Kun mietin elämääni vielä reilu vuosi sittten niin minulla ei ollut mitään. Ei tulevaisuutta, ei työtä, ei juurikaan ihmissuhteita muutamaa ryyppykaveria lukuunottamatta. En ole komea enkä luonteeltani kovinkaan mielenkiintoinen. Olen vain minä.
Mutta tänä päivänä minulla on paljonkin mutta en ymmärrä miksi en kykene tuntemaan iloa siitä? Tänä päivänä minulla on upea kuukauden ikänen lapsi, upea tyttöystävä joka on myös lapseni äiti. Ja olen muuttanut uuteen kaupunkiin tyttöystäväni ja lapseni perässä. Töitä ei vielä ole mutta mahdollisuudet työllistyä ovat paremmat kuin ennen. Kiinnostustakin siihen olisi! Minulla on kaikki asiat suhteellisen hyvin, olen terve niin päästä kuin kropasta. Käsissäni ovat kaikki millä saisin elämästäni upean! Mutta en ole siltikään onnellinen :/ Jotakin puuttuu mutta en keksi mitä.. Välillä haikailen vanhan elämäni perään jolloin olin pelkkä nolla ja minulla ei ollut yhtikäs mitään. Ja siltikään en haikaile vaan haluan tähän "uuteen elämään" mutta tuntuu kuin olisin menneisyyden ja tulevaisuuden revittävänä enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin. Minun on muutettava itseäni täydellisesti mennäkseni tulevaan ja siihen elämään joka minulla on aivan käteni ulottuvilla mutta samalla vanha minä pitää minua tiukasti otteessaan eikä halua päästää irti huolettomasta ja helposta elämästä josta nautin. Mitä teen? Minne menen?
Mutta tänä päivänä minulla on paljonkin mutta en ymmärrä miksi en kykene tuntemaan iloa siitä? Tänä päivänä minulla on upea kuukauden ikänen lapsi, upea tyttöystävä joka on myös lapseni äiti. Ja olen muuttanut uuteen kaupunkiin tyttöystäväni ja lapseni perässä. Töitä ei vielä ole mutta mahdollisuudet työllistyä ovat paremmat kuin ennen. Kiinnostustakin siihen olisi! Minulla on kaikki asiat suhteellisen hyvin, olen terve niin päästä kuin kropasta. Käsissäni ovat kaikki millä saisin elämästäni upean! Mutta en ole siltikään onnellinen :/ Jotakin puuttuu mutta en keksi mitä.. Välillä haikailen vanhan elämäni perään jolloin olin pelkkä nolla ja minulla ei ollut yhtikäs mitään. Ja siltikään en haikaile vaan haluan tähän "uuteen elämään" mutta tuntuu kuin olisin menneisyyden ja tulevaisuuden revittävänä enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin. Minun on muutettava itseäni täydellisesti mennäkseni tulevaan ja siihen elämään joka minulla on aivan käteni ulottuvilla mutta samalla vanha minä pitää minua tiukasti otteessaan eikä halua päästää irti huolettomasta ja helposta elämästä josta nautin. Mitä teen? Minne menen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Arkkienkeli Jofiel
Nimen merkitys: Jumalan kauneus
Teema: Kauneus, viisaus, luovuus, ilo, valaistuminen.
Kaksoisliekki: Christine
Chakra: 7. kruunuchakra
Horoskooppi: härkä ja kauris
Planeetta: Saturnus
Aura-Soma: Tasapainopullo 101, vaaleansininen/vaalea oliivinvihreä.
Arkkienkeli Jofiel auttaa sinua saamaan yhteyden omaan sisäiseen viisauteesi. Hän tuo kruunuchakraamme tietoa korkeimmasta valosta, joka auttaa häivyttämään kielteisyyttä ja pelkojamme, valaen meihin uskoa ja selkeyttäen viisaudellaan. Jofiel avustaa meitä saamaan yhteyden omaan korkeampaan minäämme ja sitä kautta sielunsuunnitelmaamme. Hän auttaa meitä ymmärtämään itseämme, toisiamme ja kohtaamiamme tilanteita viisauden valossa.
Arkkienkeli Jofiel tukee sinua rauhoittumaan ja muistuttaa pysähtymisen tärkeydestä. Hän opastaa meitä näkemään kauneuden kaikessa ja arvostamaan sitä sekä löytämään ilon ja oman luovuutemme. Hän on taitelijoiden suojelusenkeli.
Jos tuntuu siltä, että olet kadottanut valon ja ilon elämästäsi, Jofiel voi tuoda sen luoksesi uudelleen. Kutsu arkkienkeli Jofielia tuomaan kauneutta, selkeyttä, iloa ja naurua elämääsi. Kun kaipaat tukea opiskeluun tai inspiraatioita erilaisiin projekteihin, kutsu hänet luoksesi.
Jofiel ja hänen kaksoisliekkinsä Christine tuovat tietoa puhtaasta kristusvalosta. He yhdessä ovat toisen, keltaisen säteen enkeleitä."
Voi ristus sentään.
Oletko yhtään lukumiehiä? Kaikille ei kaikki sovi eikä kaikki kiinnosta, mutta itse sain paljon Eckhart Tollen kirjasta Läsnäolon voima.