Se hiipii hiljaa alakulona ja tarttuu ihoon menee sisälle aivokoppaan ja siellä sitä taas ollaan syvässä kuopassa harmaudessa. Tätä ei tajua kukaan joka ei ole sitä kokenut. Syvä masennus se on taas täällä tänään enkä tiedä kuinka pitkään se aikoo viettää aikaa kanssani, mutta olen joskus tuntenut parempiakin seuralaisia esim. Ilon ei ole käynyt sekään kylässä pitkään aikaan. On niin paha olla että melkein naurattaa, kun itkettää. Mistä minä tämän Masennus Nimisen kaverin oikein mukaani otin ja mikä se oikein on kun siitä ei pääse eroon millään, painajaisissa sitä välillä uskoo, että sen kanssa pitäisi oppia elämään ihan kuin pakkoavioliitossa kuolemaan asti, siis minun Masennus ei luultavasti kuole koskaan vaan vaihtaa seuralaista. Juuri kun luulin sen lähteneen niin se kurkkaa olan takaa ja käy viereen nukkumaan.
Sipramilit sun muut mömmöt ei sitä häädä ne saa vaan turtumaan Hyvät neuvot olisi tarpeen!
Sipramilit sun muut mömmöt ei sitä häädä ne saa vaan turtumaan Hyvät neuvot olisi tarpeen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jonkun verran asiasta tietävänä ja henkilöä seuranneena voin todeta että kamalaa on myös muille. No nyt seurattava on ollut ns. atkinsin dieetillä. Painoa on lähtenyt ja selvästi mielialakin on virkeämpi. Ehkäpä hormonitasapaino tai hivenainemäärät kehossa ovat muuttuneet. Avantouinnista on ollut myös apua. Liikuntahan on myös jo vanha keksinö, sikäli jos sitä jaksaa. Kevääseen ei ole enään kuin 4 kk. Jospa se siitä
Masennus. Ei siitä tuosta vaan pääse eroon. Olen silti päättänyt, että minä pääsen eroon siitä! Koska se on mahdollista. Se loppuu.. ja joskus palaa. Mutta nyt minä en enää jaksa sitä ja annan sille potkut. Asenne on avainasia. Se ei paranna, mutta se auttaa selviämään. Kun muistaa vaalia niitä elämän positiivisia asioita helpottaa. Muistaa, että masennusta ei tule ruokkia. Yritetään me masentuneet muistaa ne elämän hyvät asiat.. Kyllä tästä selviää. Se masennus taitaa olla ikuinen kaveri, mutta sille ei saa antaa valtaa.
Sinä kirjoitit tosi hyvin...ihan niin kuin se on.Mut jotenkin tuntuu kummalta,et voi mennä viikkokin ihan siedettävästi ja sitten se tulee taas!!tuntuu ettei jaksa aina samaa masennusta ja ahdistusta...vaikka söis mitä lääkkeitä se ottaa joskus tosi koville.Mut eteenpäin on vain mentävä,ja jaksettava.