Kissat autossa

...ovat eläimille oikotie oksentamiseen.

Mikäli eläin näkee ikkunasta pihalle, iskee huonovointisuus.

Meillä kisulit kulkee kuljetuskopassa ja nukkuvat koko matkan.

Poikkeuksena oli eräänä kuumana kesäpäivänä tehty mökkimatka... 50 km kuumassa autossa mutkaisella tiellä... se kirvoitti oksennuksen. Tosin katit olivat syöneet juuri ennen lähtöä, että oma moka kun tuli ruokittua.

Onkos niitä matkapahoinvointilääkkeitä eläimille?

Meillä 2 vuotias tyttö, joka pennusta asti tottunut reissaamaan. Parhaimmillaan matkustaa autossa pari kertaa vuodessa semmosen 10 tunnin matkan yhteen suuntaan. Automatkoja varten sillä on tosi iso boksi missä sopii nousemaan seisomaan välillä jne ja jossa ruoka ja vesikoppi ovessa. Välillä käytän laatikolla pissillä matkan aikana. Kissamme ei päästä autossa inahdustakaan vaan nukkuu rauhallisesti. Pitää välillä ihan tsekata että onko se siellä ;) Jos auto pysähtyy niin sitten saattaa alkaa työntämään tassuaan oven ritilän välistä tms. ääntelemään. Olen kyllä kuullut kavereilta että heidän kissansa käyttäytyy niinkuin sinäkin kuvailit omiasi autossa.. Oma kissa ei tosiaan ole koskaan oksennellut/kakkinut tms. automatkoilla eikä muutenkaan reissatessa. Mä luulen että jos pennusta totuttaa niin varmaan silloin voi noilta vaivoilta säästyä. Otamme jossain vaiheessa kaverin kissallemme joten sittenhän sen näkee onnistuuko reissuun totuttaminen myös toiseen.

Mun kissalle tuli kanssa ennen tosi herkästi paha olo autossa ja se saattoi 100km:n matkalla oksentaa helposti viisikin kertaa. Puhuin asiasta eläinlääkärille joka antoi kokeiltavaksi sellaista nestemäistä pahoinvointilääkettä, joka rauhoittaa kissan matkan ajaksi. Muutaman kerran annettiin sitä kissalle ja sen jälkeen ei oo tarvinnu. Eläinlääkäri selitti tämän johtuvan siitä että alkuun kissa stressasi niin paljon matkustamisesta että tuli huonovointiseksi ja lääkkeen ansiosta oppi ottamaan matkustamisen rennommin.
Vieläkin kesällä meidän katilla saattaa tulla paha olo pitkillä matkoilla, varsinkin jos joudutaan ajamaan hiekkateitä pitkin, mutta 100km:n matka menee jo ihan helposti (äänekkäästi protestoiden tosin).
Kissa on kulkenut mukanamme ihan pennusta saakka, joten totuttelemisestakaan ei ole kyse. Samahan se on koirien kanssa, toisilla tulee autossa paha olo ja toiset nauttivat matkustamisesta täysillä... niin ja samahan se on ihmisilläkin.

Mut kannattaa pyytää eläinlääkäriltä tuota pahoinvointilääkettä, meidän elämää se ainakin helpotti.

Kissatkin saattavat voida pahoin autossa. Myös tressi saattaa laukaista tarpeen tekemisen autoon.

matkustamista toiset ei. Älä anna ruokaa pariin tuntiin ennen matkaa - vettä vain. Voit myös kokeilla auttaako se että otat kuljetusboksin syliisi tai ihan viereen ja juttelet rauhallisesti kissoillesi.. ja totutat lyhyilla matkoilla muutaman kerran viikossa..
Matkapahoinvointiin on olemassa kyllä lääkkeet - eläinlääkäriltä saat niistä tietoa! - nekään ei ihan kaikille tehoa.. itselläni on ollut pari kissaa jotka vaahtosivat, oksensivat ja kakkivat jo kun vei paikallaan olevaan autoon (tulivat puolivuotiaina minulle eivätkä olleet ennen sitä autossa olleet).. joten he olivat sitten kotikissoja joilla oli kotona matkojemme ajan hoitaja!

Olin aikoinaan niin hölmö että roudasimme kahta kissaamme Lappeenrannasta Helsinkiin kuplavolkkarissa, enkä todellakaan tiennyt että
SE on hengenvaarallista puuhaa.
Katit olivat perillä tosi huonossa jamassa, mutta
kylmät pyyhkeet ja jumalattomasti kylmää vettä auttoivat. Silloin olin jo tajunnut typeryyteni,
ja eläinklinikka neuvoi ensiavun, muuten olisi tullut tippakeikka.
Matkailu riippuu täysin kissasta, nämä kestivät, mutta sun tapauksessa olisivat olleet varmasti perillä tassut pystyssä. Hillitön oksentaminen
on aina hätätilanne - shokkiin johtava nestehukka.
Jos niitä täytyy viedä autoon, kysy eläinlääkäriltä mikä rauhoittava voisi jeesata.

Yhden mukaan puolikaskin 5 mg:n Diapamista, pain tekee kissasta kahelin!
Tätä on vaikeaa uskoa.
Tämä oli jo tunnettu bisneseläinlekuri,joka vain juuri itse osaa hoitaa homman, kunhan kaivat kuvettasi.

Kavereille Ylipiston elänklinikalta nimenomaan sanottiin että sopiva pala pamia ramaisee kummasti, eikä tapa millään muotoa. Niilläkin on arka kissa, jota piti viedä pikkuleikkaukseen.

Tämä juttu koskee vain pikkureissuja, pidemmät vaativat ilman muuta suurempaa tokkuraa, ja se on
kunnon eläinlääkärin homma.

Meillä on kans vähän sama tilanne toisen kissamme kanssa. Molemmat kyllä protestoivat maukumalla pitkin matkaa, mutta toinen on voinut pahoin ja myös kakkinut. Haju on kamala, ei siinä auta kuin auto pysäyttää ja kakki ulos. Onnekas saa olla, jos kissa ei ole itseään ehtinyt paskaan sotkea.

Mutta ongelmat on vähän helpottuneet, kun vaihdettiin auto isompaan (ei ole niin kova meteli pitkillä matkoilla, kuin huudattaa pientä autoa täysillä). Sitten laitettiin tummennuskalvot taakse ja nyt koko takapenkki on ihan pimeä. Ei porota aurinko eikä pimeällä ajaessa häiritse vilisevät katuvalot. En tiedä johtuuko rauhoittuminen tästä, mutta ei ole kisu sen jälkeen oksentanut/kakkinut boksiinsa.

Toisen kissan läsnäolo voi olla sekin auttanut. Kaverin hankkimisesta ei nimittäin ole kauaa. Meidän matkat on ollu yhtäsoittoa 300 km. Olisivatko sitten tottuneet jo matkusteluun. Teillä jos matkat ovat olleet niin lyhyitä, en tiedä. Kyllähän sitä mekin yhä pelätään, milloin kakki alkaa haista ajomatkan aikana... Meilläkin tämä kisu on matkustellut pennusta saakka, joten yksilöllistä on tuo stressaaminen.