Tätä uutta aikakautta voisi sanoa jakamisen aikakaudeksi. Jaamme uutiset, tilannekuvat ja -videot, fiilikset – jopa yksityisasiat, jotka eivät oikeastaan kuuluisi muille. Jakaminen on nyt muotia. Jopa koko ikänsä tuppisuuna tunnetut ihmiset jakavat kaikenlaisia kokemuksiaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Myös haastattelujen antaminen, blogien pitäminen ja palautteen antaminen ovat yleistyneet. Tosin liian usein vaikkapa negatiivinen palaute annetaan väärän osoitteeseen. Jos joku on saanut huonoa asiakaspalvelua, hän lähtee kailottamaan siitä sanomalehtien palstoille tai sosiaaliseen mediaan. Oikea osoite olisi asiasta vastuussa oleva taho – varsinkin jos laatua pyritään kehittämään. Jakamisen ideassa on sinänsä paljon hyvää.
Jo ensimmäiset kristityt jakoivat kaiken keskenään, mursivat leipää ja lauloivat yhdessä hengellisiä lauluja. Heitä yhdisti Kristuksen toisen tulemisen odottaminen, kuten tämänkin ajan kristittyjä. Tällaista yhteisöllisyyttä on helppoa arvostaa. Ja jakamista yleensä – sanan positiivisessa merkityksessä. Sanotaanhan, että jakamalla murheet ne puolittuvat – ja jakamalla ilot ne kaksinkertaistuvat.
Suomalaiseen mentaliteettiinhan on perinteisesti kuulunut Eino Leinon sanoiksi pukema ajatus:
”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.”
Kuulostaako tutulta? Jos naapurilla menee hyvin, puristetaan kättä nyrkkiin ja ollaan pahalla päällä. Emmekö voisi jo vähitellen uudistua tässä?
Niukkuuden ja taantuman aika on opettanut suomalaisia etsimään rahallisesti halpoja tapoja tuntea olonsa mukavaksi. Siihen kuuluu muun muassa ilmainen sosiaalisuus, joka onkin mukavasti lisääntynyt monissa piireissä. Samaan aikaan moni kokee itsensä yksinäiseksi. Tämä on sekä surullista että tuhoisaa. Kaupungeissa yksin eläminen yleistyy, maaseutu sen sijaan autioituu työvoimapoliittisista syistä.
Onnellisuus ei kuitenkaan ole kiinni näistä mittareista. Se on sisäinen mielentila. Onnellisuus ei häviä jakamalla, se vain kasvaa siten. Muun muassa junassa tehtyjen ”naurutestien” avulla on havaittu, että yhden ihmisen nauru tarttuu toiseen, kolmanteen, ja niin edelleen. Lopulta koko junavaunu nauraa, vaikkei tiedä mille!
Juuri nyt on sopiva hetki jakaa ja tartuttaa onnellisuutta lähimmäisiin aivan samalla tavalla kuin kynttilä saa valon toisesta kynttilästä. Ollaan yhdessä onnellisia ja iloitaan niistä lahjoista, joita olemme saaneet ilman omaa ansiotamme. Niin – ja nähdään ympärillämme aikaisempaa enemmän ilon aiheita. Raamatullinen ilosanoma kertoo kaikkein kalleimmasta ilonaiheesta, iankaikkisesta elämästä, jonka saa omistaa uskolla. Niin hengellisissä kuin maallisissakin asioissa meidät on kutsuttu jakamaan omasta hyvästämme toinen toisillemme.
Vältetään negatiivista jakamista – pahan puhumista ja toisen vahingoittamista sanoin ja teoin. Opetellaan jakamaan omasta hyvästä lähimmäisen parhaaksi. Juuri sinä ja minä olemme tähän oikeita henkilöitä.
Myös haastattelujen antaminen, blogien pitäminen ja palautteen antaminen ovat yleistyneet. Tosin liian usein vaikkapa negatiivinen palaute annetaan väärän osoitteeseen. Jos joku on saanut huonoa asiakaspalvelua, hän lähtee kailottamaan siitä sanomalehtien palstoille tai sosiaaliseen mediaan. Oikea osoite olisi asiasta vastuussa oleva taho – varsinkin jos laatua pyritään kehittämään. Jakamisen ideassa on sinänsä paljon hyvää.
Jo ensimmäiset kristityt jakoivat kaiken keskenään, mursivat leipää ja lauloivat yhdessä hengellisiä lauluja. Heitä yhdisti Kristuksen toisen tulemisen odottaminen, kuten tämänkin ajan kristittyjä. Tällaista yhteisöllisyyttä on helppoa arvostaa. Ja jakamista yleensä – sanan positiivisessa merkityksessä. Sanotaanhan, että jakamalla murheet ne puolittuvat – ja jakamalla ilot ne kaksinkertaistuvat.
Suomalaiseen mentaliteettiinhan on perinteisesti kuulunut Eino Leinon sanoiksi pukema ajatus:
”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.”
Kuulostaako tutulta? Jos naapurilla menee hyvin, puristetaan kättä nyrkkiin ja ollaan pahalla päällä. Emmekö voisi jo vähitellen uudistua tässä?
Niukkuuden ja taantuman aika on opettanut suomalaisia etsimään rahallisesti halpoja tapoja tuntea olonsa mukavaksi. Siihen kuuluu muun muassa ilmainen sosiaalisuus, joka onkin mukavasti lisääntynyt monissa piireissä. Samaan aikaan moni kokee itsensä yksinäiseksi. Tämä on sekä surullista että tuhoisaa. Kaupungeissa yksin eläminen yleistyy, maaseutu sen sijaan autioituu työvoimapoliittisista syistä.
Onnellisuus ei kuitenkaan ole kiinni näistä mittareista. Se on sisäinen mielentila. Onnellisuus ei häviä jakamalla, se vain kasvaa siten. Muun muassa junassa tehtyjen ”naurutestien” avulla on havaittu, että yhden ihmisen nauru tarttuu toiseen, kolmanteen, ja niin edelleen. Lopulta koko junavaunu nauraa, vaikkei tiedä mille!
Juuri nyt on sopiva hetki jakaa ja tartuttaa onnellisuutta lähimmäisiin aivan samalla tavalla kuin kynttilä saa valon toisesta kynttilästä. Ollaan yhdessä onnellisia ja iloitaan niistä lahjoista, joita olemme saaneet ilman omaa ansiotamme. Niin – ja nähdään ympärillämme aikaisempaa enemmän ilon aiheita. Raamatullinen ilosanoma kertoo kaikkein kalleimmasta ilonaiheesta, iankaikkisesta elämästä, jonka saa omistaa uskolla. Niin hengellisissä kuin maallisissakin asioissa meidät on kutsuttu jakamaan omasta hyvästämme toinen toisillemme.
Vältetään negatiivista jakamista – pahan puhumista ja toisen vahingoittamista sanoin ja teoin. Opetellaan jakamaan omasta hyvästä lähimmäisen parhaaksi. Juuri sinä ja minä olemme tähän oikeita henkilöitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on...
Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.
Minua johda, opeta,
vanhurskautees pueta,
veresi voiman kautta
kuuliaiseksi auta.
Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
iloitkohon onnestaan.
Mitä tällä jutulla on vl-palstalla tekemistä?
Informaatio-ähky vaivaa myös monia vl-piireissä.
He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!
Sun puolees, Jeesus, veljemme,
nyt ylennämme mielemme.
Rauhanruhtinaamme,
voit lohduttaa ja uudistaa.
Sinulta me saamme
jo uuden riemun hunajaa.
Anna, kuninkaamme,
voimaa rakastaa.