Luin juuri hyvän käsikirjoittamista käsittelevän kirjan, Syd Fieldin "Screenplay - The Foundations of Screenwriting". En ole joutunut työkseni kirjoittamaan, mutta luulen, että siitä olisi iloa ihan vain kirjoittajille yleensäkin. Hyviä neuvoja alkuun pääsemisestä, jatkamisesta ja lopettamisesta, muttei mitään sellaista mikä puuttuisi liiaksi päänsisäiseen - minulla ainakin- yliherkkään luomispuuroon.
Huonolta taas vaikuttaa Linda J. Cowgillin "Writing Short Films". Arvatenkin se on täynnä tärkeätä asiaa, mutta Syd Fieldin kirjaan verrattuna teksti on paljon klomppuisempaa. Tosin en ole päässyt juuri alkua pitemmälle.
Sen sanon vielä, että aika erikoinen on se ihminen joka yhtenä päivänä keksii tuosta vain ruveta kirjoittamaan elokuvakäsikirjoitusta. Ei voi kirjoittaa kirjaa, ainakaan kovin hyvää sellaista, ellei ole ikinä lukenut kirjoja. Sama pätee käsiksiin, tai niin ainakin ajattelen nyt tuon Syd Fieldin kirjan luettuani. Pitäisi nähdä tolkuttomasti elokuvia, siis todella nähdä eikä vain katsoa, ja sen lisäksi pitäisi lukea ne käsikset myös että voisi tajuta minkälaista syötettä ohjaajat sun muut tarvitsevat.
Hyvä käsikirjoituskirja
20
1669
Vastaukset
- Simo
Seuraa kerettiläinen mielipide:
Syd Fieldin kuten muidenkin "seuraa-tätä-ohjetta-niin-myyt-käsikirjoituksen"-kirjat on minusta tarkoitettu enemmän tuottajille ja ohjaajille kuin kirjoittajille. Kaikki nämä hämärät "nousevat toiminnat," "keskikohdan jakaumat," ja "juonikäänne ykköset ja kakkoset," kelpaavat palaveriaineistoksi tekstiä kritisoiville. Tyhjän paperin lannistajat joutuvat keksimään millä se paperi täytetään. Kritiikillä ei siinä vaiheessa ole paljon sijaa.
Syd Fieldin ja muiden vastaavien tarkoituksena on luoda brändi ja myydä kirjoja. Kun teet näin niin se on "rags to riches." Enpä usko.
Kun kerran otsikossa väitin tietäväni paremman kirjan, niin onhan se mainittava: ranskalaisen runoilijan Arthur Rimbaudin koko tuotanto, myös kirjeet.
Siellä sanotaan mistä kirjoitushommassa on kysymys.- Ammattilainen
Näin elokuva-alan ammattilaisena olen sitä mieltä, että Syd Field on aivan kelpo teos - etenkin uransa alkuvaiheessa olevalle kirjoittajalle. Itse ostin ko. teoksen 80-luvun lopulla New Yorkista ja onpa se hyllyssä vieläkin.
Ja mitä tulee niihin "juonikäänteisiin" niin meillä ammattikielellä ne menevät: ensimmäinen käännekohta, mid point, toinen käännekohta....
Syd Field on toki kiistelty hahmo, mutta kyllä hänen ansionsa on siinä, että hän on "selkokielistänyt" amerikkalaisen dramaturgian lähes "kadunmiehen" tasolle.
Toki kirjoittaja tarvitsee PALJON muutakin kuin kolminäytöksisen draaman kaaren mutta hyvä apuväline "Syd" on. - Baxter
Ammattilainen kirjoitti:
Näin elokuva-alan ammattilaisena olen sitä mieltä, että Syd Field on aivan kelpo teos - etenkin uransa alkuvaiheessa olevalle kirjoittajalle. Itse ostin ko. teoksen 80-luvun lopulla New Yorkista ja onpa se hyllyssä vieläkin.
Ja mitä tulee niihin "juonikäänteisiin" niin meillä ammattikielellä ne menevät: ensimmäinen käännekohta, mid point, toinen käännekohta....
Syd Field on toki kiistelty hahmo, mutta kyllä hänen ansionsa on siinä, että hän on "selkokielistänyt" amerikkalaisen dramaturgian lähes "kadunmiehen" tasolle.
Toki kirjoittaja tarvitsee PALJON muutakin kuin kolminäytöksisen draaman kaaren mutta hyvä apuväline "Syd" on.Kantsii myös tsekata Robert McKeen Story ja Christopher Voglerin Hero's Journey. Itse ainakin olen sitä mieltä että kässärigurujen ykkönen ei ole Field vaan McKee.
- Baxter
Baxter kirjoitti:
Kantsii myös tsekata Robert McKeen Story ja Christopher Voglerin Hero's Journey. Itse ainakin olen sitä mieltä että kässärigurujen ykkönen ei ole Field vaan McKee.
Virhe. Voglerin kirjan nimi on Writer's Journey. Se tosin kertoo Hero's Journey -nimellä ristitystä teoriasta.
Tarkkuus kunniaan. - Simo
Ammattilainen kirjoitti:
Näin elokuva-alan ammattilaisena olen sitä mieltä, että Syd Field on aivan kelpo teos - etenkin uransa alkuvaiheessa olevalle kirjoittajalle. Itse ostin ko. teoksen 80-luvun lopulla New Yorkista ja onpa se hyllyssä vieläkin.
Ja mitä tulee niihin "juonikäänteisiin" niin meillä ammattikielellä ne menevät: ensimmäinen käännekohta, mid point, toinen käännekohta....
Syd Field on toki kiistelty hahmo, mutta kyllä hänen ansionsa on siinä, että hän on "selkokielistänyt" amerikkalaisen dramaturgian lähes "kadunmiehen" tasolle.
Toki kirjoittaja tarvitsee PALJON muutakin kuin kolminäytöksisen draaman kaaren mutta hyvä apuväline "Syd" on.Tällä palstalla näitä "ammattilaisia" aina silloin tällöin ponnahtaa esiin. Se on hyvä kun on itsensä kanssa samaa mieltä; ei tule riitaa.
Nyt seuraa tämän viestin ensimmäinen käännekohta: minäkin olen "ammattilainen." Jippii. Tosin minulle ei ole vielä selvinnyt mitä se Suomessa tarkoittaa. Pätkätyötä ainakin. Katsokaa kotimaisia tv-ohjelmia. Siellä se ammattilaisten kädenjälki näkyy. Hyvä me!
Syd Field ja kumppanit luettelevat mielellään elokuvia jotka todistavat heidän ideoidensa hyvyyden. Tässä tapauksessa mitä he eivät mainitse kertookin enemmän. Nämä listat eivät sisällä eurooppalaisia elokuvia. Eivätkä myöskään uudempia amerikkalaisia ns. pienen tuotannon leffoja. Missä ovat John Sayles, Paul Thomas Anderson, Alexander Payne? Ei löydy heitä Syd Fieldin omakehulistalta, eikä löydy mid-point sceneä (tuliko oikein?) heidän elokuvistaan. Vai löytyykö? Ei kun etsimään. Samalla voi vilkaista peiliin ja kysyä:
"Onko tässä mitään järkeä?"
Mutta näinhän tämä aina Suomessa menee. Ensin on ulkomailta omaksuttu idea, kuten Keith Johnstonen improtekniikka tai sitten tämä viihdeteollisuuden tarpeisiin muokattu aristoteelinen rakenne. Sitten tulevat kannattajat. Sen jälkeen oma liturgia, se ainoa oikea. Ja lopuksi fundamentalistit eli "ammattilaiset."
Näin se on Suomessa aina mennyt, myös politiikan puolella. Toisaalta kulttuurilla ja politiikalla ei tässä maassa juuri olekaan eroa.
Niinpä sanonkin:
"Mieluummin Syd Barrett kuin Syd Field!"
Tässä viestissä mainittiin sana ammattilainen viisi kertaa. Edellisessä viestissä vain kolme kertaa. Mitäs siihen sanotte? - ammattilainen
Simo kirjoitti:
Tällä palstalla näitä "ammattilaisia" aina silloin tällöin ponnahtaa esiin. Se on hyvä kun on itsensä kanssa samaa mieltä; ei tule riitaa.
Nyt seuraa tämän viestin ensimmäinen käännekohta: minäkin olen "ammattilainen." Jippii. Tosin minulle ei ole vielä selvinnyt mitä se Suomessa tarkoittaa. Pätkätyötä ainakin. Katsokaa kotimaisia tv-ohjelmia. Siellä se ammattilaisten kädenjälki näkyy. Hyvä me!
Syd Field ja kumppanit luettelevat mielellään elokuvia jotka todistavat heidän ideoidensa hyvyyden. Tässä tapauksessa mitä he eivät mainitse kertookin enemmän. Nämä listat eivät sisällä eurooppalaisia elokuvia. Eivätkä myöskään uudempia amerikkalaisia ns. pienen tuotannon leffoja. Missä ovat John Sayles, Paul Thomas Anderson, Alexander Payne? Ei löydy heitä Syd Fieldin omakehulistalta, eikä löydy mid-point sceneä (tuliko oikein?) heidän elokuvistaan. Vai löytyykö? Ei kun etsimään. Samalla voi vilkaista peiliin ja kysyä:
"Onko tässä mitään järkeä?"
Mutta näinhän tämä aina Suomessa menee. Ensin on ulkomailta omaksuttu idea, kuten Keith Johnstonen improtekniikka tai sitten tämä viihdeteollisuuden tarpeisiin muokattu aristoteelinen rakenne. Sitten tulevat kannattajat. Sen jälkeen oma liturgia, se ainoa oikea. Ja lopuksi fundamentalistit eli "ammattilaiset."
Näin se on Suomessa aina mennyt, myös politiikan puolella. Toisaalta kulttuurilla ja politiikalla ei tässä maassa juuri olekaan eroa.
Niinpä sanonkin:
"Mieluummin Syd Barrett kuin Syd Field!"
Tässä viestissä mainittiin sana ammattilainen viisi kertaa. Edellisessä viestissä vain kolme kertaa. Mitäs siihen sanotte?Mielipiteitä on suuntaan jos toiseenkin. Ammattilaisia on myös moneen lähtöön. Itse työskentelen pitkän elokuvan parissa. Ammattimaisesti jo 14 vuotta.
Tässä viestissä otsikon lisäksi oli kaksi ammattilainen sanaa. Tai kolme jos toi vikakin lasketaan.
- koromulov
No kuule Simo...
Minusta tuosta Syd Fieldin kirjasta paistaa läpi että sen on kirjoittanut _ammattilainen_ sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä. Tämä nimenomainen ammattilainen vaikutti siltä, että hänen työtänsä on tehdä myyviä valtavirtaelokuvia, ja ammattilainenhan kaiketi pyrkii tekemään työnsä ammattimaisesti, toisin sanoen: hyvin. Myyvien valtavirtaelokuvien kanssa tekemisissä oleva henkilö taas tuskin kirjoittaisi opasta taide-elokuvan käsikirjoittamiseen.
Minusta kirjassa käsitelty elokuvan rakenne ei ollut epäselvä, päin vastoin. Kaipa ne jotain siellä Taikissa oppivat, mutta olen itse istunut erään Eton oppilaan viikon käsikirjoituskurssin jossa sain jokseenkin karsean käsityksen tuosta ameriikkalaisesta rakennelätinästä: täyttä potaskaa, rajoittaa luovuutta. Hiivaan tämän käsityksen roskikseen Fieldin opuksen ansiosta.
Vähäisen kokemukseni perusteella sanoisin ettei tällaisia kulissien takaisia juttuja ole hyvä pohtia turhan paljoa kirjoittaessa, mutta minulle Syd Fieldin kirja antoi sellaisen tunteen että niillä ei sinänsä ole myöskään tekemistä sisällön kanssa. Rakenne räätälöidään sisältöä varten, ja jos sisältö ei ole Hollywood-valtavirtaa, ei Hollywood-valtavirtaleffojen rakennekaan sellaisenaan sovellu käyttöön.
Voi satan. Vihaan nettiä. En jaksaisi kirjoittaa kuten idiooteille. Et pitänyt kirjasta, minä pidin. Minusta tuntuu että luin sen suopeammin kuin sinä, ja että ohitit potaskan sekaan piiloutuneita hyviä pointteja. Tai sitten ne olivat sinulle niin alkeellisia etteivät olleet huomion arvoisia.
Vastauksesi sävy sai minut hyvin vastahakoiseksi ikinä koskemaankaan Rimbaudiin. Toivoin aihettavani vastaavaa vitutusta sinulle mutta olen nyt liian väsynyt verbaalivoimisteluun.
Hyvää yötä.
Minusta se vain oli oikeasti hyvä kirja. Teksti suorastaan soljui. Näkee että mies on kirjoittanut ja lukenut paljon.- Simo ja sivupersoona
Hyvä että saatiin tälle palstalle vähän eloa. Kiitos siitä Korumolovskille ja Professionaalille.
Perhana, te tosiaan pidätte Syd Fieldistä. Okei. Asia hyväksytty.
Oletteko muuten nähneet elokuvaa "Adaption?" Se käsittelee tätä "writing-by-numbers-" ideaa kieron humoristisella tavalla.
Kun mainitsin joitakin ohjaajia en kokenut heitä taide-elokuvien tekijöiksi. Voisiko sanoa että he edustavat uudempaa valtavirtaa?
Miksi Arthur Rimbaud mieluummin kuin Syd Field? Koska kirjoittajan täytyy olla visionääri, näkijä, jolla on omaperäistä sanottavaa, näkemystä ja hulluutta.
Kirjoittajan täytyy olla pultsari, pahalta löyhkäävä kummitus, joka hiippailee hihittäen kuvauspaikan reunoilla muovikassi kädessä. Itsekseen höpöttäminen luetaan eduksi.
Rimbaud kertoi tämän 1868-72. Sen jälkeen hän lähti asekauppiaaksi Somaliaan. Ja kuoli 37-vuotiaana kuusi kiloa kultaa vyössään. Ilman toista jalkaa, joka oli päätynyt vähän aikaisemmin sairaalan jäteastiaan.
Mitä hän kirjoitti viimeisinä hetkinään?
"Yksi erä: yksittäinen hammas.
Yksi erä: kaksi hammasta.
Yksi erä: kolme hammasta.
Hyvä kuljetusyhtiön johtaja. Lähettäkää minulle Aphinarin Suezin-vuorojen hinnat. Olen täysin halvaantunut, joten haluan päästä laivalle hyvissä ajoin. Kertokaa mihin aikaan minut pitää siirtää laivaan..."
Yksi, edes yksi, hänenkaltaisensa niin minä maksaisin tv-lupamaksuni ilman hampaiden kirskutusta. - koromulov
Simo ja sivupersoona kirjoitti:
Hyvä että saatiin tälle palstalle vähän eloa. Kiitos siitä Korumolovskille ja Professionaalille.
Perhana, te tosiaan pidätte Syd Fieldistä. Okei. Asia hyväksytty.
Oletteko muuten nähneet elokuvaa "Adaption?" Se käsittelee tätä "writing-by-numbers-" ideaa kieron humoristisella tavalla.
Kun mainitsin joitakin ohjaajia en kokenut heitä taide-elokuvien tekijöiksi. Voisiko sanoa että he edustavat uudempaa valtavirtaa?
Miksi Arthur Rimbaud mieluummin kuin Syd Field? Koska kirjoittajan täytyy olla visionääri, näkijä, jolla on omaperäistä sanottavaa, näkemystä ja hulluutta.
Kirjoittajan täytyy olla pultsari, pahalta löyhkäävä kummitus, joka hiippailee hihittäen kuvauspaikan reunoilla muovikassi kädessä. Itsekseen höpöttäminen luetaan eduksi.
Rimbaud kertoi tämän 1868-72. Sen jälkeen hän lähti asekauppiaaksi Somaliaan. Ja kuoli 37-vuotiaana kuusi kiloa kultaa vyössään. Ilman toista jalkaa, joka oli päätynyt vähän aikaisemmin sairaalan jäteastiaan.
Mitä hän kirjoitti viimeisinä hetkinään?
"Yksi erä: yksittäinen hammas.
Yksi erä: kaksi hammasta.
Yksi erä: kolme hammasta.
Hyvä kuljetusyhtiön johtaja. Lähettäkää minulle Aphinarin Suezin-vuorojen hinnat. Olen täysin halvaantunut, joten haluan päästä laivalle hyvissä ajoin. Kertokaa mihin aikaan minut pitää siirtää laivaan..."
Yksi, edes yksi, hänenkaltaisensa niin minä maksaisin tv-lupamaksuni ilman hampaiden kirskutusta.On monenlaista hyvää. Hyvä ruoka voi olla sellaista jonka huippukokki on äärimmäisen tarkasti nävertäen saanut aikaan. Hyvää ruokaa on myös mikä tahansa minkä eteensä saa kun on tarpeeksi nälissään. Joskus joku ihan simppelikin yhdistelmä, jotain vaan mitä nyt sattuu kaapista löytymään sopiikin yhteen yllättävän hyvin. Ja jonkun toisen kerran joku odottamaton yhdistelmä voi olla syömäkelvotonta.
Minusta neropatteja on monenlaisia. On niitä jotka jo syntyessään hönkäävät neroutta jokaisella toimellaan, ja taas toisia jotka ehkä jotain osaavat mutta saavuttavat lopulta sen minkä saavuttavat vain työllä ja tuskalla. Ja onhan noita muitakin, mutta nuo nyt olisivat sellaiset helpot ääripäät.
Tässä asteikossa Field on selvä back-breakin' trench diggin' neropatti, ja Rimbaud ehkä head hurtin' insane poet suurnero. En ole tosiaan miehen tuotantoon tutustunut, mutta eikös hänellä ollutkin sellainen henkeä jalostavan vaikea elämä?
Itse joutunen turvautumaan ahkeraan työntekoon mikäli haluan jotain saada elämässäni aikaiseksi, elämäni on nimittäin erittäin mukavaa ja olen liian tervejärkinen ryhtyäkseni hihitteleväksi pummiksi. Siksi arvostan toisia ahkeria ihmisiä. Naksahtaneet runoilijat ovat kieltämättä mielenkiintoisia, mutta heistä ei ole esikuviksi, ei ainakaan minulle. - ammattilainen
koromulov kirjoitti:
On monenlaista hyvää. Hyvä ruoka voi olla sellaista jonka huippukokki on äärimmäisen tarkasti nävertäen saanut aikaan. Hyvää ruokaa on myös mikä tahansa minkä eteensä saa kun on tarpeeksi nälissään. Joskus joku ihan simppelikin yhdistelmä, jotain vaan mitä nyt sattuu kaapista löytymään sopiikin yhteen yllättävän hyvin. Ja jonkun toisen kerran joku odottamaton yhdistelmä voi olla syömäkelvotonta.
Minusta neropatteja on monenlaisia. On niitä jotka jo syntyessään hönkäävät neroutta jokaisella toimellaan, ja taas toisia jotka ehkä jotain osaavat mutta saavuttavat lopulta sen minkä saavuttavat vain työllä ja tuskalla. Ja onhan noita muitakin, mutta nuo nyt olisivat sellaiset helpot ääripäät.
Tässä asteikossa Field on selvä back-breakin' trench diggin' neropatti, ja Rimbaud ehkä head hurtin' insane poet suurnero. En ole tosiaan miehen tuotantoon tutustunut, mutta eikös hänellä ollutkin sellainen henkeä jalostavan vaikea elämä?
Itse joutunen turvautumaan ahkeraan työntekoon mikäli haluan jotain saada elämässäni aikaiseksi, elämäni on nimittäin erittäin mukavaa ja olen liian tervejärkinen ryhtyäkseni hihitteleväksi pummiksi. Siksi arvostan toisia ahkeria ihmisiä. Naksahtaneet runoilijat ovat kieltämättä mielenkiintoisia, mutta heistä ei ole esikuviksi, ei ainakaan minulle.Jotakuinkin samoilla linjoilla.
Kyllä minäkin joudun leipäni eteen tekeen duunia aika tavalla. Elokuva-alan ongelmia on se, että joutuu tekeen paljon töitä että edes saisi töitä. Ja koko ajan väkeä koulutetaan lisää. Meidän kurssi on yksi koulun historian erikoisimmista sikäli, että kaikki vieläkin ovat alalla. Yleensä näin ei ole jos tarkastellaan yli kymmenen vuotta sitten valmistuneita.
Minun aikoihin "kultaisella 80-luvulla" ETL:lle pyrki kasapäittäin näitä "Rimbaudeja" mutta karsiutuivat heti ensimmäisellä kierroksella. Tai no joo - ainakin yksi pääsi sisälle. Oli vakavasti sitä mieltä, että ensin täytyy oppia juoksemaan kuin kävelemään. Ja häntäkin "ahdisti" amerikkalainen draaman kaari. Sanoi, että se tappaa luovuuden. Sinänsä mukava tyyppi ja mielenkiintoisia keskusteluita meillä oli aina yömyöhään. Harmi vain, että kuoli reilusti alle kolmekymppisenä.
Amerikkalaisen draaman kaari ei ole mikään välttämättömyys eikä pakko. Se on vain hyvä apuväline ja ilman sitäkin pärjää. Syd Field mahtuu hyvin joukkoon siinä missä moni muukin. Eikö se juuri ole luovuutta, että on monia malleja jolla rakentaa käsikirjoituksen? Ja mielestäni se jo osoittaa tiettyä kypsymättömyyttä jos täysin polttaa hihansa jostain kirjasta.
Niin ja joo...mid pointti onkin erään toisen amerikkalaisen kirjoittajan termi. Samainen käyttää myös "point of attack" - termiä jota Fiel ei käytä. - GT Simo
ammattilainen kirjoitti:
Jotakuinkin samoilla linjoilla.
Kyllä minäkin joudun leipäni eteen tekeen duunia aika tavalla. Elokuva-alan ongelmia on se, että joutuu tekeen paljon töitä että edes saisi töitä. Ja koko ajan väkeä koulutetaan lisää. Meidän kurssi on yksi koulun historian erikoisimmista sikäli, että kaikki vieläkin ovat alalla. Yleensä näin ei ole jos tarkastellaan yli kymmenen vuotta sitten valmistuneita.
Minun aikoihin "kultaisella 80-luvulla" ETL:lle pyrki kasapäittäin näitä "Rimbaudeja" mutta karsiutuivat heti ensimmäisellä kierroksella. Tai no joo - ainakin yksi pääsi sisälle. Oli vakavasti sitä mieltä, että ensin täytyy oppia juoksemaan kuin kävelemään. Ja häntäkin "ahdisti" amerikkalainen draaman kaari. Sanoi, että se tappaa luovuuden. Sinänsä mukava tyyppi ja mielenkiintoisia keskusteluita meillä oli aina yömyöhään. Harmi vain, että kuoli reilusti alle kolmekymppisenä.
Amerikkalaisen draaman kaari ei ole mikään välttämättömyys eikä pakko. Se on vain hyvä apuväline ja ilman sitäkin pärjää. Syd Field mahtuu hyvin joukkoon siinä missä moni muukin. Eikö se juuri ole luovuutta, että on monia malleja jolla rakentaa käsikirjoituksen? Ja mielestäni se jo osoittaa tiettyä kypsymättömyyttä jos täysin polttaa hihansa jostain kirjasta.
Niin ja joo...mid pointti onkin erään toisen amerikkalaisen kirjoittajan termi. Samainen käyttää myös "point of attack" - termiä jota Fiel ei käytä.Käpyttelin kirjahyllylle. Sieltä löytyi, hurraa, "The Screenwriter`s Workbook." Syddi on sen kirjoittanut vuonna 1984. Sivulta 131 löytyy luku 12; "The Midpoint."
Siinä Syddi kertoo hellyyttävän tarinan kuinka hän löysi midpointin Chinatownin kässikirjootuksesta sivulta 60, koska se on tasan puolivälissä. Hii-o-hoi. Niinhän sen pitää ollakin.
Syddiä kuitenkin vaivasi jokin. Hän luki Chinatownin useaan kertaan ja huomasi... erehtyneensä. Midpointti olikin sivulla 63! Jummalavita! Ajatelkaa, se oli koko ajan väärässä paikassa. Voihan lehmänläjä. Midpointti oli varmaan kuullut Syddin hiipivän kohti käsikirjoitusta ja salakavalasti vaihtanut paikkaa; tunkeutunut nidosten lomitse, ylittänyt kaksi sivua ja lymyili nyt kuuskolmosessa Syddiä piilossa.
Tämän jälkeen monsieur Fieldiä lainatakseni "...Kaikki naksahti paikoilleen kuin 1500-luvun belgialainen tapetti." Syddin omat sanat; tarkistakaa jos ette usko.
Syddi olisi selvinnyt koko jutusta soittamalla käsikirjoittaja Robert Townelle ja kysymällä:
"Hei Bobby. Missä se Chinatownin midpointti on?"
"Hieno juttu että kysyt tätä Syd. Kun toi Polanski vittuilee koko ajan että jotain siitä jutusta jäi puuttumaan. Sinä sen nyt sanoit. Se oli se halavatun midpointti. Täytyy tehdä leffalle jatko-osa, fuck." - ammattilainen GTS
GT Simo kirjoitti:
Käpyttelin kirjahyllylle. Sieltä löytyi, hurraa, "The Screenwriter`s Workbook." Syddi on sen kirjoittanut vuonna 1984. Sivulta 131 löytyy luku 12; "The Midpoint."
Siinä Syddi kertoo hellyyttävän tarinan kuinka hän löysi midpointin Chinatownin kässikirjootuksesta sivulta 60, koska se on tasan puolivälissä. Hii-o-hoi. Niinhän sen pitää ollakin.
Syddiä kuitenkin vaivasi jokin. Hän luki Chinatownin useaan kertaan ja huomasi... erehtyneensä. Midpointti olikin sivulla 63! Jummalavita! Ajatelkaa, se oli koko ajan väärässä paikassa. Voihan lehmänläjä. Midpointti oli varmaan kuullut Syddin hiipivän kohti käsikirjoitusta ja salakavalasti vaihtanut paikkaa; tunkeutunut nidosten lomitse, ylittänyt kaksi sivua ja lymyili nyt kuuskolmosessa Syddiä piilossa.
Tämän jälkeen monsieur Fieldiä lainatakseni "...Kaikki naksahti paikoilleen kuin 1500-luvun belgialainen tapetti." Syddin omat sanat; tarkistakaa jos ette usko.
Syddi olisi selvinnyt koko jutusta soittamalla käsikirjoittaja Robert Townelle ja kysymällä:
"Hei Bobby. Missä se Chinatownin midpointti on?"
"Hieno juttu että kysyt tätä Syd. Kun toi Polanski vittuilee koko ajan että jotain siitä jutusta jäi puuttumaan. Sinä sen nyt sanoit. Se oli se halavatun midpointti. Täytyy tehdä leffalle jatko-osa, fuck."No jo saa Simo helposti herneen nenään!
Mutta ihan vakavasti. Monet käsikset voidaan katsoa olevan mid point rakenteisia. Esim "Rita Hayworth - avain pakoon" (the shwashank redemption... Simo, korjaa toi englanninkielinen nimi - ei ehkä oo oikein. ) elokuva on selkeästi rakennettu mid pointin ympärille. ( toki unohtamatta loistavia henkilöhahmoja ym.)Mid point ei välttämättä ole juonellinen käänne, se voi sitäkin olla. Usein se on jotain ylevää joka kääntää elokuvan tunnelman toiseksi kuin alussa. (hyvä esimerkki: Demmen "Something Wild", jossa mid pointti kääntää koko leffan komediasta draamaksi. Eikä Mid pointti oo ko. leffassa edes keskellä vaan reilusti puolivälin jälkeen.
Onpa Suomessakin huhupuheiden mukaan tuotannon valmisteluvaiheessa eräs kansainvälinen yhteistuotantoelokuva joka on vahvasti mid point -rakenteinen. - Simo GT Turbo
ammattilainen GTS kirjoitti:
No jo saa Simo helposti herneen nenään!
Mutta ihan vakavasti. Monet käsikset voidaan katsoa olevan mid point rakenteisia. Esim "Rita Hayworth - avain pakoon" (the shwashank redemption... Simo, korjaa toi englanninkielinen nimi - ei ehkä oo oikein. ) elokuva on selkeästi rakennettu mid pointin ympärille. ( toki unohtamatta loistavia henkilöhahmoja ym.)Mid point ei välttämättä ole juonellinen käänne, se voi sitäkin olla. Usein se on jotain ylevää joka kääntää elokuvan tunnelman toiseksi kuin alussa. (hyvä esimerkki: Demmen "Something Wild", jossa mid pointti kääntää koko leffan komediasta draamaksi. Eikä Mid pointti oo ko. leffassa edes keskellä vaan reilusti puolivälin jälkeen.
Onpa Suomessakin huhupuheiden mukaan tuotannon valmisteluvaiheessa eräs kansainvälinen yhteistuotantoelokuva joka on vahvasti mid point -rakenteinen.Terve Rohvessionalitsi. Ja terve kaikki meidän 20 lukijaa.
Okei, midpointti hyväksytään, vaikka ei kukaan minulta siihen hyväksyntää ole kysynytkään.
Selkeimpinä hetkinäni koen Syd Fieldin ja kumppaneiden opaskirjojen ongelmana sen, että Suomi on pieni maa. Ja alalle pyrkijöitä on kamala määrä.
"Siält saa niinku paljon massii ja ei tartte tehrä mitään vitun tyätä niinku ja sit voi bilettää julkkisten kanss ja lehdet ottaa fotoi, hei."
Käsikirjoitusoppaat tarjoavat liian helpon keinon osoittaa "pätevyytensä." Ja tässä tärkein asia: ...Oli kyseessä sitten elokuva, televisio tai jopa teatteri. Syddi kelpaa joka paikkaan. Olen istunut useissa palavereissa jossa esiin on ponnahtanut tällaiselle pultsarille outoja tokaisuja, kuten:
"Missä on tän jutun kluu?"
"Sä oot tiätysti jo tsekannu ton plot point ykösen, et sullon se hallussa..."
"Vittukö mie haluuisin mulukasta niit henkilökaarrii. Onks siul ne jossaa?"
Toinen juttu on se, että monet käsikirjoitusoppaat ovat rajallisia. Ne eivät sovellu komediaan, joka perustuu yllätykseen. Tuntuisi absurdilta hakea midpointtia jostain Marx-veljesten elokuvasta.
Syddi ei sovellu moneen muuhunkaan tyylilajiin, mutta ne tuli käsiteltyä jo aikaisemmin.
Minusta täytyy nähdä että käsikirjoitusoppaat ovat tuotteita ja tapa tehdä rahaa. Samalla ne myös kehittyvät vuosittain kuten Toyota Corolla tai VW Golf.
Oppaat on myös kirjoitettu Hollywoodia varten. Tapahtuu kauheita jos Syd Fieldin paradigma pääsee Suomen tapaisessa umpimielisessä valtionjohtoisessa kulttuurissa hallitsemaan käsikirjoituspalavereja. Se jäykistää rakenteita yhä enemmän ja samalla tapahtuu järkyttävä vallansiirto luovilta ihmisiltä virkamiehille. Uskokaa huviksenne, kokemusta on. Tilanne on jo nyt tarpeeksi paha.
Suomalaisten tekijöiden ei pidä matkia amerikkalaista tekotapaa, vaan luoda omaa, omista lähtökohdista.
Tällä en tarkoita ihmissuhdekamppailuja Sörnäisten Rantatiellä lauantaina kello kaksi aamulla. Tai pompöösiä hanketta Mannerheimistä.
Suomalaisen tyylin löytäminen ei ole helppoa. Sitä on kuitenkin etsittävä vaikka sitä ei löytyisikään. Se ehkä löytyi huomaamatta jo matkalla.
Siteeraan tähän, tiedätte kyllä ketä. Tuli se nulikka jo muutaman kerran aikaisemmin mainittua.
"... Jos se mitä taiteilija tuolta kaukaa tuo on muotoa, hän antaa sille muotoa. Jos se on muodotonta, hän antaa sille muodottomuutta."
Erilainen ajatus kuin Syddillä, vai mitä?
Miten tästä Fieldin rakenneajattelusta saisi käsityksen käytännössä? Löytyisikö siihen jotain lisävalaistusta?
Kirjatorilta kaivoin kirjan "Hymypoika-" elokuvan käsikirjoituksesta. Maksoi pari euroa. Täytyy sanoa että tämän kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko. Kirjan loppuosa käsittelee käsikirjoituksen valmistumisprosessia. Se on täynnä amerikkalaisten oppaiden suomennettua termistöä, kuten "sekvenssi,"huipentuva toiminta," "laskeva toiminta," "perusprinsiipit," jne. Sieltä löytyy varmaan plot point ykkönenkin jostain. Tekijät olivat ammattilaisia ja rakenteeseen oli selvästi kiinnitetty paljon huomiota.
Tuloksena oli kuitenkin huono käsikirjoitus, josta tehtiin huono elokuva. "Kaikki panot kuvattiin," mutta ketä se kiinnosti?
Miksi Hymypoika oli huono? Sen voi lukea käsikirjoituksesta: sivuilla ei ole minkäänlaista henkeä, ei näkemystä, ei mitään. Pelkkiä nuoria sekoilemassa metrotunnelissa ja sotkuista videokuvaa.
Hymypoika on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun unohdetaan tärkein: yksi kappale todellisen näkemyksen omaavaa taiteilijaa.
- Simo
Istun puistonpenkillä huomaamattomana. Vieressäni on nauhuri, josta kuulen:
"Selvitä mitä nämä kirjoitusoppaiden tekijät ovat itse kirjoittaneet. Käytä apuna Internet movie databasea. Ota mukaan kuuluisimmat nimet, äläkä valikoi, ainakaan pahasti. Onnea. Tämä nauha tuhoutuu kolme sekunnin kuluttua..."
Siis toimeen.
Ensimmäiseksi valitsen Syd Fieldin, onhan hän oppaiden tekijöistä tunnetuin. Näppäilen nimen laatikkoon, jännitys tiivistyy...
Häh? Vain yksi maininta. "Mnemosyne," lyhytelokuva äitimuistista (?) joka käy läpi ihmisen historian. Syd mainitaan toisena tarinankehittelijänä yhdessä ohjaaja Beata Pozniakin kanssa.
Siinä kaikki. Syd hei, nyt tsemppiä luomisen alalla.
En masennu vaan teen uuden yrityksen: Robert McKee, kuuluisan "Story," kirjan tekijä.
Perskules, kaksi mainintaa television puolelta, jälkimmäinen "Abraham" vuodelta 1994. Kiinnostava on "Rouva Columbo," 1979. "Miehensä innoittamana rouva Columbo alkaa hänkin ratkoa rikoksia, mutta pitää samalla kodin puhtaana ja ruuan pöydässä." Allright.
Bobbyllä siis pari TV-työtä. Amerikan Sarasvuo ei oikein krediiteillään vakuuta.
Myyttien tutkija Christopher Vogler on varmaankin useiden elokuvien kirjoittaja. Hän on arvostettu ja pidetty. Nimi tilaan ja odotusta...
Vain yksi maininta; saksalainen animaatio "Till Eulenspiegel." Ohjaajana Eberhard Junkersdorf. Vogler on keksinyt tarinaa yhdessä kahden muun junkersdorfin kanssa. Tosin se on jo keksitty keskiajalla; kyseessä on nimittäin saksalainen kansansatu.
Ei näytä hyvältä. Depressio alkaa kohta vaivata. Kovimmat nimet ovat pettymyksiä. Miten he voivat neuvoa muita kun eivät itse ole kirjoittaneet mitään? Beats me.
En perhana lannistu vaan jatkan eteenpäin. Otetaan kirjoittajia jotka otsikoiden mukaan tietävät mikä on homman nimi.
Linda Seger. Joko nyt tulee jackpot? Hänen teoksiaan ovat mm. "Kuinka luoda unohtamottamia henkilöhahmoja," ja "Edistynyt käsikirjoittaminen; nosta taitosi Oscar-tasolle."
Nyt taisi löytyä todellinen jytämimmi. Minä ainakin haluan nostaa itseni Oscar-tasolle, mitä nopeammin sen parempi. Ei kun Lindan nimi lootaan ja odottamaan... Tuloksena ensimmäinen oikea elokuva! Hienoa. "Dagen og vejen," Tanskasta. Pettymyksenä Lindan krediitti: script doctor. Ei siis screenplay. Lintsukka ei ole ilmeisesti pystynyt luomaan unohtumatonta henkilöhahmoa, edes itsestään. No, aina ei voi voittaa.
Entäs tämä? "The Script-selling game." Alaotsikossa Hollywoodin sisäpiiriläinen paljastaa miten saat kässärisi myytyä ja vielä tuotantoonkin. Sisäpiiriläinen tottelee nimeä Kathie Fong Yoneda.
Ei helevetti... vain yhdessä jutussa mukana ja "tuottajan apulaisena." Onkohan Kathie hyvännäköinen? Tuli vaan mieleen tuosta krediitistä. Tuottajilla on nimittäin Hollywoodissa silmää naiskauneudelle. Sisäpiiriläinen on kyllä rankka pettymys, ei auta mikään.
Seuraavaksi äijäilyä. Neill D. Hicks kertoo miten kirjoitetaan Action-adventure ja thrilleri. Kirjoittajan nimi tukee lajityyppiä; hän voisi olla kova sikakyttä van Dammen leffassa. Mitähän hän on tehnyt?
Kaksi B-elokuvaa! Perhana, tulihan se sieltä vihdoinkin. Oikea tekijä. Toinen on nimeltään "Turkey Shot," vuodelta 1981. "Koe vuosi 2000 ja juokse henkesi edestä," lukee alaotsikossa. Olen samaa mieltä Hicksin kanssa maailman nykytilasta.
Toinen leffa on "Final Terror," vuodelta 1983. "Metsänvartijat lähtevät retkelle jossa takametsien mummo silpoo heidän suolensa jäkälille." Hyvä Hicks, way to go.
Michael Hauge on kirjoittanut opuksen "Writing screenplays that sell." Heppu on varmaan myynyt monta kässäriä, koska kerran neuvoo miten niitä myydään.
Eikä mitä. Ei yhtään myytyä käsikirjoitusta ja yksi jaettu story-krediitti. Yäk, huijausta.
Mitä tämä oikein on? Eikö nämä suuret käsikirjoitusgurut ole tehneet itse mitään?
Tästä päästäänkin herraan nimeltä Christopher Wehner, joka on kirjoittanut teoksen "Käsikirjoittaminen Internetissä." Muuta hän ei ole sitten tehnytkään. Ehkä virus on hävittänyt kaikki hänen kässärinsä.
Otetaan vielä yksi: Michael Tierno; "Aristotelesin Runousoppia käsikirjoittajille; Tarinankerronnan salaisuudet länsimaisen sivistyksen suurimmalta ajattelijalta."
Jumalauta, nyt näyttää hyvältä. Aristoteles kaivaa minusta luovuuden esiin.
Tiernolla yksi elokuva "Auditions." Okei. "Kaverukset eivät saa naisia, kirjoittavat kässärin ja järjestävät koekuvauksia naisnäyttelijöille saadakseen pimpsaa." Perkele, kuulostaa hyvältä. Onkohan leffa hauska? Tierno on myös ohjannut juttunsa, mikä lasketaan hänelle eduksi.
Tutkimus siis päättyi lievään loppuhuipennukseen. Hyvä niin.
Tämä viesti tuhoutuu kolmen sekunnin päästä, mikä luetaan sille eduksi.- Baxter
Hyvä pointti, hauskat kehykset. Samaa tullut mietittyä itsekin. Vain pari asiaa jäi vaivaamaan.
Kuinka luotettava IMDb loppujen lopuksi on? Ymmärtääkseni sitä päivittävät lukijat itse. Esim. Christopher Vogler mainitaan todellakin yhdeksi Till Eulenspiegelin käsikirjoittajista, mutta hänen "other works" -osionsa loistaa poissaolollaan. Olisihan Writer's Journey nyt edes maininnan ansainnut, mies kun kerta on sen kirjoittanut. Lisäksi, Vogler mainitsee samaisessa opuksessa olleensa mukana Leijonakuninkaan kässäriä ideoimassa, mutta IMDb:llä ei ole hajuakaan tästä, vaikka sen mukaan kyseisellä leffalla on ainakin kymmenkunta tarinatohtoria.
Mitä tulee Sydin ja kumppaneiden luovuuteen, minun on mahdotonta uskoa että itse käsikirjoittaminen olisi heille jotenkin vieras prosessi. Eikös Hollywoodland ole täynnä toteutumattomia käsikirjoituksia? Varmasti sinne mahtuu myös näitä nykyisten käsiskonsulttien aivolapsia, jotka eivät vain ole löytäneet tietään tuotantoputkeen, ja henkensä pitimiksi on pitänyt ruveta kirjoittamisen sijasta opettamaan.
Mietityttää myös, onko todellakin niin että menestynyt ammattilainen on synonyymi hyvälle opettajalle. Esimerkiksi klassisen musiikin puolella tiedetään monia tapauksia jotka potevat ylittämätöntä esiintymiskammoa mutta siitä huolimatta osoittautuvat lahjakkaiksi pedagogeiksi. Ja on hankala kuvitella ainakaan nykyisen ulosantinsa pohjalta Kimi Räikköstä valmentamassa nuorempaa sälliä vanhoilla päivillään. Toki, kovasti huvittaisi saada käsiinsä "How-to-write-a-script by Robert Towne" (tai William Goldman, David Koepp tai Charlie Kaufman jne.) mutta kun ei vaan ole vielä tullut vastaan.
Itse en ole ammattilainen, vaan juniori, amatööri ja elokuvarakastaja, joka toivoo jonain päivänä ammattilaiseksi tulevansa. Omissa kirjoituskokeiluissani McKee ja Vogler, toisinaan myös Field, ovat osoittautuneet hyviksi apuvälineiksi ja työkaluiksi, ikäänkuin renkaanpaikkaajiksi muttei autotehtaiksi - tietenkin unohtamatta etsiä omaa persoonallista otettani. Täsmennän myös että luettuani pari tasotonta rahastuskirjaa tulin vakuuttuneeksi siitä että "80% scifikirjallisuudesta on roskaa, mutta toisaalta pitää muistaa että 80% kaikesta on roskaa", mikä pätee myös näihin jenkkiläisiin käsikirjoitusguruihin. Mielestäni tässä keskustelussa ei olekaan kyse pelkästään käsikirjoittamisesta vaan siitä, onko opettajista ja heidän kuuntelemisesta ylipäätään mitään hyötyä.
Siispä - ennenkuin päätän siitä, heittääkö ne pari kirjahyllyssäni nököttävää kirjaa polttouuniin vai ei - olisikin hyvä kuulla nyt vaikkapa arvon P.I. Simolta, mitä kritiikkisi käsikirjoitusoppaita kohtaan sitten käytännössä tarkoittaa, mitä kaikkea olet saanut ammattilaisena aikaiseksi, oletko kokeillut hyödyntää mitään kirjoista lukemaasi ja jos olet, minkälaisia olivat lopputulokset.
Muuten olen sitä mieltä että käsikirjoittamiselle olisi avattava oma keskustelupalstansa. - Simo
Baxter kirjoitti:
Hyvä pointti, hauskat kehykset. Samaa tullut mietittyä itsekin. Vain pari asiaa jäi vaivaamaan.
Kuinka luotettava IMDb loppujen lopuksi on? Ymmärtääkseni sitä päivittävät lukijat itse. Esim. Christopher Vogler mainitaan todellakin yhdeksi Till Eulenspiegelin käsikirjoittajista, mutta hänen "other works" -osionsa loistaa poissaolollaan. Olisihan Writer's Journey nyt edes maininnan ansainnut, mies kun kerta on sen kirjoittanut. Lisäksi, Vogler mainitsee samaisessa opuksessa olleensa mukana Leijonakuninkaan kässäriä ideoimassa, mutta IMDb:llä ei ole hajuakaan tästä, vaikka sen mukaan kyseisellä leffalla on ainakin kymmenkunta tarinatohtoria.
Mitä tulee Sydin ja kumppaneiden luovuuteen, minun on mahdotonta uskoa että itse käsikirjoittaminen olisi heille jotenkin vieras prosessi. Eikös Hollywoodland ole täynnä toteutumattomia käsikirjoituksia? Varmasti sinne mahtuu myös näitä nykyisten käsiskonsulttien aivolapsia, jotka eivät vain ole löytäneet tietään tuotantoputkeen, ja henkensä pitimiksi on pitänyt ruveta kirjoittamisen sijasta opettamaan.
Mietityttää myös, onko todellakin niin että menestynyt ammattilainen on synonyymi hyvälle opettajalle. Esimerkiksi klassisen musiikin puolella tiedetään monia tapauksia jotka potevat ylittämätöntä esiintymiskammoa mutta siitä huolimatta osoittautuvat lahjakkaiksi pedagogeiksi. Ja on hankala kuvitella ainakaan nykyisen ulosantinsa pohjalta Kimi Räikköstä valmentamassa nuorempaa sälliä vanhoilla päivillään. Toki, kovasti huvittaisi saada käsiinsä "How-to-write-a-script by Robert Towne" (tai William Goldman, David Koepp tai Charlie Kaufman jne.) mutta kun ei vaan ole vielä tullut vastaan.
Itse en ole ammattilainen, vaan juniori, amatööri ja elokuvarakastaja, joka toivoo jonain päivänä ammattilaiseksi tulevansa. Omissa kirjoituskokeiluissani McKee ja Vogler, toisinaan myös Field, ovat osoittautuneet hyviksi apuvälineiksi ja työkaluiksi, ikäänkuin renkaanpaikkaajiksi muttei autotehtaiksi - tietenkin unohtamatta etsiä omaa persoonallista otettani. Täsmennän myös että luettuani pari tasotonta rahastuskirjaa tulin vakuuttuneeksi siitä että "80% scifikirjallisuudesta on roskaa, mutta toisaalta pitää muistaa että 80% kaikesta on roskaa", mikä pätee myös näihin jenkkiläisiin käsikirjoitusguruihin. Mielestäni tässä keskustelussa ei olekaan kyse pelkästään käsikirjoittamisesta vaan siitä, onko opettajista ja heidän kuuntelemisesta ylipäätään mitään hyötyä.
Siispä - ennenkuin päätän siitä, heittääkö ne pari kirjahyllyssäni nököttävää kirjaa polttouuniin vai ei - olisikin hyvä kuulla nyt vaikkapa arvon P.I. Simolta, mitä kritiikkisi käsikirjoitusoppaita kohtaan sitten käytännössä tarkoittaa, mitä kaikkea olet saanut ammattilaisena aikaiseksi, oletko kokeillut hyödyntää mitään kirjoista lukemaasi ja jos olet, minkälaisia olivat lopputulokset.
Muuten olen sitä mieltä että käsikirjoittamiselle olisi avattava oma keskustelupalstansa.Voi olla että tämä IMBd ei ole täysin luotettava lähde, mutta tarkoituksena olikin koominen terrori-isku käsikirjoitusoppaiden kaikkitietävyyttä vastaan. Ajatuksena oli herättää kriittisyyttä. Ei tuhota oppaita kokonaan, ainoastaan ampua Syddiltä ja kumppaneilta jalat alta.., elokuvapyssyllä tietysti.
Ja kirjoittaa olematta tylsä; tämä raapustelijan ikuinen painajainen.
William Goldmanilla muuten ON, jos ei nyt varsinainen opaskirja, niin kirja kuitenkin. "Adventures in the Screen Trade." Ensimmäinen painos vuodelta 1984. Ehkä sen tunnetkin. Loistava kirja; hauska, tarkka ja osuva. Voin vilpittömästi suositella. Paljon asiaa kirjoittamisesta, elokuvista Butch Cassidyn ja Sundance Kidin käsikirjoitus.
Jos on pakko kirjoittaa niin kirjoittaa vaikka kukaan ei ostaisikaan. Ja jos ostaa, niin sitten se vasta pakko onkin.
Pakko on hyvä. Se laittaa aivot toimimaan. Ainakin minä olen niin patalaiska ihminen, että on syöksyttävä kaikennäköisiin mahdottomiin juttuihin vain saadakseen jotain tehtyä.
Tai osta vanha paska auto. Sitä korjatessa menee hermot ja kirjoittaminen tuntuu sen jälkeen melkein hauskalta.
Amerikkalainen kirjailija Sinclair Lewis piti aikanaan kirjoitusseminaaria.
"Käsi ylös ne jotka haluavat kirjailijoiksi?"
Koko luokka nosti kätensä ilmaan.
"Vittuaks te täällä kökötätte! Miksi te ette ole kotona kirjoittamassa?"
Sen jälkeen suuri nobelisti toikkaroi humalassa pois lavalta.
Huumori auttaa tässä hommassa.
Lokakuski sanoi minulle kerran:
"Joopa joo. Minäkin ajattelin jossain vaiheessa alkaa kirjoittaa. Mutta en mä sitten viittinyt, kun se on niin paska ammatti."
Helvetin totta.
Nuorempana ajattelin että minulla on lahjoja. Kun sitten aloin tehdä töitä, niin lahjat pienenivät kuin pyy maailmanlopun edellä. Jäljelle ei jäänyt mitään. Tai jäi.., työ.
Vain tämän olen oppinut: kirjoittaminen on keksimistä. Komediassa pitää keksiä hauskaa, draamassa tunteikasta.
Ja vielä: kannattaa kirjoittaa kokemuksesta.
Käsikirjoitusten tilaaminen Amerikasta on hyvä ajatus. Rimbaud tuli jo aikaisemmin mainittua; vaikuttanut paljon esim. Bunuelin elokuviin. Bukowski on kunnon pultsari; romaani "Hollywood" on riemukas vinoilu elokuvateollisuudesta ja kertoo myös "Barfly-" leffan tekemisestä.
Sokerina pohjalla: Henri-Georges Clouzotin elokuva "Picasso -- arvoitus." Haluaako joku nähdä miten syntyy taulu silmien edessä? Tämä elokuva näyttää sen. - Baxter
Simo kirjoitti:
Voi olla että tämä IMBd ei ole täysin luotettava lähde, mutta tarkoituksena olikin koominen terrori-isku käsikirjoitusoppaiden kaikkitietävyyttä vastaan. Ajatuksena oli herättää kriittisyyttä. Ei tuhota oppaita kokonaan, ainoastaan ampua Syddiltä ja kumppaneilta jalat alta.., elokuvapyssyllä tietysti.
Ja kirjoittaa olematta tylsä; tämä raapustelijan ikuinen painajainen.
William Goldmanilla muuten ON, jos ei nyt varsinainen opaskirja, niin kirja kuitenkin. "Adventures in the Screen Trade." Ensimmäinen painos vuodelta 1984. Ehkä sen tunnetkin. Loistava kirja; hauska, tarkka ja osuva. Voin vilpittömästi suositella. Paljon asiaa kirjoittamisesta, elokuvista Butch Cassidyn ja Sundance Kidin käsikirjoitus.
Jos on pakko kirjoittaa niin kirjoittaa vaikka kukaan ei ostaisikaan. Ja jos ostaa, niin sitten se vasta pakko onkin.
Pakko on hyvä. Se laittaa aivot toimimaan. Ainakin minä olen niin patalaiska ihminen, että on syöksyttävä kaikennäköisiin mahdottomiin juttuihin vain saadakseen jotain tehtyä.
Tai osta vanha paska auto. Sitä korjatessa menee hermot ja kirjoittaminen tuntuu sen jälkeen melkein hauskalta.
Amerikkalainen kirjailija Sinclair Lewis piti aikanaan kirjoitusseminaaria.
"Käsi ylös ne jotka haluavat kirjailijoiksi?"
Koko luokka nosti kätensä ilmaan.
"Vittuaks te täällä kökötätte! Miksi te ette ole kotona kirjoittamassa?"
Sen jälkeen suuri nobelisti toikkaroi humalassa pois lavalta.
Huumori auttaa tässä hommassa.
Lokakuski sanoi minulle kerran:
"Joopa joo. Minäkin ajattelin jossain vaiheessa alkaa kirjoittaa. Mutta en mä sitten viittinyt, kun se on niin paska ammatti."
Helvetin totta.
Nuorempana ajattelin että minulla on lahjoja. Kun sitten aloin tehdä töitä, niin lahjat pienenivät kuin pyy maailmanlopun edellä. Jäljelle ei jäänyt mitään. Tai jäi.., työ.
Vain tämän olen oppinut: kirjoittaminen on keksimistä. Komediassa pitää keksiä hauskaa, draamassa tunteikasta.
Ja vielä: kannattaa kirjoittaa kokemuksesta.
Käsikirjoitusten tilaaminen Amerikasta on hyvä ajatus. Rimbaud tuli jo aikaisemmin mainittua; vaikuttanut paljon esim. Bunuelin elokuviin. Bukowski on kunnon pultsari; romaani "Hollywood" on riemukas vinoilu elokuvateollisuudesta ja kertoo myös "Barfly-" leffan tekemisestä.
Sokerina pohjalla: Henri-Georges Clouzotin elokuva "Picasso -- arvoitus." Haluaako joku nähdä miten syntyy taulu silmien edessä? Tämä elokuva näyttää sen.Itse asiassa oli nyt vaan päässyt käymään niin että tuosta Goldmanin kirjasta en aiemmin ollut kuullut. Tai jos olin, niin jostain syystä ei vaan ollut jäänyt tajuntaan. Kiitän vinkistä, koskien toki noita muitakin mainitsemiasi teoksia.
Hyvä keskustelu. Applause. Palataan asioihin.
- koromulov
Joo, enpä löytänyt minäkään Syd Fieldin käsikirjoittamia leffoja, mutta kirja oli joka tapauksessa hyvin kirjoitettu ja sutjakkaa luettavaa. Sillä oli minusta siis ihan tällaisia, hm, kaunokirjallisia ansioita, jos nyt sallitaan tämän termin käyttö viihdyttävästä kirjasta puhuttaessa.
Mutta siitäpä tulikin mieleeni että se kyllä ihmetyttää näin ei-käsikirjoittajana että joissakin käsikirjoitusopuksissa nähdään käsikirjoittaja jonkunmoisena elokuvan alkuperäistaiteilijana. Harvoin tehdään elokuvaa ilman käsikirjoitusta, mutta minusta se Syd Fieldin käsikirjoittamien leffojen puutos saattaa ainakin sanoa jotain siitä, että käsikirjoitus saattaa olla sujuvaa luettavaa, mutta siitä ei kuitenkaan saa hyvää leffaa kasattua.
Minust se menee kyllä niin että elokuvalla ei ole mitään alkuperäistaiteilijaa, mutta että jos leffa on huono (tai hyvä), niin silloin sopii syyttää ohjaajaa.- ammattilainen
se nyt ihan noin mene.
Elokuvan kolme tärkeintä elementtiä ovat: käsikirjoitus, käsikirjoitus ja vielä kerran käsikirjoitus.
Hyvästä käsiksestä saa sekä hyvän että huonon leffan mutta huonosta ainoastaan huonon.
Itselleni tarjottiin rapakon takaa käsistä pari vuotta sitten, mutta jouduin kieltäytymään koska se oli aivan kelvoton. ( oli myös muita syitä ) En olisi saanut siitä hyvää leffaa tekemälläkään. Tai siten en ole vain tarpeeksi hyvä - mene ja tiedä.
- Vierailija
Yhtä ja ainoaa oikeaa kirjaahan käsikirjoittamiseen ei löydy. Mielestäni näiden kirjojen tärkein tehtävä on laittaa kirjoittaja ajattelemaan sitä mitä itse on tekemässä eikä niinkään kertoa miten se tehdään. Mitään kirjaa ei voi pitää "totuutena".
Ja mitä tulee tuohon kirjojen kirjoittajien tekemisiin: monesti ne parhaat opettajat eivät ole niitä, jotka tekevät paljon elokuvia vaan niitä, jotka saavat oppilaan ajattelemaan sitä mitä on tekemässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263299
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi913031- 172298
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa261809"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211678Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151539Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak181514Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281447Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.201427Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????811355