Olin eräänä kesäpäivänä todella niin kiimoissani, että pieni pajunvitsamainen vartaloni värisi ja nöpökänsirkeät nännini jäykistyivät jo pelkästä tuulen hipaisusta.
Kiirehdin yliopiston preppauskursseilta (joihin osallistuin vain siksi, että luennoitsija oli kiihottavan näköinen taiteilijamies - muutoin olen erinomainen opiskelija ja kaikki kirjallisuustieteen arvosanani ovat kiitettäviä) pikavauhtia kotia kohti kiima haaroissani tykyttäen.
Matkalla ehdin kuitenkin nauraa iloisesti läskisille, persejalkaisille suomalaisakoille, jotka lyllersivät liian pienissä kesävaatteissaan pitkin katuja hikoillen sitä niin, niin monien miesparkojen näkemää limaista nestettä joka huokosestaan. Mikseivät nuo otukset ymmärrä jumpata ja pitää itseään kunnossa, ajattelin askeltaessani puolijuoksua kotiin. Tajuaisivat sitten, miten ihanaa on olla kaunis, jäntevä ja haluttu. Katua ylittäessäni nauroin ihan ääneen ihraisalle tytölle, joka tepsutti vaivalloisesti suojatietä pitkin. Minun jalkani nousi gasellin lailla ja nuoressa, ihanassa ruumissani oli pantterin henki!
Kotiin päästyäni petyin kovasti, sillä poikaystäväni (rikas, tietokonealalla työskentelevä macho, jolla on jopa silmälasit) ei ollutkaan kotona. No, minun ei auttanut kuin tulla toimeen yksinäni.
Otin eteisenkaapista peilin riisuuduttani alastomaksi ja katselin kaunista pimpsaani edestä ja takaa. Kyllä miehet osasivat sitä arvostaa - niin moni ihana taiteilija oli siihen jo hukkunut. Vaikka seurustelinkin annoin taiteilijoitten rakastaa pilluani sillä he olivat sentään - no, taiteilijoita.
Tarpeeksi piukkaa pimppiäni katseltuani otin jääkaapista porkkanan, jota lämmitin muutamia sekunteja mikrossa, ettei se olisi liian kylmä ja työnsin sen pimperooni. Mikä ihana tunne porkkanan jäytäessä karhealla pinnallaan suloista klitsuani.
Mutta porkkana oli liian ohut. Vaihdoin sen kynttilään, mutta asia ei parantunut. Nurisin jo harmista - eihän minulle voi käydä näin - kun keksin, että eteisen kaapissa oli poikaystäväni taskulamppu. Otin sen kiimoissani esiin ja työnsin rakastettavaan tussuuni, mutta vaikka olin liukas kuin ankeriaan hengitys, oli tuon kurjan taskulampun pinta liian nystyriäinen herkkään kolooni. Avasin taskulampun ja otin patterit ulos. Kokeilin työntää yhtä patteria sisääni ja se sopi pimperooni kuin jokisiannahkainen hansikas kauniiseen käteeni.
Työntelin patteria edes takaisin klitsuani hankaillen ja huokailin lähellä ihanaa orgasmia. Katselin samalla kauniita kasvojani peilistä. Kunpa joku minun kaltaiseni nainen joskus rakastelisi minua, ajattelin.
Mutta sitten minulle sattui vahinko.
Patteri lipsahti liukkaista sormistani pimpurani uumeniin. Tunsin kuinka se kulkeutui ihanassa vitussani syvemmälle ja syvemmälle. Koetin työntää sormia sen perään, mutta en saanut otetta patterin liukkaasta metallipinnasta. Hätäännyin hiukan.
Siirryin pissausasentoon eteisen lattialle ja tikistin. Ajattelin, että patteri solahtaisi ulos herkullisesta pillustani kunhan vain jaksan tarpeeksi ponnistaa. Työnsin ja työnsin - ja yhtäkkiä paskansin varmaankin puolitoista kiloa haisevaa ripulipaskaa eteisen matolle (persialainen, lahja suloiselta äidiltäni). Kiusaannuin tästä tavattomasti ja yrittäessäni ylös kyykkyasennostani toinen jalkani sattui paskaläjään ja liukastuin niin, että löin pääni eteisen seinään ja kaaduin suoraan kakkalätäkköön. Ulostetta roiskahti kaatumiseni voimasta korkealle eteisen valkoisiin (luonnonvalko, Miranol 34/a5) seiniin.
Menetin hetkeksi tajuntani.
Kun havahduin silmissäni pyöri ja vatsaani käänsi. Ajattelin mennä puhelimeen soittamaan rakkaan poikaystäväni apuun - seurauksista välittämättä - ja niin ryömin vaivalloisesti eteisen lattiaa pitkin kohti ulko-ovea, jonka vieressä olevalla pikkupöydällä (egyptiläistä niiniä, Stockmann 1899 mk) puhelin oli.
Olin kuitenkin ilmeisesti saanut aivotärähdyksen, sillä päästessäni kenkätelineen luokse, jonka vieressä puhelinpöytä oli, silmissäni hämärsi kovasti ja oksensin lounaaksi syömäni katkarapusalaatin suoraan poikaystäväni brasilialaisiin lännenbuutseihin (Aleksi 13 1456 mk). Olin lisäksi niin voipunut ja hämärätilassa että kaaduin kasvoilleni edellä mainittuihin saappaisiin. Vedin oksennusta henkeeni ja pitkän tovin jouduin yksimään ja kakomaan saadakseni ilman kulkemaan.
Kun vihdoin pystyin hengittämään tartuin vapisevin käsin puhelimeen, mutta jostain kumman syystä, en ryhtynytkään soittamaan sillä poikaystävälleni, vaan aivotärähdyksen vuoksi olin aivan varma että olin pyrkinyt puhelimen luokse kaivaakseni sen kuulokeosalla taskulampun pariston ihanasta pillustani. Työnsin siis kuulokkeen vittuuni niin syvälle kuin se meni enkä pahaksi onnekseni muistanut että olimme vast'ikää hankkineet langattoman puhelimen (Gigantti 1799 mk). Puhelimen kuuloke solahti syvälle herkkupilluuni enkä tavoittanut sitäkään sormillani. Kiusallisinta tilanteessa oli se, että puhelin alkoi juuri sillä hetkellä soida. Olimme tarkkaan valinneet mallin jossa hälytin on sekä latausosassa, että kuulokeosassa, joten nyt vittuni soitti "pientä nokipoikaa" tahdissa latausosan kanssa.
Päätin, terhakkaana, pajunvitsamaisena ja urheilullisena kirjallisuudenopiskelijana, että minun olisi saatava apua ongelmaani. Muistin, että alakerrassamme asui eläkkeellä oleva kätilö, joten turhia vitkastelematta ja pukeutumatta sen kummemmin (vedin ylleni vain pehmeää nappanahkaa olevan puolipitkän blazerini, H&M 2569 mk) avasin ulko-oven ja astuin rappuun. Lähdin kiirehtimään portaita alas rukoillen sekavassa mielessäni että kätilö olisi kotona.
Sitten kompastuin.
Lensin suoraa päätä portaat alas vatsalleni kätilön oven eteen. Suoleni purskautti iskun voimasta viimeiset ripulipaskat rappukäytävän katonrajaan ja rakkoni tyhjentyi samalla. Olin lähes tajuton, mutta viimeiseksi kuulin kuinka kätilö avasi ovensa, kuinka vittuni soitti iloista melodiaa ja kuinka hissi pysähtyi juuri sille tasanteelle ja rakas poikaystäväni astui hissistä ulos.
Sitten pimeni.
Kiirehdin yliopiston preppauskursseilta (joihin osallistuin vain siksi, että luennoitsija oli kiihottavan näköinen taiteilijamies - muutoin olen erinomainen opiskelija ja kaikki kirjallisuustieteen arvosanani ovat kiitettäviä) pikavauhtia kotia kohti kiima haaroissani tykyttäen.
Matkalla ehdin kuitenkin nauraa iloisesti läskisille, persejalkaisille suomalaisakoille, jotka lyllersivät liian pienissä kesävaatteissaan pitkin katuja hikoillen sitä niin, niin monien miesparkojen näkemää limaista nestettä joka huokosestaan. Mikseivät nuo otukset ymmärrä jumpata ja pitää itseään kunnossa, ajattelin askeltaessani puolijuoksua kotiin. Tajuaisivat sitten, miten ihanaa on olla kaunis, jäntevä ja haluttu. Katua ylittäessäni nauroin ihan ääneen ihraisalle tytölle, joka tepsutti vaivalloisesti suojatietä pitkin. Minun jalkani nousi gasellin lailla ja nuoressa, ihanassa ruumissani oli pantterin henki!
Kotiin päästyäni petyin kovasti, sillä poikaystäväni (rikas, tietokonealalla työskentelevä macho, jolla on jopa silmälasit) ei ollutkaan kotona. No, minun ei auttanut kuin tulla toimeen yksinäni.
Otin eteisenkaapista peilin riisuuduttani alastomaksi ja katselin kaunista pimpsaani edestä ja takaa. Kyllä miehet osasivat sitä arvostaa - niin moni ihana taiteilija oli siihen jo hukkunut. Vaikka seurustelinkin annoin taiteilijoitten rakastaa pilluani sillä he olivat sentään - no, taiteilijoita.
Tarpeeksi piukkaa pimppiäni katseltuani otin jääkaapista porkkanan, jota lämmitin muutamia sekunteja mikrossa, ettei se olisi liian kylmä ja työnsin sen pimperooni. Mikä ihana tunne porkkanan jäytäessä karhealla pinnallaan suloista klitsuani.
Mutta porkkana oli liian ohut. Vaihdoin sen kynttilään, mutta asia ei parantunut. Nurisin jo harmista - eihän minulle voi käydä näin - kun keksin, että eteisen kaapissa oli poikaystäväni taskulamppu. Otin sen kiimoissani esiin ja työnsin rakastettavaan tussuuni, mutta vaikka olin liukas kuin ankeriaan hengitys, oli tuon kurjan taskulampun pinta liian nystyriäinen herkkään kolooni. Avasin taskulampun ja otin patterit ulos. Kokeilin työntää yhtä patteria sisääni ja se sopi pimperooni kuin jokisiannahkainen hansikas kauniiseen käteeni.
Työntelin patteria edes takaisin klitsuani hankaillen ja huokailin lähellä ihanaa orgasmia. Katselin samalla kauniita kasvojani peilistä. Kunpa joku minun kaltaiseni nainen joskus rakastelisi minua, ajattelin.
Mutta sitten minulle sattui vahinko.
Patteri lipsahti liukkaista sormistani pimpurani uumeniin. Tunsin kuinka se kulkeutui ihanassa vitussani syvemmälle ja syvemmälle. Koetin työntää sormia sen perään, mutta en saanut otetta patterin liukkaasta metallipinnasta. Hätäännyin hiukan.
Siirryin pissausasentoon eteisen lattialle ja tikistin. Ajattelin, että patteri solahtaisi ulos herkullisesta pillustani kunhan vain jaksan tarpeeksi ponnistaa. Työnsin ja työnsin - ja yhtäkkiä paskansin varmaankin puolitoista kiloa haisevaa ripulipaskaa eteisen matolle (persialainen, lahja suloiselta äidiltäni). Kiusaannuin tästä tavattomasti ja yrittäessäni ylös kyykkyasennostani toinen jalkani sattui paskaläjään ja liukastuin niin, että löin pääni eteisen seinään ja kaaduin suoraan kakkalätäkköön. Ulostetta roiskahti kaatumiseni voimasta korkealle eteisen valkoisiin (luonnonvalko, Miranol 34/a5) seiniin.
Menetin hetkeksi tajuntani.
Kun havahduin silmissäni pyöri ja vatsaani käänsi. Ajattelin mennä puhelimeen soittamaan rakkaan poikaystäväni apuun - seurauksista välittämättä - ja niin ryömin vaivalloisesti eteisen lattiaa pitkin kohti ulko-ovea, jonka vieressä olevalla pikkupöydällä (egyptiläistä niiniä, Stockmann 1899 mk) puhelin oli.
Olin kuitenkin ilmeisesti saanut aivotärähdyksen, sillä päästessäni kenkätelineen luokse, jonka vieressä puhelinpöytä oli, silmissäni hämärsi kovasti ja oksensin lounaaksi syömäni katkarapusalaatin suoraan poikaystäväni brasilialaisiin lännenbuutseihin (Aleksi 13 1456 mk). Olin lisäksi niin voipunut ja hämärätilassa että kaaduin kasvoilleni edellä mainittuihin saappaisiin. Vedin oksennusta henkeeni ja pitkän tovin jouduin yksimään ja kakomaan saadakseni ilman kulkemaan.
Kun vihdoin pystyin hengittämään tartuin vapisevin käsin puhelimeen, mutta jostain kumman syystä, en ryhtynytkään soittamaan sillä poikaystävälleni, vaan aivotärähdyksen vuoksi olin aivan varma että olin pyrkinyt puhelimen luokse kaivaakseni sen kuulokeosalla taskulampun pariston ihanasta pillustani. Työnsin siis kuulokkeen vittuuni niin syvälle kuin se meni enkä pahaksi onnekseni muistanut että olimme vast'ikää hankkineet langattoman puhelimen (Gigantti 1799 mk). Puhelimen kuuloke solahti syvälle herkkupilluuni enkä tavoittanut sitäkään sormillani. Kiusallisinta tilanteessa oli se, että puhelin alkoi juuri sillä hetkellä soida. Olimme tarkkaan valinneet mallin jossa hälytin on sekä latausosassa, että kuulokeosassa, joten nyt vittuni soitti "pientä nokipoikaa" tahdissa latausosan kanssa.
Päätin, terhakkaana, pajunvitsamaisena ja urheilullisena kirjallisuudenopiskelijana, että minun olisi saatava apua ongelmaani. Muistin, että alakerrassamme asui eläkkeellä oleva kätilö, joten turhia vitkastelematta ja pukeutumatta sen kummemmin (vedin ylleni vain pehmeää nappanahkaa olevan puolipitkän blazerini, H&M 2569 mk) avasin ulko-oven ja astuin rappuun. Lähdin kiirehtimään portaita alas rukoillen sekavassa mielessäni että kätilö olisi kotona.
Sitten kompastuin.
Lensin suoraa päätä portaat alas vatsalleni kätilön oven eteen. Suoleni purskautti iskun voimasta viimeiset ripulipaskat rappukäytävän katonrajaan ja rakkoni tyhjentyi samalla. Olin lähes tajuton, mutta viimeiseksi kuulin kuinka kätilö avasi ovensa, kuinka vittuni soitti iloista melodiaa ja kuinka hissi pysähtyi juuri sille tasanteelle ja rakas poikaystäväni astui hissistä ulos.
Sitten pimeni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkäpä ripulipaska voi jotakuta kiihottaa, mutta... yöh. Jos kirjoitit ihan tosissasi, niin voin sanoa, että täysin paska tarina.. Toisaalta voisin kuvitella, että et välttämättä ollut tosissasi ja paskamaisuuttasi kitjoitat tarinan protestiksi tällaisille puutteessa olevien sivuille.. Just joo.
Todella mahtavan ironinen tarina...heh,heh! Nauroin kippurassa kun luin tätä..
kaikkien aikojen ylivoimasesti paras tarina. loistavaa tilannekomiikkaa, erehtymätöntä tyylitajua ja hyvää kielenkäyttöä. ja eiköhän noita kaikkia puutteessa olevia lukijoita saa hieman pilkatakin. tuskin siitä kukaan pahastuu. suosittelen kirjoittelun jatkamista.
Paras! Sain nauraa monta kertaa ääneen! Lisää!
Lisää todellakin tällasia juttuja meille tosikoille;-)
Näitä on mukava lueskella duunissa ku on aikaa...
*reps*
Oot vissiin mässännyt Brett Easton Ellisillä?
Mahtava teksti!!