Sain tiistaina kuulla lapsoseni olevan perätilassa kun kävin painoarviossa ultrassa. Neuvolassa on luultu vauvan olevan toisinpäin jo kaksi kuukautta, mutta näemmä ei ollutkaan...! Nyt on mulla jo paikat parisen senttiä auennu ja supisteleekin mukavasti.. vauvan painoarvio oli 2,5 kg, eli pieni tyttö tulossa, mutta pienenä äitinä ei lantion tilavuus kuulemma riitä synnyttään..Lääkärit aikoivat yrittää tiistaina vielä kääntää vauvaa, vaikka on jo laskeutunut, mitä luulette, kääntyykö..`? Sattuuko kääntäminen?
Entä sektio, sellainen tapa ei ole käynyt mielessäkään...valaisiko joku, jolla on kokemusta, että millainen se on, jälkihoito..vuodot??kaikki...???
Entä sektio, sellainen tapa ei ole käynyt mielessäkään...valaisiko joku, jolla on kokemusta, että millainen se on, jälkihoito..vuodot??kaikki...???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kääntöyritys ei ainakaan minulla ollut kivulias, epämukava kuitenkin. Itse jännitin tilaisuutta hirveästi, mutta olin positiivisesti yllättynyt juuri kivuttomuudesta. Valmistaudu kuitenkin pahan olon tunteeseen.
Minun kohdalla kääntäminen ei toiminut joten sektioon mentiin. Onhan tietysti loppuun saakka mahdollista, että lapsi kääntyy, mutta näin ei ollut meillä.
Tavallisesta alatiesynnytyksestä en tiedä, mutta sektioni meni kohtuullisesti. Muutaman päivän sisällä on jo jonkinlaisessa kunnossa. Itse lähdin laitokselta kotiin viidentenä päivänä, joka taitaa olla kohtuullisen pian. Ei kuitenkaan kannata urheilla oman kunnon kanssa vaan yrittää toipua rauhassa. Itse totesin sen onnistuvan paremmin kotona kuin synnärillä.
Vuodoistakaan en osaa sanoa sen enempää, koska kokemusta normaalisynnytyksestä ei ole. En murehtisi turhia. Ystäviini verrattuna olin kaikin puolin nopeammin kunnossa kuin alateitse synnyttäneet. Ei istumis ym ongelmia. Vuotoa pari viikkoa. Pientä tiputtelua sen jälkeen pariviikkoa. Eli ihan helppo juttu.
Rohkeutta sinulle. Jos kääntöyritys ei toimi olet suuren päätöksen edessä. Alateitse synnytys vai sektio. Päätös on oltava omasi, mutta jos sen verran kerron, että omaan päätökseeni vaikutti se fakta, jonka löysin eräästä lääketieteellisestä julkaisusta, että monissa perätilaraskauksien alatiesynnytyksissä päädytään kesken synnytyksen leikkaukseen, koska lapsi ei mahdu syntymään linkkuveitsenä. Päätin sen tiedon pohjalta, että en halua kokea molempia synnytystapoja samalla kertaa. Että sitten kiireessä vietäisiin leikkuuseen.
Toinen päätökseen vaikuttava tekijä oli se, että linkkuveitsisynnytyksissä saattaa tulla joitain vammoja lapselle. Tuota riskiä en ollut valmis ottamaan. Toki leikkuussa on omant riskinsä, jä jännitin sitä suunnattomasti, mutta jälkeenpäin koen tehneeni täysin oikean päätöksen.
Onnea kääntöyritykseen!
Itse synnytin sektiolla, vauvan perätilan takia. Ensin menin käännösyritykseen, jossa lääkäri kovasti tunnusteli vauvaa ja vähän yritti sitä kääntääkin, mahan läpi tietysti. Vauva oli kuitenkin kiinnittynyt pepustaan mun lantioon niin kovasti, ettei sitä voinut enää kääntää. Tuo mahan vellominen kyllä tuntui ilkeältä (ei varsinaisesti sattunut) ja pari päivää sen jälkeen maha oli arka. Sitten mut laitettiin lantioröntgeniin, jossa todettiin ettei vauva mahdu syntymään alateitse ja jouduin sektioon.
Sektio kestää noin 1½ tuntia, josta ½ tunnin päästä vauva syntyy ja tunti menee tikkaukseen. Se on helppo ja nopea synnytys, vaikkakin sektion jälkeen liikkuminen ei olekaan mitään kivaa kipujen takia. Kannattaa kuitenkin liikkua niin paljon kuin mahdollista, koska se nopeuttaa toipumista!
Leikkaushaavaa täytyy suihkutella monta kertaa päivässä ja antaa ilmakylpyjä. Tikit otetaan pois viikon päästä.
Veristä niukahkoa vuotoa oli viikon ja toisen viikon tuli vielä rusehtavaa vuotoa. Vuotoa kuulemma tulee sektion jälkeen todella vähän ja vähän aikaa (verrattuna alatiesynnytykseen), koska leikkauksessa se kohtu puhdistetaan tosi hyvin.
En usko, että vauvasi siitä enää kääntyy... vaikka kaikkihan on aina mahdollista. Esikoista odottaessa se kääntyminen tapahtuu harvoin.
Minulle on kaksi sektiota tehty perätilan takia ja kummankin jälkeen oli jälkivuotoa viisi viikkoa. Kesti siis yhtä pitkään kuin normaalisynnytysten jälkeen.
Synnytin juuri kaksi viikkoa sitten pojan suunnitellussa sektiossa. Nyt olen ollut jo päiviä aivan kunnossa, varmaan viikonkin.. pystyn tekemään kaikkea niinkuin ennenkin (myös nostamaan painavia vaikka se kiellettiinkin), haava on täysin umpeutunut ja arpi on todella siisti ohut ja pieni. Sektiossa minulle kipeintä oli tipan laitto, vaikka senkin laittoi lääkäri eikä terveydenhoitaja, joten meni kyllä heti ensimmäisellä suoraan suoneen. Epiduraali puudutus ei tuntunut yhtään ilkeältä ja puudutti todella niin etten tuntenut yhtään mitään, jonka jälkeen katetri laitettiin.. ei mennyt kauaa kun meille syntyi poika jonka sain nähdä verhon yli heti kun hänet oli nostettu vatsasta. Olisin saanut käärittynä syliini mutta käteni eivät kantaneet puudutuksen takia joten katsoin poikaa miehen sylissä. He sitten lähtivät punnitsemaan ja mittailemaan kun mut kursittiin kokoon ja vietiin heräämöön. Heräämössä joutuu olemaan puol tuntia-tunnin, mä pääsin nopeasti kun kyselin kokoajan hymyissä suin että jokos mennään ja näytin miten pystyin toista jalkaa jo koukistamaan:). Sänkypotilaana olin kuusi tuntia, sen jälkeen saa ensimmäisen kerran yrittää ylös. Ja kannattaa heti nousta vaikka se pahalta tuntuukin, katetri poistettiin vessassa kun pääsin ylös ja sinne. Se ei sattunut laisinkaan, pieni kusihädän tunne vain tulee kun putki liukuu ulos. Illalla sitten kävelin jo itse pääoville savukkeelle, kipulääkkeitä söin pari päivää ja toisena päivänä yritettiin jo kotiin kovasti mutta meitä ei päästetty kun vasta kolmantena.. Jälkivuodosta olen selvinnyt jo pidemmän aikaa pelkillä pikkuhousun suojilla, ekat päivät piti pitää ihan siteitä. Näinä päivinä vuotoa ei pakosti tule ollenkaan tai sitten ihan vähän, täysin se ei loppunut. Tikit poistettiin 6päivää leikkauksesta, meillä sen teki neuvolatäti kotikäynnillään eikä se tuntunut yhtään ilkeältä. Mulle sektio oli melkeimpä miellyttävä kokemus, jännitys oli pahin kipu tipan laiton kanssa:).. Jäiköhän jotain tärkeätä välistä? Niin, me oltiin perhehuoneessa joten mies oli ne kaikki kolme päivää sielä josta todella on hyötyä! Sektioituna ei pysty kunnolla hoitamaan vauvaa pariin ekaan päivään, ja on todella kiva että mies pääsee hyvin tutuksi vauvan kanssa kun hoitaa sitä itsenäisesti siinä.
Kiitokset kaikille vastanneille!!! Kokemuksistanne oli hirmusesti hyötyä, eikä ajatus enää kauhistuta niinkään ;)!
Nyt jännäämään tiistaita, että kääntyykö pienokainen, jota pitivät kyllä sairaalassakin epätodennäköisenä... Jos ei käänny, niin luultavasti perjantaina sitten on sektio :)
Oma vauvani syntyi toukokuun lopulla vasen jalka edellä tähän maailmaan. Häntä kyllä yritettiin kääntää viikolla 36-37, mutta ei kääntynyt. Kääntöyritys ei tehnyt kipeää, tuntui lähinnä omituiselta. Siinä maataan niin, että pääsi on ihan hiukan alaspäin, lääkäri koittaa kääntää ja kätilö katsoo ultralla koko toimenpiteen ajan. He eivät siis missään nimessä väkisin käännä lastasi, minunkin pikkuista koitettiin kolmesti kääntää, mutta totesivat, että tahtoo ilmeisesti istua.
Erona tässä on se, että lantionkuvauksissa oma lantioni todettiin tarpeeksi tilavaksi, vaikka itsekin olen pieni ja synnytys sujui ongelmitta, vauva oli kuitenkin 3140g. Oma synnytykseni käynnistettiin issiaksen ja liikkumisvaikeuksien vuoksi kohdunsuulle laitettavien tablettien avulla ja siitä sitten supistukset lähtivätkin käyntiin.
sain itse päättää synnytystavan, ja toivoin tätä alatiesynnytystä luottaen siihen, että ammattitaitoiset lääkärit varmasti ohjaavat minut sektioon, mikäli on tarvetta. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja ihana nyt jo puolivuotias terve lapsi syntyi. Vautsivau. tsemppiä paljon!!