Maahanmuuttajan yksinäisyys

Muutin Suomeen reilu parikymppisenä ja olen asunut täällä yli kymmenen vuotta. Koko tämän ajan olen kärsinyt suuresta yksinäisyydestä. Ensin luulin että kyseessä oli vain kommunikointiongelmat, mutta kun opin kunnolla kielen ja sama meno jatkui tajusin että siitä ei ole kyse. Yritin lähestyä muita ihmisiä, mutta muut vain välttelivät mua ja kohtelivat tosi kylmästi. Olen aina halunnut uskoa hyvää ihmisistä, mutta pakostikin sitä alkoi ajatella että kyse oli tosi pahasta rasismista.

Vähän aika sitten muutin toiselle paikkakunnalle. Olin asunut pikkupaikkakunnalla jolla muiden maahanmuuttajien määrä oli tosi pieni, mutta suurempaan kaupunkiin muutettuani sain tilaisuuden tutustua moniin kaltaisiini. Hetken jo ehdin toivoa että pääsisin yksinäisyydestäni eroon kun muut eivät tuomitsisi mua enää pelkän ihonvärini perusteella. Pettymys oli karvas, kun maahanmuuttajatkin kohtelivat mua yhtä kylmästi kuin muutkin. Silloin ymmärsin mistä yksinäisyyteni todellisuudessa johtui; uhkeista miestisseistäni, joiden takia ei yhtikäs kukaan halua olla kaverini.