Oma yksilöni on dallu, rotunahan se on tunnettu itsenäisestä ja erittäin energisestä luonteestaan. Kaiken lisäksi omani on erittäin kovapäinen, vaikka neiti onkin, tosin vielä sieltä melko nuoresta päästä (3 v.).
Koirakoulussa ollaan käyty ihan pienestä, kaikkea muutakin harrastettu energian tasaannuttamiseksi.
Parissa harjoitus toko-kokeessakin ollaan oltu, ekasta saatiin heti kättelyssä 186 p., joten neiti kyllä osaa käskyjä. Ilmeisesti minä ohjaajana olen "varmempi" siellä koulukentällä. Taas normaaleilla pissalenkeillä olen ehkä epävarmempi, näin itse olen tilanteen tulkinnut.
Meidän "ongelmat" ovat lähinnä liiallista riehakkuutta muiden koirien kohtaamisessa, toisaalta myös sitä, että koirani ei ilmeisesti luota minun kykyyni puolustaa häntä vieraan koiran tavatessamme. On hassua, että koulutuskentällä mitään tällaista ei ole, vaan ainoastaan pissalenkeillä ollessamme.
Olenkin siis ruvennut harjoittelemaan ihan normaalia käytöstä pissalenkeillä. Tunnettuna ahneen rodun edustajana dallut toimivat hyvin nameilla, joten käytän runsaasti palkitsemista hyvästä suorituksesta. Valitettavasti huonon käytöksen huomiottajättäminen ei aina onnistu, vaan tulen antaneeksi koiralle sen haluamaa huomiota, vaikkakin negatiivista sellaista.
Onko mitään muuta harjoitustapaa, jota voisin kokeilla? Kokeneemmat auttakaa ja antakaa neuvoja. Fyysiseen pahoinpitelyyn en ole valmis, joten sellaiset neuvot voi unohtaa.
Etukäteen avusta kiittäen.
Koirakoulussa ollaan käyty ihan pienestä, kaikkea muutakin harrastettu energian tasaannuttamiseksi.
Parissa harjoitus toko-kokeessakin ollaan oltu, ekasta saatiin heti kättelyssä 186 p., joten neiti kyllä osaa käskyjä. Ilmeisesti minä ohjaajana olen "varmempi" siellä koulukentällä. Taas normaaleilla pissalenkeillä olen ehkä epävarmempi, näin itse olen tilanteen tulkinnut.
Meidän "ongelmat" ovat lähinnä liiallista riehakkuutta muiden koirien kohtaamisessa, toisaalta myös sitä, että koirani ei ilmeisesti luota minun kykyyni puolustaa häntä vieraan koiran tavatessamme. On hassua, että koulutuskentällä mitään tällaista ei ole, vaan ainoastaan pissalenkeillä ollessamme.
Olenkin siis ruvennut harjoittelemaan ihan normaalia käytöstä pissalenkeillä. Tunnettuna ahneen rodun edustajana dallut toimivat hyvin nameilla, joten käytän runsaasti palkitsemista hyvästä suorituksesta. Valitettavasti huonon käytöksen huomiottajättäminen ei aina onnistu, vaan tulen antaneeksi koiralle sen haluamaa huomiota, vaikkakin negatiivista sellaista.
Onko mitään muuta harjoitustapaa, jota voisin kokeilla? Kokeneemmat auttakaa ja antakaa neuvoja. Fyysiseen pahoinpitelyyn en ole valmis, joten sellaiset neuvot voi unohtaa.
Etukäteen avusta kiittäen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisikohan ongelmat johtua seuraavista asioista:
Kentällä kaikki menee kivasti koska: Sinulla on koko ajan namipaloja, et suutu koirallesi niin helposti et siten voi huutaa, kiskoa tai pelotella suuttumisellasi tms. mitä mahdollisesti teet huomaamattasi metsäpoluilla. Eikös dalmikset ole aika herkkiä ja ne kyllä vaistoaa nämä.
Kohtaamiset: Saako koirasi varmasti riittävästi liikuntaa ja tekemistä vai onko se päivät pitkät esim. eteiseen teljettetynä ettei tuhoa paikkoja? Illalla hätäinen kusilekki ja takaisin sisään. Purkaisikohan koira sitten ylimääräisen energian vastaantuleviin koiriin? Kentällä on ehkä enemmän toimintaa joten tätä ongelmaa ei esiinny.
Muuten totteleeko koirasi sinua ilman namipaloja ollenkaan? Ja jos tottelee niin totteleeko iloisesti vai häntä koipien välissä? Ehkäpä koirasi ei kunnioita sinua ollenkaan vaan tekee jotain vain namipalan tai pelon takia?
Nämä nyt ovat vain omia arvailujani joten ei pidä suuttua vaikka menisivät ihan pieleen. Jos mainitsemani asiat kuitenkin osuvat kohdalleen kannattaisi ehkä harkita jotain helpompaa rotua.
mutta enpä usko minun "ongelmani" johtuvan noista
esittämistäsi vaihtoehdoista. Sellaisenaan ne voivat kyllä ollakin jonkun koiranomistajan tekemiä virheitä.
Puolustuksen sanana haluan kuitenkin vielä kommentoida:
Namipaloja tai leluja minulla on mukana lähes aina, ollaan sitten koulutuksessa tai pissalenkillä. Koirani tottelee kyllä minua ilmankin, myös kiitos-sanana on riittävä hänelle.
Tottelu on yleensä positiivista eli häntä "vispaa" dalluille ominaiseen tyyliin.
Koulutusmetodini ovat alusta saakka olleet "positiiviset"; en siis "huuda naama punaisena". Tähän olen aina pyrkinyt, sillä kuten sanoit, dallut ovat herkkiä vaistoamaan nämä, mikä koira ei olisi...
Uskon liikunnantarpeen täyttyvän näinkin energiselle rodulle; en harrasta vain "hätäisiä pissalenkkejä" vaan koirani saa ulkoilla 3 krt päivässä, aamu- ja iltalenkki vähintään 1/2 tuntia, päivälenkki yleensä 1-2 tuntia. Lisäksi käymme pari kertaa viikossa agilityssä, kerran viikossa tokossa ja viikonloppuisin vielä metsälenkeillä. Koirani saa mahdollisuuksien mukaan olla vapaana jokaisella lenkillä, luoksetulon kanssa kun meillä ei ole ongelmia.
Koirani ei ole koskaan ollut "eteiseen teljettynä" vaan saanut olla kotona vapaasti. Tuhoja on tehty, kuten kaikki koirat ilmeisesti, mutta niiden kanssa on oppinut elämään ja asia on kuulunut pennun kasvuun osana.
Koiran kunnioitus... siinä voi olla parannusehdotus, jota olen myös pohdiskellut.
Koirani ei mielestäni toimi vain pakon alla tai pelosta, mieluummin se osoittaa välillä vähät minusta välittävänsä. Tämän olen jo tiedostanut ja sen kanssa teenkin nyt töitä. Myöskin epävarma laumanjohtaja (=minä) laukaisee varmasti koirassa tarpeen astua lauman johtoon tilanteen vaatiessa. Eli yritän kehittää itseäni positiivisena, varmana ja reiluna laumanjohtajana.
Rotuna dalmis ei varmasti ole sieltä helpommasta päästä, mutta sen tiedostin jo pentua valitessani, joten en toiminut täysin ummikkona tämän asian suhteen. Mitään ei saa valmiina, vaan kaikkeen pitää paneutua ja panostaa. Olen perehtynyt paljon myös koirien etologiaan ja sitä kautta oppinut tosi paljon. Voin suositella muillekin kiinnostuneille.
En suutu kommenteistasi, itsehän pyysin neuvoja.
Onkin kehittävää vaihtaa ajatuksia muidenkin "itsenäisemmän" rodun omistajan kanssa.
Hyvää jatkoa dallusi kanssa.
Joten vastauksestasi paistaa pieni selittely yritys. Ihan kuin sinulle olisi iskenyt jonkinlainen alemuuskompeksi ja nyt yrität kuulostaa täydelliseltä omistajalta jolla on enkelirinki pään päällä.
Jos todellakin olet noin täydellinen kaikessa etkä tee virheitä niin mistähän johtuu että koirasi toimii niinkuin toimii?
Miten muuten ehdit joka päivä käyttää koiraasi useilla lenkeillä jotka voi kestää parikin tuntia? Vai käyttääkö mahdollisesti joku muukin sitä?
Miksiköhän minulle tuli mieleen että tuossa kertomuksessasi kerroit lähinnä millainen koiran kasvattaja haluisit olla?
Jos taas todella olet tuollainen niin ei sinun ehkä kannattaisi enää neuvoja kysellä tälläiseltä amatööri palstalta eikä sinulla noita kuvailemiasi ongelmia edes pitäis olla.
mutta teinpä sen kumminkin.
En ymmärrä kommenttiasi halustani olla täydellinen enkä myöskään tiedosta olevani alemmuuskompleksista kärsivä. Olen jo aikuinen, hyvin työelämässä menestynyt. Ihmiset vain ovat erilaisia, minun tyylini on aina ollut, että haluan lisää tietoa, varsinkin etologiasta. Ja olenkin sitä tiedonhaluani pyrkinyt täydentämään oppimalla uusia asioita.
Ihmettelit ajankäyttöäni ja ilmeisesti epäilet minun huijaavan. No, eihän minun sinulle tarvitse selitellä, mutta todellakin olen ottanut koiran perheenjäseneksi ja todellakin harrastan tuon mainitsemani listan mukaisesti. Asun yksin, joten myös itse koirani hoidan 100 %:sti. Ihminen tekee itse valintansa ja hahmottaa päivän ajankäyttönsä. Minä harrastan koiraa, joten se myös päivän rytmissäni näkyy. Työelämässäkin olen ja vaativassa asemassa vielä, joten aikaa löytyy mihin itse ihminen haluaa.
Täydellinen meistä ei varmasti ole kukaan, mutta kovasti on viestisi negatiivinen. Keskustelu toisten koiraihmisten kanssa on syventävää ja rakentavaakin, kunhan molemmat keskustelijat toimivat aikuismaisesti.
Lopetan omalta osaltani tämän keskustelun tähän.
Kiitos kommenteista!
sedf
Tiedän kyllä miksi et olisi halunnut vastata.
Etenkin tuo viimeinen tarinasi alkaa jo ontuun
aika pahasti. Enää ei kuulosta niinkään
todelliselta koko juttu. Yritätkö saada itsesi
kuulostamaan jotenkin tydelliseltä. Ehkä tuo on
vain haaveesi joka ampuu jo vähän yli?
> enkä myöskään tiedosta olevani
> alemmuuskompleksista kärsivä.
Juuri sellaiset ihmisethän ei sitä tiedostakkaan.
Kuitenkin osaan kuvitella kuinka päässäsi
kihahtaa kun joku vähääkään arvostelee sinua.
Et voi kestää sitä että et olekkaan jonkun
mielestä juuri niin hyvä kuin minä itse
itseäsi pidät.
> Asun yksin, Työelämässäkin olen ja vaativassa
> asemassa
Kaikissa kokemissani työpaikoissa olen havainnut
että vaativan ja arvostetun aseman saanti
edellyttää työtä. Sitä ei saa olemalla päivällä
tunteja pois koiran perässä eikä tuollaisia
paikkoja sada taivaalta. Aseman säilyttäminenkin
vaatii työtä joten ihmettelen että ehdit hoitaa
tätä vaativaa työtäsi käydä koiran kans lenkkejä
päivällä ja aamulla ja illalla ja kaikenlisäksi
hoidella kotihommat ihan yksinäsi.
Ilmeisesti asut aivan työpaikan vieressä ja
kuitenkin maalla missä ne lenkit onnistuu?
Herää tosiaan kiinnostus mitä työtä se on?
Kohta varmaan ilmotat että sinulla on toinenkin
koira josta pidät yhtähyvää huolta?
Minuakin on aina säälittänyt ihmiset jotka luulee olevansa jotain enemmän kuin ovat. Ei voi mitään, luulosairauteen ei kai ole hoitokeinoja?
Dalmatialaiset ovat tai ainakin omani on älykäs/ovela. Niiden aivoituksia on vaikea ymmärtää. Yritän kovasti oppia ymmärtämään koiraani, mutta se on vaikeaa. Siis yritä oppia tuntemaan dallusi. Niin ja energiahan ei koskaan lopu dalluista ja itsenäisiäkin ovat, joten luottamuspula voi johtua siitäkin.
Omani on 6 vuotias uros ja sillä on noita omituisia käytöstapoja enemmänkin joita ei ymmärrä. Sen vuoksi en osaa neuvoa kun itsellänikin on ongelmia koirani kanssa. Täytyy vain opetella elämään niiden kanssa ja hyväksyä koira sellaisena kuin se on.
asiallisesta vastauksestasi. Dallut ovat todella lurjuksia, mutta osana se tässä rodussa kiinnostaakin.
Hyvää jatkoa sinulle!