Ystävälläni on vaikea-asteinen masennus. Miten voisin auttaa häntä hienotunteisesti mutta kuitenkin tarpeeksi tukien. Olemme itkeneet yhdessä ja puhuneet paljon mutta aina ei tiedä miten toimia oikein. Te jotka olette kokeneet ko. sairauden olette ehkä enempi tietoisia oikeista menetelmistä, muidenkin vastaukset ovat tervetulleita...
Miten auttaa masentunutta ystävää
Valon pisaroita
5113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toinen ei oikein voi helpottaa masentuneen oloa, mutta voi toimia siivousapuna, hakea kaupasta ruokaa jne.
Riippuu henkilöstä. Mutta perus asiana, ÄLÄ kehota ryhdistäytymään yms. KUUNTELE JA KYSELE, vaikutus saattaa olla sinun silmiisi näkymätön, ja vaikutukset vie aikaa. Älä pakota mihinkään. Vaikka masentunut ei sitä halua olisi hyvä tehdä jotain. Kävely esim kauppaan voi olla päivän kohokohta. Vältä kaikkea kilpailua, vaikkei se olisikaan kilpailua masentuneelle se on. Tarkoitan esim urheilu, jossa tulee herkästi vertailtua itseä muihin. Muuten jonkun pikku jutun tekeminen saattaa olla jopa iloista (masentuneelle vähemmän masentavaa, eli lasketaan iloksi). Itse sain vähän aikaa sitten mukavan onnistumisen tunteen nyt masennuksen hellittäessä jopa siitä että sain sukat jalkaan melkein kuin itsestään. Hyvää apua on saada ajatukset toisaalle, joko tekemisen, tai viimekädessä vaikka elokuvan muodossa. Muista että itse et todennäköisesti näe aikaansaamiasi hyviä asioita. Masentunut näkee sen vasta jälkikäteen.
Olemalla läsnä.
Tsempata voi tiettyyn rajaan asti, mutta muista, että jos toinen on alakuloinen, ei
häntä voi väkisin piristää.
Usein masentuneen kaveri yrittää tekopirteällä touhotuksella saada toisen mielialan nousemaan, ja kun ei onnistu, loukkaantuu tästä.
Apu muka ei kelpaa...
Läsnäolo, kuuntelu, sopiva kannustus.
Ei sammumaisillaan lepattavaan liekkiin voi puhaltaa.
Kuuntelemalla, sekä kannustamalla tekemään jotain, ihan mitä vain. No ei nyt mitään tyhmää, mutta vaikka autossa istumista kun käyt kaupassa. Itse tein välillä sitä, että olin vain vanhempieni kyydissä kun käytiin naapurikunnassa. Siinä meni aina se 2-3h paremmin kuin sängyssä makaamalla. Lisäksi siihen kun ei liity sosiaalista kontaktia, vain autossa istumista kun maisemat vaihtuu,se ei vaatinut kovin kummoista ponnistelua. Maisemien vaihtelu tekee hyvää mielelle.
Yksi asia joka kannattaa pitää mielessä on, että et voi korjata tilannetta, vaan se täytyy tapahtua kaverisi toimesta itse, ja vaikka voit jotenkin auttaa, niin älä uppoa itse.
Esim just kuuntelemalla. Se voi käydä todella raskaaksi.
Kun sain hermoromahduksen kolme vuotta sitten, olin ärsyyntynyt äidilleni kun hän koko ajan yritti olla positiivinen. Se tuntui pahalta. Joskus sellainen positiivisuuden hakeminen ja toisen painostaminen siihen voi olla ahdistavaa toiselle. Joskus asiat on perseestä, ja sillon voi tuntua jopa hyvältäkin kuulla ettet ole hullu kun kärsit, vaan että asiat voi masentaa, ja muita ei ehkä masenna sen takia, että he eivät ole kokeneet samaa. Mutta taas liikaa toisen pahanolon tukeminen voi olla huonoa... Itse päätin jossain vaiheessa, että en voi aina auttaa, vaikka haluaisinkin. En voi pitää kaveriani tappamasta itseään, en jaksa vahtia häntä koko ajan, en voi jutella koko ajan, koska minulla itsellänikin on vaikeaa.
Mutta paras on kai käydä asiat läpi. Miettiä asioita, antaa uusia tuulia, ei painostamalla toista yrittämään olla iloinen, vaan ihan hakemalla sitä todellista hyvää olontunnetta.