Isäni ei ole muslimi, eiväktä veljeni. He ovat huolenpitäviä perheistään ja perheensä elättäjiä.
Jos syntyy jotain eri mielisyyttä perhejäsenten välissä, luotetaan heihin viimeisimpinä päättäjinä.
Mieheni sukulaiset ovat muslimeja ja näin nämä ominaisuudet heiltä niin kuin miehltänikin, mitä oli minulle ennestään mallikuvana miehistä.
Olen asunut yli kymmenen vuotta täällä, niin sanotuissa sivistyneimmissä maanosissa ja maassa, josta ehdin paljon ihailla tutustuessani.
Isäni kotimaasta soittelee ja veljet antavat tuntemmaan minun olevan yhä se sama, mikä minä olin ollut aikoja sitten heidän luona.
Vieraillessani mieheni sukulaisten luona, tunnen yhä samaa hauskaa läheistenyhteistä oloa, vaikka monet tekevät pitkiä työpäiviä äärimmäistä nälkänäkyvää palkkaa vastaan.
Mutta reilun kymmenen kovatyövuosiensa jälkeen havaitsen miehestäni tulleen stressaantuneeksi, hyvinkin stressaantuneeksi paineista, jotka syöksivät monista suunnista häneen.
Rakkaat isäni, veljeni, ja hauskat eteläiset suku-miehet myös ovat stressissaan mutta he vain eivät antane merkkejä, mietin vaimona olleiden vuosien jälkeen.
Tasa-arvo on hyvä asia toteutuessaan tekemään onnellisiksi sekä naisia että miehiä.
Tosi asia sitä tärkeämpää monien puolesta on oikeudenmukaista ruoanjakoa. Siis, selviytyminen päivästä.
Toivon ongelman edessä monien yhteistä tuumia uskonnon erilähtöistä olemusta piittamatta.
Nälkäänäkeviä on monia meistä, muslimeja, kristuttyjä ja muita. Niitä on naisia, miehiä ja lapsia.
"Työtä mahdollisimma monille", on motoni, toiveeni.
Työtä ruoanlaittoon, työtä kouluttautumiseen, työtä vapauteen.
Jos syntyy jotain eri mielisyyttä perhejäsenten välissä, luotetaan heihin viimeisimpinä päättäjinä.
Mieheni sukulaiset ovat muslimeja ja näin nämä ominaisuudet heiltä niin kuin miehltänikin, mitä oli minulle ennestään mallikuvana miehistä.
Olen asunut yli kymmenen vuotta täällä, niin sanotuissa sivistyneimmissä maanosissa ja maassa, josta ehdin paljon ihailla tutustuessani.
Isäni kotimaasta soittelee ja veljet antavat tuntemmaan minun olevan yhä se sama, mikä minä olin ollut aikoja sitten heidän luona.
Vieraillessani mieheni sukulaisten luona, tunnen yhä samaa hauskaa läheistenyhteistä oloa, vaikka monet tekevät pitkiä työpäiviä äärimmäistä nälkänäkyvää palkkaa vastaan.
Mutta reilun kymmenen kovatyövuosiensa jälkeen havaitsen miehestäni tulleen stressaantuneeksi, hyvinkin stressaantuneeksi paineista, jotka syöksivät monista suunnista häneen.
Rakkaat isäni, veljeni, ja hauskat eteläiset suku-miehet myös ovat stressissaan mutta he vain eivät antane merkkejä, mietin vaimona olleiden vuosien jälkeen.
Tasa-arvo on hyvä asia toteutuessaan tekemään onnellisiksi sekä naisia että miehiä.
Tosi asia sitä tärkeämpää monien puolesta on oikeudenmukaista ruoanjakoa. Siis, selviytyminen päivästä.
Toivon ongelman edessä monien yhteistä tuumia uskonnon erilähtöistä olemusta piittamatta.
Nälkäänäkeviä on monia meistä, muslimeja, kristuttyjä ja muita. Niitä on naisia, miehiä ja lapsia.
"Työtä mahdollisimma monille", on motoni, toiveeni.
Työtä ruoanlaittoon, työtä kouluttautumiseen, työtä vapauteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
viikonloppuna. En ehdi keskusteluihin.
Mutta toivon yhteistä ymmärrystä motolleni.
Hyvää viikoloppua kaikille!
ja viikonloppuja kans...
hyvä motto.. ;)
matkan jälkeen :)