tämä on minun juttu ja piste. Älä anna vanhempiensi masentaa sinua. Sinä olet aikuinen päättämään mitä ostat vauvallesi ja milloin. Koska raskautesi on jo melko pitkällä puheet keskenmenosta alkavat olla jo pelkkää pelottelua. Kaikki menee varmasti hienosti loppuun asti. Nautitaan me vaan raskaudesta eikä välitetä muiden puheista.
Kiitos kivasta ja todella helpottavasta kannanotosta!Se on kyllä tosi,että aikuisia tässä ollaan ja itse päätetään mitä tehdään ja milloin tehdään.Oli helpottavaa kuulla,että jollain muullakin on samanlaisia "ongelmia!" Oon tässä miettiny,että onko sitä näin raskaana ollessa jotenki herkistyny omien vanhempiensa käytökselle,mutta meillä äiti on aina soittanut pikkusisarelle kuulumisia JOKA PÄIVÄ,kun taas minulle ehkä n.3kertaa kuussa.Eli kai se on parempi itse "katkaista se napanuora" vanhempiinsa ja alkaa nauttimaan omasta tulevasta perheestä jo täysinsiemauksin sillä päätöksellä,että itse kohtelen omia lapsiani tulevaisuudessa tasavertaisina hellyyttä ja välittämistä antaen!Omien vanhempiensa virheistä,kun saattaa oppiakkin jotain...
Olet kyllä tosiaan jo varmemmalla puolella raskautesi kanssa, joten yritä itse iloita tilanteesta. Itse olen viikolla 17, eli aika lähellä!
Oma äitini on odottanut lapsenlapsia jo 10 vuotta ja hänelle tieto tuli tosi suurena ja iloisena yllätyksenä. Isäni oli sitten kyllä aika ihmeissään, eikä hirveästi ota kantaa mihinkään. Nyt alkaa hiljalleen kommentoimaan jo jotain.
Äitini totesi että hyvä että raskaus kestää 9 kk, on aikaa sopeutua "mummoiluun". Onko tämä teillä ensimmäinen lapsenlapsi? Jos hekin pohtivat, että mitä sitten isovanhemmuus tuo tulleessan? Ja onko mahdollisesti äidilläsi ollut keskenmenoja, jos on siksi varovaisempi?
Kysy kuitenkin ihan suoraan, miltä heistäkin tuntuu? Tai jospa teillä on aina ollut viileämmät välit kuin siskollasi, niin tahtooko vanhempasi antaa sinulle tilaa tässä asiassa?
...vanhempasi ovat vain hämmentyneitä. Meilläkin äiti ja isä ovat aina (aikuistuttuani) pyrkineet kunnioittamaan oikeuttani omaan elämään välillä niin paljon, että se on tuntunut välinpitämättömyydeltä. Siis että vanhempasi pelkäävät olevansa hössöttäviä ja ylihuolehtivia ja siksi tietoisesti (tai jopa tiedostamattaan) ottavat varovaisesti tämän alun. Meillä äiti jopa sanoi, että sano sitten, jos tuntuu, että hän tunkee liikaa äitiyteni reviirille kyselyillään - kun kyse on kuitenkin minun perheestäni ja minun vauvastani!
Hämmentävää voi tietysti olla myös mummoksi tulo, kuten edellä mainittiin. Sinuna puhuisin reippaasti asiasta vanhempien kanssa. Ja sano ihmeessä, että nautit siitä, että raskaudestasi ollaan kiinnostuneita ja että haluat puhua asiasta läheistesi kanssa. Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Ehkä äitisi oma äiti oli aikanaan rasittava tai jotain, ja hän varoo samaa nyt kaikin keinoin ;)
Älä välitä... Oma äitini huusi minulle kuin syötävä raskaudestani, vaikka olen jo yli kolmekymppinen enkä ensisynnyttäjä ja sinkku. Loukkaannuin todella pahasti ja päätin, että olkoon ihan omissa oloissaan, emme häiritse hänen rauhaansa. Olisi ollut edes välinpitämätön.
Isäni puolestaan oli nykyisestä raskaudesta kuultuaan todella iloinen ja odottelee jo kalakavereita mökille.
Tosi kurjaa kun omat vanhemmat eivät välitä uudesta tulokkaasta ja suhtautuvat välinpitämättömästi. Itse kun kerroin äidilleni niin hän vain katsoi ultrakuvaa epäuskoisesti eikä sanonut mitään.. Onhan äitini jo moninkertainen mummo vaikka meillä ei aikaisempia lapsia olekkaan. Sisarukseni olivat mielestäni kanssa melko töykeitä, eivät uskoneet että tekisin enää lasta oonhan jo yli 30 vuotias!!
No ehkäpä meillä koulutus ja työpaikka yms on vienyt niin paljon aikaa että aloitimme lapsenteon vasta "varttuneempana" mutta olisihan se ollut kiva jos suku olisi mukana odotuksessa. Äitini kun soittelee puhelee hän vain omia asioitaan, eipä ole kysellyt kuinka voin, sanoo vain lopuksi että pitäkää nyt sitten hänet ajantasalla, laskettuaika kun on näet jo aivan muutaman päivän kuluttua.
Mieheni vanhemmat ja sisarukset onneksi ovat kuitenkin otteneet asian iloisesti vastaan ja odottavat kovasti meidän pienen maailmaan tuloa ja tottakai itse olemme kaikkein eniten onnellisia!!